Jokin aika sitten seurasin tuokion nuorta hiirihaukkaa, joka istui sähkölangalla tarkkaillen alapuolellaan olevia viljapeltoja.
Muutaman kerran haukka yritti myös ilmeisesti saalistaa, mutta joutui joka kerran palaamaan takaisin sähkölangoille tyhjin varpain. Lue lisää…
Viime heinäkuussa kuvaamani video alkaa Sognetunturista (Sognefjellet), joka on korkein kohta Norjassa (1434 m) ja jonne pääsee yleistä tietä pitkin.
Tunturista laskeudumme koko ajan kiemurtelevaa ja usein hyvin jyrkästi viettävää tietä alas Sognevuonon (Sognefjorden) rantaan, jossa tie seuraa kauniin vuonon rantoja.
Matkan aikana nähtävät maisemat ovat yllättävän vaihtelevia heinäkuuksi. Ylhäällä Sognetunturin puuttomilla rinteillä on vielä niin runsaasti lunta, että useita hiihtäjiä oli nautiskelemassa sulamattomista laduista ja kauniista maisemista.
Tien alkaessa laskeutua kasvillisuus kuitenkin lisääntyy ja rehevöityy sitä mukaa, kun lähestymme merenpinnan tasoa.
Oheisella videolla näet vajaan neljän minuutin ajan automatkalla kuvattuja maisemavideopätkiä seuraavista kohteista:
Laskeutuminen Kilpisjärveltä kohti Norjan meren rannikkoa ja Skibotnin kaupunkia, vuonomaisemia Skibotnin ja Altan välillä sekä avaria ylänkömaisemia Stabbursdalenin kansallispuistossa.
Kuvaaja: Sami Korhonen
P.s. Muistathan valita videosta HD-laadun ja koko näytön tilan.
Video on erinomainen dokumentointiväline
Vaikka valokuvaaja olenkin, minun on pakko myöntää videon antavan useasti todenmukaisemman kuvan luonnosta.
Näin yksinkertaisesti siitä syystä, että vangitakseen katsojan mielenkiinnon valokuvaajan on keskityttävä yksittäisen kuvaan esteettiseen kauneuteen aivan eri tavalla kuin videokuvaajan.
Videon liikkuva kuva on nimittäin niin voimakas huomionvangitsija, ettei normaalitapauksessa videon katsoja välttämättä huomaa lainkaan niitä puutteita, jotka hän havaitsisi aivan varmasti, jos hän jostain syystä joutuisi katsomaan pitemmän aikaa jotain saman videofilmin yksittäistä ruutua. Lue lisää…
Loppukesän pohjoisen matkallani kävin myös pikavisiitillä Ranua Zoo:ssa. Kyseessä oli ihan pelkkä turistivierailu, mutta en malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni ja kuvata kuva-arkistooni joitakin sellaisia lajeja, joita saattaisin tarvita lehtipalstani lukijoiden luontohavaintojen kuvittamiseen, mutta joita en todennäköisesti saisi koskaan kuvattua luonnossa.
Niinpä sain kohtuullisen kelvollisia kuvia niin ilveksestä, mehiläishaukasta, maakotkasta, merikotkasta kuin tunturipöllöstäkin. Lue lisää…
Neljännessä pitkiä valotusaikoja hyödyntävässä Nukke kuohuvassa koskessa –sarjan kuvassa nukke on poistunut valkeana kuohuvan kosken keskeltä ja kävelee varoen liukkaalla rantakalliolla pauhuava koski taustallaan.
Kuvan kuvaushetkellä aurinko oli juuri laskemassa, minkä taki tummasävyisessä kuvassa on aika paljon sinisen sävyjä.
Kuvatiedot: ISO 50, f22, 30 sek.
Hevosmuurahainen (Camponotus herculeanus) eli aitohevosmuurahainen on Suomen suurin muurahaislaji, jonka pituus vaihtelee 6-18 millimetriin.
Tämä vahvaleukainen muurahainen ei syö puuta ravinnokseen, vaan ainoastaan kaivertaa pesänsä puiden runkoihin.
Useimmiten pesät sijaitsevat alun perin terveissä kasvavissa pystypuissa, mutta laji ei karta esim. tyvilahon jo valmiiksi vaurioittamia puita. Myös hirsirakenteissa hevosmuurahaisia satunnaisesti tavataan.
Parhaimmillaan hevosmuurahaisten pesäkammioista koostuva kennosto voi kohota puun rungon sisällä jopa kymmenen metrin korkeudelle. Kuvan kovan tuulen kaatamassa kuusessa pesä ulottui kuitenkin ”vain” 4-5 m korkeudelle.
Tällainen hevosmuurahaisten heikentämä puu on siis ymmärrettävästi hyvin herkkä menemään poikki kovassa tuulessa.
Kolmannessa Nukke kuohuvassa koskessa –sarjan kuvassa nukke istuu kivellä kohdassa, jossa joen vesi syöksyy alas sileitä kalliopintoja .
Tällä kertaa olen lisännyt alle myös kaksi tavallisempaa kuvaa, joita vertaamalla saa käsityksen siitä, miltä koski näyttää ilman nukkea. Lue lisää…
Nyt vuorossa Nukke kuohuvassa koskessa -sarjan toinen kuva, jossa nukke istuu kivellä ympärillään pehmeästi kuohuva koski.
Kuvainfo: ASA 100, f22, 25 sek.
Nuken kuvauspaikan voit nähdä kartalla tästä linkistä.
Siili saavuttaa sukukypsyyden jo toisena elinvuotenaan. Herättyään talvihorroksesta siili keskittyy ensin talven aikana menettämänsä painon korvaamiseen, ja vasta loppukeväällä ja alkukesästä siili on kypsä jatkamaan sukuaan.
Päällisin puolin siilien parittelu näyttää enemmän tappelulta kuin kahden rakastavaisen kosiomenoilta. Tätä väkivaltaista vaikutelmaa korostaa myös molempien sukupuolten äänekäs tuhahtelu.
Soidinmenot alkavat siitä, kun koiraspuolinen siili tapaa vapaan sukukypsän naaraan. Tällöin se alkaa kiertää naaraan ympärillä puskien sitä vähän väliä kuonollaan. Naaras puolestaan näyttää vähät välittävän koiraan lähentely-yrityksistä ja keskittyy lähinnä ravinnon etsimiseen. Silloin tällöin naaras kuitenkin voi osoittaa olevansa kyllästynyt koiraan häiritsevään käytökseen nytkähtelemällä voimakkaasti tai kääntyilemällä nopeasti.
Seuraamani pariskunnan naaras jopa näykkäsi kerran urosta saadakseen sen jättämään itsensä rauhaan. Tätä piirileikkiä saattaa kestää useita tunteja, kunnes naaras lopulta suostuu parittelemaan koiraan kanssa. Lue lisää…
Jo useamman vuoden olen yrittänyt löytää jotain kuvausaihetta, jonka voisin yhdistää virtaavan veden kuvaukseen pitkillä valotusajoilla.
Muutaman kerran kokeilin elävän mallin eli koskikaran kuvaamista, mutta silloiset tulokset jäivät melko vaatimattomiksi. Minussahan ei vika tietenkään ollut, vaan minulle jostain käsittämättömästä syystä kara ei suostunut seisomaan useita sekunteja liikkumatta paikallaan. Lue lisää…
