Voihan kuukkeli sentään! – Kyllä luontokuvaus on joskus turhauttavaa.

Joskus tuntuu siltä, että olisi pitänyt valita joku muu harrastus:

Kävin tänään viemässä kuukkeleilleni ruokaa, ja jäin sitten odottamaan veijareiden saapumista paikalle. Ja odotella todella sain.

Kolmisen tuntia, ja vasta sitten linnut suvaitsivat saapua. Eipä silti, saavathan nuo vapaat taivaan linnut tulla ja mennä täysin vapaasti minulta lupaa kysymättä ihan minne lystäävät.

No eipä ollut vielä piina ohi, sillä hyvistä yrityksistä huolimatta linnut olivat aivan liian vikkeliä kuvattaviksi. Jossakin vaiheessa minusta alkoi tuntua siltä, että ne lukivat minun ajatukseni ja osasivat käyttää hyväkseen jokaisen tilanteen, jolloin keskittymiseni hetkeksikin herpaantui.

Seurauksena oli, että lukuisista hyvistö yrityksistäni tuloksena oli lähinnä huonoja kuvia. Eipä silti, en asiasta sen enempää masennu, sillä tiedän, että jokainen kuvauskerta opettaa minua ennakoimaan lintujen liikkeet entistä paremmin. Niinpä olen seuraavalla kerralla tämänpäiväistä viisaampi.

Näin on väistämätöntä, että jossain hamassa tulevaisuudessa olen jopa kuukkeleitani nokkelampi, ja saan lopulta haluamani kuvat.

Haluamaani kuviin ei kuulu alla oleva kuva, jossa kuukkeli elvistelee kieli pitkällä helpolla ruualla. Kuva on teknisesti lähes erinomainen, mutta ongelma on tietenkin siinä, että luontokuvissa tulisi olla pelkkää luontoa eikä ihmistekniikalla luotuja muoviputken pätkiä.

Kuva. Kuukkeli syö rasvaa ruokinta-automaatilla Suonenjoella.

Myöhemmin iltapäivällä huono tuurini sai melkein jatkoa omalla pihallani, jossa innostuin kuvaamaan taas pitkästä aikaa järripeippoja. Eikä siitäkään juuri mitään tullut – milläköhän jalalla mahdoin tänään nousta ylös? Sen verran kuitenkin, että sain aikaiseksi kohtuullisen mielenkiintoisen kuvan, jossa järripeipot ottavat yhteen ruokinta-automaatillani.

Kuva: Järripeippo syöksyy toisen järripeipon kimppuun.

Järripeipot ovat muuten kauneudestaan huolimatta aika ärhäköitä ruokavieraita. Hyvin usein ne näyttävät luottavan niin omaan kokoonsa ja kuin myös parven tarjoamaan joukkovoimaan ajaessaan pois muita lintulajeja.

Mustapääkertun kuva pelasti päivän

Päivän kohokohta oli kuitenkin vielä kokematta: Seuratessani ruokinta-automaatin vilkasta lintu-elämää katseeni piipahti läheisessä pensaikossa. Ja ihme ja kumma, siellä oli naaraspukuinen mustapääkerttu.

Eikä siinä kaikki. Ehdin  ottamaan linnusta nopeasti vain yhden kuvan, mutta se paljastui myöhemmin lähemmässä tutkistelussa päivän tarkimmaksi.

Kuva: Ruskeapäinen mustapääkerttu pensaikossa syyskuun lopulla.

Mitä tästä opin? Mitä sitä turhia tähtäilemään, kun kerran kunnon kuvat onnistuvat ilmankin. Uskoo ken haluaa.

Katso myös nämä:

Sylvian sirkuttaja alkutalven kynsissä – Mustapääkerttu, Arkiston helmi, v. 2007. Neljäs kerta toden sanoi – Kuukkelit antoivat jälleen kuvata itseeän. Terveisiä kuukkeleilta. Kuukkelien kaa – Jälleen! Kamera kääntyi kuukkeliin. Kuukkeli, minunkin sielunystäväni – Kuvia joita ei tarvitse hävetä. Kuukkeli nukkuu korpimetsässä – harvinainen luontohetki kuvassa. Uusia kuukkelikuvia Kuukkeliystäväni Tähtiotsa voi hyvin! Terveisiä kuukkeleilta – Katso video niiden ruokailusta. Terveisiä kuukkeli Tähtiotsalta. Kuukkelien kaa