Siilien parittelumenot keväällä ovat täynnä tuhinaa ja tönimistä.

Kommentoi

Nyt nähtävä video siilien  parittelumenoista on kuvattu noin kahden tunnin aikana toukokuussa 2013. Video paljastaa koruttomasti, kuinka koville siilinaaras joutuu koiraan sinnikkäiden lähentely-yritysten takia.

Siilien parittelu

Siili saavuttaa sukukypsyyden jo toisena elinvuotenaan. Herättyään talvihorroksesta siili keskittyy ensin talven aikana menettämänsä painon korvaamiseen, ja vasta loppukeväällä ja alkukesästä siili on kypsä jatkamaan sukuaan.

Päällisin puolin siilien parittelu näyttää enemmän tappelulta kuin kahden rakastavaisen kosiomenoilta. Tätä väkivaltaista vaikutelmaa korostaa myös molempien sukupuolten äänekäs tuhahtelu.

Soidinmenot alkavat siitä, kun koiraspuolinen siili tapaa vapaan sukukypsän naaraan. Tällöin se alkaa kiertää naaraan ympärillä puskien sitä vähän väliä kuonollaan. Naaras puolestaan näyttää vähät välittävän koiraan lähentely-yrityksistä ja keskittyy lähinnä ravinnon etsimiseen. Silloin tällöin naaras kuitenkin voi osoittaa olevansa kyllästynyt koiraan häiritsevään käytökseen nytkähtelemällä voimakkaasti tai kääntyilemällä nopeasti.

Seuraamani pariskunnan naaras jopa näykkäsi kerran urosta saadakseen sen jättämään itsensä rauhaan. Tätä piirileikkiä saattaa kestää useita tunteja, kunnes naaras lopulta suostuu parittelemaan koiraan kanssa.

Yhden löytämäni englanninkielisen lähteen mukaan  siilipari eroaisi toisistaan heti parittelun tapahduttua, mutta tämä ei pitänyt lainkaan paikkaansa seuraamani siiliparin kohdalla. Uros onnistui nimittäin parittelemaan useamman kerran, joista yksi on lyhyesti dokumentoitu myös videolle.

Useimmissa tapauksissa seuraamani uros jatkoi naaraan painostamista lähes heti sen kanssa pariteltuaan. Yhden kerran naaras onnistui kuitenkin pääsemään useiksi minuuteiksi lepäämään läheisen risukasan suojaan. Kauan se ei sielläkään saanut olla rauhassa, vaan koiras ajoi sen jonkin ajan päästä jälleen liikkeelle.

Niin mahdottomalta kuin piikikkäiden siilien parittelu voi tuntua, luonto on keksinyt siihen keinon: Koiraan noustessa naaraan selkään tämä painaa piikkinsä matalaksi selkäänsä vasten.

Koiraan innokkuuden perheen perustamiseen luulisi kertovan myös halusta kantaa vastuuta jälkeläisistään, mutta totuus on kaikkea muuta. Koiraan jätettyä naaraan lopulta rauhaan ne eivät enää tapaa toisiaan kuin mahdollisesti sattumalta.

Jälkeläisistä huolehtiminen jää siis kokonaan naaraan kontolle.

Eipä käy äitisiilin kohtalo kateeksi.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.