Suppilohytyvinokas on arkiston helmi vuodelta 2004 .
Suppilohytyvinokas, Suonenjoki.
En varsinaisesti harrasta harvinaisuuksien perässä juoksemista, enkä niiden kuvaamistakaan. Toisaalta lukijoiltani tulee silloin tällöin juttuvinkkejä, joihin liittyy jokin luontomme harvinaisuus.
Näin kävi myös elokuussa 2004, jolloin sain kuvattavakseni toistaiseksi harvinaisimman suomalaisen eliölajini.
Kyseessä oli suonenjokelaisen lukijani löytämä harvinainen sieni, suppilohytyvinokas, joka kasvaa harvinaisena koko maan alueella hyvinkin erilaisilla kasvualustoilla. Sitä on ilmeisesti löydetty erityisesti vanhojen sahojen sijaintipaikoilta.
Suonenjoelta ensimmäistä kertaa löydetyn lajin harvinaisuudesta kertoo osaltaan myös se, ettei sienestä juuri löydy tietoa tai kuvia suomen kielellä niin netistä kuin sienioppaistakaan.
Tämän 3-7 cm korkean sienen väri vaihtelee vaaleanruskeasta tummanruskeaan ja sen valkeahko jalka on epäkeskinen. Malto ja heltat ovat valkoiset. Suppilohyötyvinokkaan syömäkelpoisuudesta ei tietääkseni Suomessa ole kokemusta.
Katso myös nämä:
Ihmeellinen leipäkorisieni – Arkiston helmi, v. 2004.
Kantohytynupikka ja pieni jonglööri.
Jättiläismäinen porkkanan naatti ja rakastuneet lepät – Arkiston helmi, v. 2004.
Melko harvinainen valeorakas ja ensimmäinen maanalainen luolani.
Säveltäjän nuotittamaa kuvansommittelua.
Blondi puolukka – Valkoinen marja, Arkiston helmi, v. 2007.
Uusia valeorakaskuvia ja mokattu luolakuva.
Muuttavia valkoposkihanhia historiallisen huikealla hanhiviikolla – Arkiston helmi, v. 2006.
Läpikuultava hytymassikka, sieni kuin kaunis helmi.
Äärimmäisen uhanalainen Röpösköppönen venytteli siipiään Suonenjoella – Arkiston helmi tunturikiurusta v. 2007.
Lentokala aarniometsässä?
Pikkuruokin viimeinen lento – Arkiston helmi vuodelta 2005.
