Koskikaralle riittää pienikin reikä jäässä.

2 Kommenttia

Kuva: Koskikara tutkii pohjaa painamalla päänsä veteen.

Koskikara on todellinen selviytyjä.

Sen kyky, kiitos hyvän sukellustaitonsa ja erikoisrakenteisen silmänsä, onnistua löytämään ravintonsa tummavetisistä sulapaikoista talven pimeimpinäkin päivinä, on ihailtava.

Jo siinä, että lintu kykenee jo jään reunalta päänsä veteen painamalla havaitsemaan veden pohjassa mahdollisen saaliin, on syytä ihmetykseen.

Myös siinä, että pikkuruinen kara palaa yhä uudelleen, pitkänkin sukelluksen jälkeen, hengissä hyisen kylmästä vedestä, riittää hämmästelemistä.

Eilen seurasin kuitenkin jotain, joka lyö laudalta kaikki edellä mainitut selviytymistemput:

Seuraamani joki oli lähes kokonaan umpeen jäätynyt, ja sitä osaa joka ei ollut jäässä, hallitsi kiinan keisarin ottein yksi koskikara.

 

 

Kuva: Koskikara valmiina karkottamaan kilpailijan.

Kuva: Koskikara valmiina karkottamaan kilpailijan.

Tämä lipposmainen otus ei päästänyt toista paikkaan jäänyttä karaa omalle ruokareviirilleen, vaan tämä joutui hakemaan ravintonsa sellaisista kohdista jokea, jossa näytti oleva yhtenäinen jääpeite.

Tarkemmin katsottuna näin ei kuitenkaan ollut, vaan jäässä oli muutaman metrin välein pikkuruisia, juuri ja juuri lintua suurempia, reikiä.

Kuva: Koskikaran sukellusreikiä jäässä.

Koskikaran sukellusreikiä jäässä.

Ja todellakin, tuo toinen koskikara syöksyi sumeilematta noista reistä jään alla odottavaan pimeyteen ja …

Kuva: Koskikara saalis nokassaaan.

Kuva: Koskikara saalis nokassaaan pikkuruisen avannon reunalla.

… hetken päästä palasi erehtymättä lähtöavantonsa reunalle nauttimaan saalistaan.

Enpä suosittele ottamaan mallia tuosta linnusta, sillä ihmiselle temppu olisi väistämättä kohtalokas.

2 Comments

  1. Petteri Ovaskainen

    Ei voi kuin nostaa hattua kuvaajalle ja karalle, ei näihin jokamies pystykään 🙂

    Kara tulikin nähtyä ekan kerran livenä viime Jouluna Karttulan savikoskella, joka oli kyllä yksi parhaista lahjoista ja ensimmäisen kohtaamisenhan sitä muistaakin parhaiten 🙂

    • admin

      Tiedä häntä tuosta pystymisestä. Sen tiedän, että jos käyttää niin paljon aikaansa karojen kuvaamiseen kuin minä olen vuosien mittaan tehnyt, niin kyllä siinä kaiken järjen mukaan jotain jokainen oppii.
      Pitäisi kyllä joskus ehtiä käymään Savikoskella, sillä siellä on muistini mukaan oikein hyvät korkeuserot kuvaamiselle. Riippuen tietenkin siitä, suostuuko kara olemaan oikeassa paikassa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.