Kirjoittaessani toissailtana tämänviikkoista luontopalstaani tarvitsin urpiaisen kuvaa, joten syöksyin tietysti kuva-arkistoni syövereihin.

Tällöin huomioni kiinnitti vuonna 2009 ottamani – mutta jostain syystä jo unohtamani – kuva erikoisen värisestä urpiaisesta, joka vastasi kovasti lintuoppaiden kuvausta ruskourpiaisesta.

En kuitenkaan muistaakseni kysellyt tuolloin asiasta itseäni viisaammilta, joten päätin tehdä sen nyt ja lähetin kuvan samoin tein Antero Lindholmille, joka on yksi tunnetuimmista suomalaisista lintuharrastajista.

Sainkin häneltä melko nopeasti vastauksen, jossa hän yhtyi lajinmääritykseeni.

Urpiaisella (Carduelis flammea) on useita alalajeja, joista meillä kotoperäisenä esiintyy lajin nimialalaji eli urpiainen (Carduelis flammea). Viime vuosina on etenkin Lounais-Suomessa kuitenkin tavattu yhä enenevässä määrin ruskourpiaista (Carduelis flammea cabaret). Samalla kotoisen alalajimme kanta on Keski- ja Itä-Suomessa laskenut (Lähde: Lintuatlas).

Taiteilijaprofessorin Kari Rydmanin blogi vanhojen kuvien sommittelusta innoitti minuakin tutkimaan tarkemmin vielä yhtä yllättäen löytynyttä vanhaa kukkaistyttöpostikorttia.

Valitettavasti Saksassa painettu kortti oli osin huonokuntoinen, joten minun on tyydyttävä näyttämään postikortista voimakkaasti rajattu kuva varsinaisen kuvatutkielman lisäksi. Lue lisää…

Etsiskellessäni netistä Suomesta löytyviä vanhoja kuvapostikortteja, vastaani tuli yllättäen tunnetun säveltäjämestarin Kari Rydmanin blogi, jossa hän vanhojen kuvien avulla selittää hyvin selkeästi ja kansantajuisesti joitakin valokuvan sommittelun keskeisiä elementtejä. Suosittelen.

Ei aika mennyt enää koskaan palaa.

Tältä ajatukselta ei voi välttyä, kun katsoo seuraavaa kolmea vanhaa postikorttia.

Ensimmäinen korteista on Tukholmasta, mutta valitettavasti kuvan esittämää paikkaa ei kortissa ole tarkemmin mainittu. Lue lisää…

Kortti poikkeaa huomattavasti kaikista aiemmista tässä sarjassa julkaisemistani 1900-luvun alun postikorteista. Sen tyyli on hyvin kansanomainen ja kuvaa ilmeisen realistisesti tavallista kansanmiestä vuolemassa puunpalaa puukollaan.

Kortin alkuperä ei varmuudella selviä, mutta ilmeisesti se kuitenkin on ruotsalainen, sillä kortin päälle liimatun suomalaisen tekstin alta näkyy vähän alkuperäistä ruotsalaista tekstiä.

Näitä kahta joulukorttia yhdistää sama ruotsalainen valmistaja, Granbergs Konstindustri Aktiebolags Förlag, sekä korttien samankaltainen taiteellinen tyyli.

Kortit ovat kuitenkin eri taiteilijoiden suunnittelemia.

Vierellä olevan  v. 1914 postitetun kortin piirtänyt taiteilija oli nimeltään ilmeisesti Brita Enström.

Tämän toisen v. 1913 postitetun kortin takana oli ollut John Söderström-niminen taiteilija.

Valitettavasti kortin edellinen omistaja oli yrittänyt korjata korttia teipillä, joka jätti kortin pintaan ruman näkyvän jäljen. Netistä löysin kuitenkin toisen hänen tekemänsä samanaiheisen kortin.

Kortin julkaisseesta yrityksestä löytyi tietoa amerikkalaiselta postikorttiharrastukseen liittyvältä sivustolta.

Sieltä mm. selvisi, että yritys oli perustettu v. 1890, ja että se oli taiteilijoiden signeeraamien postikorttien valmistajana edelläkävijä Pohjoismaissa. (Alkuperäisen tekstin voi käydä lukemassa tästä.)

Postileiman mukaan oheinen Uuden vuoden onnittelu-kortti on lähetetty 31.12.1904.

Kortti on siinä mielessä hauska, että siitä selviää, ettei pikkulintujen talviruokinta ole aivan tuore keksintö. Tämän vanhan uudenvuodenkortin mukaanhan jo yli sata vuotta sitten jo osattiin ruokkia ainakin varpusia.

P.s. Kortin valmistajasta Oscar E. Kulls Grafiska Konstanstalt’sta selvisi sen verran, ettei Malmössä toiminut yritys ollut kovinkaan pitkäikäinen eikä se ehtinyt valmistaa kovinkaan suurta määrää kortteja.

Yritys nimittäin perustettiin 1900-luvun alussa, ja se ehti painaa vain 100000 korttia ennen konkurssiaan 1906.

Postileiman mukaan v. 1912 nuorelle lyseolaiselle lähetetty syntymäpäiväkortti on mielestäni värisävyiltään sarjan kaunein. Hauska on myös kortin taakse kirjoitettu kannustus: ”Hura, hura, Huraa!”

Kulttuurihistoriallisesti kortti on taas mielenkiintoinen sen takia, että nuori onnittelujen kohde on ilmeisesti ollut tuona kesänä töissä höyrylaiva Svea’lla. Lue lisää…

Myös tämän kortin postileima on – ilmeisesti kiitos liian innokkaan lapsifilatelistin – tuhoutunut.

Onneksi ajoitus onnistuu kortin takapuolelle kirjoitetun ”Onnelllista Uutta Vuotta 1912” – toivotuksen ansiosta.

Kortti on siis tällä hetkellä tarkalleen 100 vuotta vanha.

Happy Birthday to you, dear postcard!

Tämän kortin tarkka ajoitus ei ole mahdollinen, sillä kortista puuttuu päiväys ja sen postileima on vaurioitunut lukukelvottomaksi.

Yritin löytää netistä samanlaisen kortin, mutta aivan vastaavaa en onnistunut löytämään.

Googlettamisen ( hakusanat ” suojelusenkeli” ja skyddsängel”) tuloksena tuli kuitenkin selväksi, että aihe on ollut aikoinaan kovin suosittu.

Kortin alalaidassa lukeva kortin ruotsinkielinen nimi “Skyddsängeln” jää valitettavasti copyright-tiedotteeni alle.