Taivaalliset väriurut – Harvinainen haloilmiö pimeällä taivaalla

2 Kommenttia

Kuva: teollisuusalueen luomat halot pimeällä iltataivaalla. halo, haloilmiö, effect, nature photography

Kuva: teollisuusalueen luomat pylväshalot pimeällä iltataivaalla.

“Terve, Olli. Onko auto lämpimänä ja kamera käyttövalmiina, sillä nyt on nimitäin taivaalla sellainen valoshow, jota en ole ennen nähnyt.”

Suurin piirtein näin alkoi suonenjokelaisen  lukijani kertomus pimeällä talvisella iltataivaalla näkemistään värillisistä valopylväistä.

No, kauan ei minua tarvinnut hoputella, vaan säntäsin niiltä istuinsijoiltani jo pimenneeseen iltaan etsimään valonäytöstä häneltä saamieni vinkkien perusteella.

Ja toden totta, sieltähän ne löytyivät nuo taivaalliset väriurut aivan läheltä mansikkakaupungin keskustaa. Näkymä oli lähes käsittämätön: Korkealle pimeälle taivaalle sinkoutui kymmeniä erivärisiä säteitä, jotka hohtivat kilpaa kirkkaana paistavan kuunsirpin kanssa. Huikeaa! Lue lisää…

Valon lapsi

Kommentoi

Taidanpa olla varsinainen valon lapsi. Ainakin jos voi päätellä jotain vireystasoni suurista heilahteluista eri vuodenaikoina. Syksyllä ei aivokopassani tunnu liikahtavan lehtikään, ei todellakaan. Jo hereillä pysyminen tuottaa ajoittain vaikeuksia. Lohtua ei tuo edes tieto, etten ole ongelmineni yksin. Valoa murheen laaksoon ei myöskään tuonut lääkärini leikkimielinen epäilys mahdollisista saamelaisista juuristani. Lapin kansan askel kuulemma hidastuu merkittävästi kaamoksen edistyessä. Totta vai tarua, tiedä häntä. Ei kuitenkaan hirveästi naurattanut. Lue lisää…

Mikä ihmeen “Outo lintu”?

Kommentoi

Outo lintu -kilpailua on julkaistu yhtäjaksoisesti useissa sanomalehdissä vuodesta 2004 alkaen. Alun perin kilpailu syntyi ideasta jollain tavoin hyödyntää epäonnistuneita kuvia, joissa kieroutunut esteettinen silmäni näki kuitenkin jotain mielenkiintoista. Myöhempinä vuosina olen jopa kuvannut “sillä silmällä” eli pyrkinyt eroon tavanomaisesta lintukuvauksesta, jossa linnun on näytettävä linnulta. Lue lisää…

Viikonlopun kuvissa punatulkku, sinitiainen, tilhi, viherpeippo ja unelias viirupöllö.

Kommentoi

Tänäkin viikonloppuna olen loppujen lopuksi päässyt hiukan terästämään taitojani .

Talven hiljaiselon jälkeen huteja tulee luvattoman paljon, mutta eiköhän tahti taas siitä parane kevään edetessä.

Perjantaina minulle tarjoutui mahdollisuus kuvata viirupöllöä maatalon pihassa Suonenjoella. Otus istua kyhjötti auringon lämmössä silmät kiinni kokoa ajan, joten kuvamäärä jäi hyvin laihaksi: Silmät kiiinni nuokkuvan pöllön kuva ei ole kenenkään mielestä erityisen kiinnostava. Lue lisää…

Viimeinen metsästysretki: Opettavainen tarina metsästyksen moraalista.

4 Kommenttia

nature photography

Tämä on kertomus isäni viimeiseksi jääneestä metsästysretkestä sellaisen kuin sen vuosikymmeniä myöhemmin muistan.

Olimme jättäneet mustan kuplavolkkarimme sivutien varteen ja kävelimme peräkkäin hiljaisina kohti jossain kauempana odottavaa syrjäistä korpijärveä. Omiin unelmiini uppoutuneena seurasin edelläni kulkevan isäni leveää selkää. Silloin tällöin kuulin hänen hyräilevän itsekseen, mistä ymmärsin hänen olevan onnellinen päästessään enimmäistä kertaa pitkästä aikaa ympäristöön, johon hänet oli luotu. “Rakastan elämää, joka uutena aamussa aukee.”

Poissa olivat pakkotyö kirjoituspöydän ääressä ja vankilatuomioon verrattava almanakkaan sidottu päiväjärjestys.

Täällä ei kukaan vaatinut mitään. Täällä mikään ei tullut yllätyksenä. Tätä hän rakasti. “Rakastan elämää, joka nuoruuden haaveita kantaa.”

Pitkien kaukopartioretkien kokemus näkyi isäni varmoina askelina tuntemattomassa maastossa. Kertaakaan ei ollut tarvetta pysähtyä väärän reittivalinnan takia. Kertaakaan ei ollut syytä tarkastaa sijaintiamme hänen sivullaan roikkuvaan vanhaan armeijan karttalaukkuun siististi taitetusta kartasta. Lue lisää…

« Previous PageNext Page »