Eilinen päivä oli lyhyesti sanottuna – Erinomainen.
Jo yksistään se, että sain ensimmäisen kerran kuvattua pyytä (bonasia bonasia), olisi tehnyt päivästä poikkeuksellisen. Lue lisää…
Eilinen päivä oli lyhyesti sanottuna – Erinomainen.
Jo yksistään se, että sain ensimmäisen kerran kuvattua pyytä (bonasia bonasia), olisi tehnyt päivästä poikkeuksellisen. Lue lisää…
Edellisenä kahtena päivänä sepelrastas ja nokkavarpunen veivät lähes kaiken kuvaukseen käytettävissä olevan aikani.
Sepelrastaasta sainkin paljon kuvia arkistooni, mutta nokkavarpusen kuvat eivät juuri arkistoani lihottaneet. Lue lisää…

Laulurastas
Minulla oli onni saada ensimmäistä kertaa seurata läheltä laulurastaiden elämää.
”Laulurastaiden” sillä niitä oli parhaimmillaan ainakin kahdeksan kappaletta noin 100 neliömetrin alueella.
Ja mitä minä näin: Lue lisää…
Viime päivät ovat olleet kuvausmielessä todella kiireisiä, sillä lintujen kevätmuuton paras sesonki on juuri menossa.
Sitä ei saisi hukata. Lue lisää…
Maaliskuussa 2010 aloittamassani blogissa ylittyi eilen 60000 lukukerran raja.
50000 lukukerran ylittämisestä ehti kulua vain tasan kaksi kuukautta.
Kun kaksi kuukautta sitten päivittäisiä lukukertoja oli keskimäärin reilu 100, niin tällä hetkellä keskimääräinen päivittäinen lukukertojen määrä on yli 200. Tässä kuussa lukukertoja on ollut jo yli 6000. Lue lisää…

Nokkavarpunen
Eilen sepelrastas, tänään nokkavarpunen. Hyvin menee, mutta antaa mennä vaan.
Tänään – kiitos kollegalleni ilmoituksesta – pääsin toisen kerran elämässäni yrittämään nokkavarpusen kuvaamista.
Yhteensä noin kahden tunnin odotuksen jälkeen lintu ilmestyikin kuvattavakseni. Lue lisää…
Sepelrastas on Suomessa harvinainen pesimälaji. sillä meillä niitä pesii vain noin 200 paria. Nekin kaikki Lapissa.
Sinänsä laji ei ole harvinainen tai uhanalainen, sillä Euroopassa pesii arviolta noin 300 000 sepelrastasparia.
Pohjois-Savossa sepelrastasta havaitaan vuosittain harvinaisina lyhytaikaisina vieraina muuttoaikoina.
Viime päivinä on taas totta tosiaan tullut mitä yllättävimpiä lintuja kuvattavaksi.
Yksi niistä oli myöhään illalla suuren rastaslauman – räkättirastaita ja kulorastaita – seurassa liikkunut
kalkkilaivan kapteeni eli leukistinen räkättirastas, joka hohti hämärtyvässä illassa kuin neonvalo. Lue lisää…
Kuvaajan olisi hyvä olla aina valmiina kaikkeen, mutta käytännössä se on mahdotonta.
Toissa päivänä seurasin kahden metsäkauriin ruokailua lumesta lähes vapautuneella pellolla. Muutaman kuvankin otin – tietäen hyvin lämpöväreilyn tekevän kuvista lähes käyttökelvottomia – sillä voisin ehkä käyttää niitä kuitenkin jossain vaiheessa lehtipalstallani.
Kamerani valotus oli tuolloin säädetty lumisen maan mukaan, mikä tarkoitti noin 1,5 aukon ylivalotusta. Näin oli tehtävä, koska lumen heijastama valo saa kameran valotusmittarin aina valehtelemaan, mikä on tietenkin osattava huomioida kuvattaessa.
Kun kauriit sitten lähtivät kävelemään hitaasti kohti metsän laita en nähnyt mitään syytä muuttaa asetuksia. Olisi pitänyt, sillä tasan 17 sekuntia edellisen kuvan ottamisen jälkeen toinen eläimistä kiihdytti äkisti vauhtiaan ja ……
Seuraukset varmaan arvaatkin: Kuva oli pahasti ylivalottunut ja valotusaika aivan liian pitkä (1/100s) liikkeen pysäyttämiseen.
Loppu on hukatun hetken historiaa. Arvaa harmittiko.
P.s. Yllä olevan kuvan valotuksen olen korjannut myöhemmin tietokoneella, mutta kuvan epätarkuudelle ei tietenkään ollut mitään tehtävissä.