Lentokala aarniometsässä?

Raidankeuhkojäkälän outo lehti vanhan haavan rungolla.

Alanko nähdä näkyjä? Onko luontohulluuteni saastuttanut viimeisetkin järkevät aivosoluni?

Toivottavasti ei. Oli miten oli, mutten mahda sille mitään, että käydessäni eilen vapauttamassa  Ranuan eläinpuistosta minulle toimitetun linnun suonejokelaiseen rauhoitettuun aarniometsään, silmiini sattui mielikuvitustani vastustamattomasti kiehtonut ilmiö:

Ikivanhan haavan uurteisella rungolla kasvoi runsaasti raidankeuhkojäkälää, jonka lehdistä yksi oli kuivunut valkoiseksi.

Minun silmiini lehti kuitenkin näytti ahdiinkoon  joutuneelta lentokalalta, joka huusi suu auki maailmalle niin omaa tuskaansa kuin suomalaisten vanhojen metsien tilaa.

Mutta sehän siis se, mitä minä siinä näin. Aivan toinen asia on se, mitä sinä näet.

Faktat:

Raidankeuhkojäkälä on kookas, laajoja peitteitä muodostava, lehtimäinen jäkälä. Se kasvaa epifyyttinä lehtipuiden, varsinkin haavan ja raidan, tyvirungoilla.

Raidankeuhkojäkälän (Lobaria pulmonaria) tyypillinen kasvupaikka on kostea vanha metsä. Niinpä vanhojen metsien katoamisen myötä myös tämä vanhojen metsien indikaattorilaji on harvinaistumassa.

Toinen lajin taantumiseen vaikuttanut tekijä on ilmanlaadun heikkeneminen. Raidankeuhkojäkälä on nimittäin erityisen herkkä ilmassa olevalle rikkidioksidille, minkä takia sitä pidetään myös erinomaisena ilmanpuhtauden indikaattorilajina.

Katso myös nämä:

Punainen väri on luonnossa tehokas varoitusmerkki – vaaleanpunainen sienikin. Sienistä turhauttavimmat luontokuvakokemukset – Varastettu lattakääpä ja tuntematon jättisieni. Suppilohytyvinokas on arkiston helmi vuodelta 2004 . Kantohytynupikka ja pieni jonglööri. Voihan hytymassikka sentään, johan on hymiö! – Paljasta väärennetty luontokuva. Läpikuultava hytymassikka, sieni kuin kaunis helmi. Taivaanvuohi piristi potilasta Metsäjäniksen iltaruokana oli kasvikunnan banaanikärpänen. Kihokki ja itsepäinen muurahainen. Melko harvinainen valeorakas ja ensimmäinen maanalainen luolani.