Takaisin kuukkelieni luo.
Tänäänkin tieni johti kuukkelien luo, sillä rautaa on taottava niin kauan, kuin se on kuumaa eli metsätie auki.
Koskaan ei tiedä, milloin lumi tupruttaa kapean metsätien umpeen.
Matkalla kuukkelimetsään havaitsin kauniin nuorten koivujen metsikön.
Puiden runkoja koristi vielä kauniisti pari päivää sitten satanut lumi.
Pakko oli pysähtyä.
Katso myös nämä:
Kuukkelini naavametsässä.
Sadepäivien kuukkelikuvia
Kuukkeli nukkuu korpimetsässä – harvinainen luontohetki kuvassa.
Terveisiä kuukkeli Tähtiotsalta.
Uusia kuukkelikuvia
Tapasin sielunveljeni kuukkelit.
Kuukkeli talvipäivänä lumisessa metsässä.
Kuurankukat sen kertoivat – On kuukkelienkuvauskeli.
Pikavisiitti kuukkelien luona
Kuvia kuukkelista lumisessa metsässä
Neljäs kerta toden sanoi – Kuukkelit antoivat jälleen kuvata itseeän.
Kuukkelien kaa – Jälleen!
2 Comments
alina
Voi miten ihana kuva koivikosta. Koivut ovat aina olleet lempipuitani ja kuvaamasi koivikko on juuri sellaista metsää mistä eniten pidän! Voi kun joskus pääsisin itse kuvaamaan yhtä kaunista metsää. Senkin ajatuksen takia hankin itse syksyllä kameran ja nyt innokkaana opiskelen kameran käyttöä. Kiva kun jaoit kuvan meille muille. Taas herää omia haaveita ja unelmia uudelleen henkiin! Kiitos!
Olli
Kiitos kauniista sanoista. Koivikko ja ennen kaikkea puiden lumiset rungot sekä niiden luoma tiheä pylväikkö kiinnittivät huomioni jo edellisenä päivänä. Tuolloin oli päivä jo sen verran hämärtynyt, että jätin puut kuvaamatta. Päätin samalla kuitenkin, etten seuraavalla kerralla enää ajaisi onneni ohi.