Pari päivää sitten minulla oli tilaisuus, kiitos lukijavihjeen,  ensimmäistä kertaa nähdä ja samalla kuvata nokkavarpunen.

Nokkavarpunen lähikuvassa.

Lue lisää…

Sen tarkemmin tässä asiaa selittelemättä totean, että tässä nähtävät kuvat eivät olisi olleet mahdollisia, jollei minulle olisi lähes kädestä pitäen kerrottu mahdollisuudesta kuvata kurkia todella kauniilla erämaatyyppisellä suolla.

Kolme kurkea iltahämärässä korpisuolla.

Lue lisää…

Eilen, kuten muinakin viime päivinä ,vietin aikaani kaakkurieni kanssa.

Kaakkureita ei tarvinnut juuri edes yrittää kuvata, koska ne lähtivät iltakalaan melko aikaisin.

Kaakkuri lentää iltakalaan.

Niinpä kiinnostuin lammen muista asukkaista, joita olivat ainakin metsäviklopari ja isokoskelopari. Lue lisää…

Näyttää pajunkissat olevan todella teerien herkkua, sillä nyt jo kolmena iltana olen tavoittanut teeren napostelemassa pajunkissoja samasta suuresta pajusta.

Eilen illalla naarasteeriä oli kaiken lisäksi kaksi kappaletta.

Ukkoteeriä ei paikalla ole näkynyt eikä kuulunut. Lienevät löytäneet iltaisin parempaa tekemistä.

Teeri ruokailee pajunkissoja täynnä olevassa pajussa.

Alla pikaraportti eilisen päivän tunnelmista.

Kaakkuripari vierekkäin peilityynellä lammella.

Lue lisää…

Kyy valmiina iskuun.

Palatessani eilen kaakkureita kuvaamasta keskellä aurinkoista hiekkatietä lojui musta paksu narunpätkä – tai ainakin niin luulin, ennen kuin tajusin sen olevan kyy ja vaistomaisesti yritin ohjastaa kuvakonini käärmeen ohitse sitä vahingoittamatta. Tapoihini kun ei kuulu vahingoittaa edes kyitä tahallisesti. Lue lisää…

Metsäviklo ruokailee.

Kevään edistyessä lajien kirjo kasvaa päivä päivältä.

Eilen seurasin tunnin ajan metsäviklon ruokailua pienellä tulvalammikolla suon reunassa.

Ihmetellä täytyy, kuinka  erehtymättömästi tuo pikkuinen kahlaaja löytää syötäväviä hyönteisiä veden alta. Lue lisää…

Teeri syö pajunkissoja.

Uskomatonta mutta totta, kukkokiekuu ei olekaan vain meille tutun “aapiskukon” yksityisomaisuutta.

Tämän sain kuulla noin kymmennen metrin päässä kuusessa istuvalta naarasteereltä, joka innostui pitämään minulle aika konsertin syötyään ensin kupunsa täyteen pajunkissoja.

Aluksi lintu todella istui syömässä pajunkissoja ennen, kuin siirtyi lepäämään vieressä olevaan suureen kuusen. Valitettavasti kumpikaan paikka ei ollut kuvaamisen kannalta edullinen, mutta sainapahan muiston, jota on kiva keinutuolissa muistella. Lue lisää…

Kevään ensimmäinen kaakkuri.

Kiitos ihanien lukijoideni saan yleensä nopeasti tiedon itselleni tärkeiden lajien palaamisesta. Näin kävi eilenkin, minkä takia suunnistin yhdelle tutuista kaakkurien pesälammista. Enkä turhaan, sillä siellä todella kellui rauhallisena yksi kaakkuri. Ilmeisesti lintu tunnisti minun unohtumattoman figuurini, sillä se ei juurikaan reagoinut saapumiseeni.

Joten ei kun tuumasta toimeen ja etsimään kylmää vettä tihkuvalta suolammen rannalta lokoisa makuupaikka. Aluksi lintu pysyi mielestään turvallsien kaukana minusta, mutta noin tunnin odottelun jälkeen se selvästi rohkaistui ja tuli lepäilemään oikein hyvälle kuvausetäisyydelle.

Linnun kasvaneesta luottamuksesta minuun kertoo se, että kun lopulta nousin pystyyn poistuakseni paikalta, se ei reagoinut liikkeisiini mitenkään. Se oli siis todellakin tunnistanut monivuotisen ystävänsä – niin ainakin minä itse haluan uskoa.

Alla esimerkkejä päivän kuvista, jotka ovat aikajärjestyksessä ja rajaamattomia, jotta voit itse nähdä ja kokea saman läheisyyden kasvamisen tunteen kuin minäkin.  Yksi kuvista on varmaankin kauneimpia koskaan ottamiani kaakkurikuvia. Lue lisää…

Muutama päivä sitten sain pitkällisen odotuksen jälkeen todistaa, kuinka kuovit osaavat rasittavan muuttomatkan jälkeen nauttia elämästään.

Siltä se ainakin kateellisen kuvaajan silmiin näytti.

Kuovi juo vettä.

Lue lisää…