Järripeippo sembran oksalla.
Pihani sembra yllätti eilen kauniilla väreillään, mistä toki suuri kiitos kuuluu sille, että aurinko näyttäytyi jälleen pitkästä aikaa juuri oikealla hetkellä.
Oikeasta kulmasta tuleva valo yhdessä toisen taustalla kasvavan sembran ja ruskan väreissä hohtavan pihlajan loihti kuviini juuri niin kauniita värejä, kuin uskalsin toivoa. Lue lisää…
Kuvitteellisen metsästäjätutkinnon havaintotestikuva
Viimeinen yöpymispaikkamme Sortavala ei ole suuresti muuttunut edellisestä käynnistäni, mutta myös täällä näkyy kaupunkikuvan siistiytyminen. Taloja on korjattu ja pääkadulta ovat tyystin hävinneet kaikki edellisellä kerralla sisälläni levottomuutta herättäneet epämääräiset kulkijat.
Sortavalan hiljaiset sivukadutkaan eivät tunnu yhtä pelottavilta kuin vain kolme vuotta sitten. Niinpä uskaltaudun pois pääkadulta.
Oloani en tosin tunne missään vaiheessa kotoisaksi siitä yksinkertaisesta syystä, että oma venäjän kielen osaamattomuuteni saa minut tuntemaan itseni kaikkialla kutsumattomaksi vieraaksi, tunkeilijaksi. Yksinkertainenkaan juliste ei suostu aukeamaan länsimaisten kielten tulkintaaan erikoistuneille filologin aivoille. Lue lisää…
29.06.2011 Petroskoista suunnistamme kohti Laatokan itärantaa ja Sortavalaa. Matkalla pysähdymme lyhyen aikaa Aunuksessa täydentämässä elintarvikevarastoamme.
Syötävän löytäminen paikallisesta ”Sivasta” on kuitenkin lähes mahdoton tehtävä. Juomien suhteen ongelma on päinvastainen.
Täällä kuten muuallakin Karjalan asutuskeskuksissa on merkkejä heräävästä yksityisyritteliäisyydestä. Tosin puitteet ovat useimmiten kovin vaatimattomat, kuten tässä peltikuoritettuun omakotitaloon sijoittuneessa ompelimossa. Lue lisää…
kuva: viherpeippo sembran oksalla
Sembrani tänä syksynä tuottama sato on ollut aika laiha.
Syitä tilanteeseen on kaksi: kurjat pimeät päivät ja toisaalta se, että viime vuonna tuli jo kuvattua ”kaikki mahdollinen”.
Niinpä olen vahtinut puutani välillä todella pitkiä aikoja vaivautumatta ottamaan ensimmäistäkään kuvaa.
Jotain kuvakoriin on kuitenkin jäänyt.
Viime päivien parasta A-luokan satoa ovat eittämättä värikkäät vihepeippokuvat. Viherpeipot ovat tuottaneet mielihyvää muullakin tavalla: Pari vuotta sittenhän lajia vaivasi loistauti, jonka seurauksena viherpeippokanta maassamme romahti.
Nyt sembrassani on käynyt runsaasti viherpeippoja, mikä osaltaan kertoo jo havaitusta lajin kannan kasvusta
Valkoposkihanhia levähtämässä muuttomatkalla
Eilen sain pitkästä aikaa mahdollisuuden ulkoiluttaa kameraani, kiitos parantuneen sään ja Suonenjoen taajamassa sijaitsevalle peltoaukealle ruokailemaan laskeutuneen valkoposkiperheen.
Tapaaminen muuttomatkalla olleisiin hanhiin jäi kuitenkin valitettavan lyhyeksi, sillä seuraavana aamuna linnut olivat lähteneet jo jatkamaan hetkeksi keskeytynyttä taivaltaan kohti etelää. Lue lisää…
Seuraava pysähdyspaikka onkin Petroskoi, jossa vietämme kaksi päivää. Sekä hotellimme Pohjola eli venäjäksi Severnaja että kaupunki itse ovat positiivinen yllätys.
Keskustan kadut ja sen vanhojen talojen julkisivut ovat siistejä. Vain hiukan syrjempää saattoi toivoa löytävänsä jotain mielenkiintoista kuvattavaa kuten nämä vanhan kivitalon kauniinväriset seinäpinnat.
Niinpä valokuva-aiheiden löytäminen ei ole kovin helppoa, sillä tarkoitukseni ei ole kuvata matkailumainoksia varten. Lue lisää…
Synnyinkunnassani Kuhmossa nukutun yön jälkeen rajan ylitys varhain aamulla Vartiuksessa. Kostamuksen Fregat-motellissa vaihdamme autoomme venäläisen kuskin .
Motellin pihassa seisova sadoin nauhoin koristeltu koivu on mielenkiintoinen. Kuskimme kertoo motellissa häitään viettävien jättävän nauhoja muistoksi. Suuri määrä selittyy sillä, että perinne on useita vuosia vanha.
Tämän jälkeen teemme vain pikaisen kiertoajelun Kostamuksessa, sillä edessämme on uuvuttava matka Petroskoihin. Sääli, ettei aikataulu salli juurikaan pysähdyksiä kaupungissa, sillä kaupungin tyly ulkonäkö tarjoaisi paljon mielenkiintoista kuvattavaa.
Eipä silti, kyllä itselleni tutuista Lontoosta ja Pariisista löytyy aivan riittämiin yhtä kolkkoja miljöitä. Ne vain eivät ole yhtä tyrkyllä turistille. Lue lisää…
Benalmádenan itseäni kiinnostavin kohde olisi ollut kaupungin yläpuolella kohoavan vuoren huipulla sijaitseva Unescon maailmanperintökohde petolintuineen.
Valitettavasti en saanut tilaisuutta vierailla paikassa.
Niinpä jouduin tyytymään kaupungin tärkeimpään viheralueeseen Parque la Paloma’an.
Itselleni oli pienoinen yllätys, kuinka merkittävä osa härkätaisteluilla edelleen on andalusialaisten elämässä. Tulevista verifestivaaleista mainostaviin värikkäisiin julisteisiin oli mahdoton olla törmäämättä eri puolilla Benalmadenaa.
Onneksi on toivoa, että niin Andalusia ja sen mukana koko Espanja ottavat Katalonian ja Kanariansaarten tavoin järjen käteensä ja luopuvat mahdollisimman nopeasti barbaarisista eläinrääkkäysorgioistaan.
