A.J. Mela käyttää kirjassaan sanaa “suokulainen”. Mitä tämä sana tarkoittaa?

Mitä Mela kehottaa kyyn puremaksi tullutta tekemään?

Mikä on tämä eläin, jota metsästettiin aikoinaan jopa vientiin maukkaan lihansa takia ja josta Mela kuitenkin toteaa: ” ainoastaan X:n liha on huonoa”.

Entä mikä voisi olla tämä eläin josta Mela toteaa seuraavasti: Niistä “tiedetään vielä kummempia: Jos niiltä jalka, häntä tai silmä katoaa, kasvaa uusi menetetyn sijaan. Ne voivat myös jäätyä jään sisään, ja virkoovat taas eloon kun jää sulaa. Kerrotaanpa, että X, joka on kuivanut näennäisesti kuolleeksi, taas on tullut virkeeksi, maattuaan jonkun aikaa kostealla maalla.

Mikä on tämä lintu, jonka “lento on äänetön kuin pöllöjen, nopea kuin petolintujen, ja hyönteisiä lennosta tavotellessaan se tekee äkkikäänteitä niin nopeaan, että se näyttää hoipertelevan kuin hunalainen. Se on kenties hyödyllisin kaikista hyönteis-syöjälinnuista …”

Mikä adjektiivi yhdistää Melan teksteissä seuraavat lintulajit: isokoskelo, tukkakoskelo, kuikka, kaakkuri, kanahaukka, merimetso, kotka, kalasääski?

Melan tekstin rivien välistä on joskus luettavissa sen ajan yhteiskunnallisista oloista. ” X on ainoa halpalihainen kala tässä heimossa, mutta erinomaisen helppohintaisena se on kyllä kaupunkien köyhemmille asukkaille hyvä.
Mitä kalalajia Mela tarkoittaa?

Mistä linnuista Mela puhuu sanoessaan että, “syksyisin kerääntyvät …..  suuriin parviin ja jonakuna kauniina yönä nousee koko seurue ilmaan ja katoo etelään. Nämä matkat eivät ole vaaroja vailla, sillä näitä pieniä ystäviämme, joita Pohjois- ja Keski-Euroopan kansat pitävät melkein pyhinä, kohtaa Etelä-Euroopassa mitä julmin vaino. Niitä tapetaan siellä kymmenin tuhansin syötäviksi ja naisten hattujen koristimiksi!”

Mikä on tämä Melan kuvaama laji, jota “tytöt pakenevat ja moni poikakin säpsähtää tätä viatonta pikkueläintä nähdessään. Mutta ei se pistä, eikä pure, vielä vähemmin se on myrkyllinen niin kuin kansa väärin luulee, Tuntuuhan se vähän oudolta kädessä, kylmältä, kun ei ole ulkoilmaa huomattavasti lämpöisempi, ja sanotaan sen vuoksi kylmäveriseksi eläimeksi. Itse se säikkyy enimmin ensin kiinniotettaessa, mutta rauhoittuu heti, jos sen esim. laskee nutulleen auringon paisteeseen.”

Entä mikä on tämä laji, jota Mela kuvaa seuraavasti: “Varpaat ovat kynnettömiä ja kieli merkillinen siitä, että sen etureuna on kasvettanut kiinni suun pohjaan, mutta takareuna vapaa. Sen se voi kääntää ulos suusta ja käyttää pyyntiaseena. Kun sillä ei ole kylkiluita, joitten avulla se voisi rintakehäänsä laajentaa ja supistaa, täytyy sen ajaa ilmaa keuhkoihinsa nielemällä, sulkien samalla sieraimensa. Veri  puhdistuu enemmän sen ihon hiussuonissa kuin keuhkoissa, joissa voi olla isoja matojakin tekemättä eläimen voinnille kovin suurta haittaa.”

Mikä lintu puolestaan on Melan mukaan “ahne rasvalle ja tulee sen vuoksi vaaralliseksi heikommille linnuille, joitten pääkopan se rikkoo ja syö aivot.”

Mela kertoo myös, että eräs lintu “uskaltaa ratsastaa sian seljässä, eikä paljon välitä aseettomasta ihmisestä, mutta oppii pian tietämään, kuinka vaarallinen pyssy on.” Mikä lintu on kyseessä?

Eräästä linnusta kertoo sen olevan “hyvin älykäs ja opetetaan puhumaan useammin kuin muut tämän heimon linnut.” Mikä on tämä älykäs lintu?

Mikä on puolestaan tämä lintu, joka “on sangen hyvä laulaja ja kenties älykkäin heimolaisistaan. Sen vuoksi se kesyyntyykin erittäin helposti ja viihtyy huonelintuna ihmeteltävän hyvin, lentää hoitajansa kämmenelle syömään, oppii ottamaan siemeniä hänen huuliensa välistä.”

Mitä lajia Mela tarkoittaa, kun hän sanoo, että “tätä kaunista lintua surmataan meilläkin armottomasti muutamien herkkusuiden syötäväksi”?

Mistä lintulajista Mela puhuu, kun hän sanoo, että “sen omituinen ääni on tuottanut sille liikanimen ”vanhapiika”, joka muka ”huutaa lehmiä kotiin”?

Entä mitä lintua Melan mukaan “käytettiin muinoin paljon metsästyslintuna …… Sitä pyydettäessä käytettiin isompaa lepinkäistä  houkutuslintuna. Väsytyksellä ja näljällä lauhkeaksi tehtyä lintua opetettiin pyytämään saalista, jonka se toi isännälleen ratsun selkään”?

Viimeistä viedään: Mela kertoo linnusta, joka on “iso ja uhkea lintu tummassa puvussaan, luonteeltaan rohkea, jopa usein kiukkuinenkin. Tunnetaan kertomuksia linnuista, jotka ovat käyneet ihmistenkin kimppuun, kun nämä ovat tulleet metsikköön, jota lintu piti omana alueenaan.” Mikä tämä lintu oli?