Ritarin jalanjäljillä – Nostalginen matka isämme jalanjäljissä Itä-Karjalaan

6 Kommenttia

Alla oleva kuvakertomus perustuu kahteen Venäjän Karjalaan suuntautuneeseen matkaan paikkoihin, joissa Mannerheim-ristin ritari kapteeni Toivo Korhonen partioineen liikkui Talvi- ja Jatkosodan aikana.

Vartiuksen tulliasema:

Siirtomaavalta-Suomen toiset kasvot: Kelojen loputtua omilta saloiltamme halpaa puuta tuodaan nyt Venäjältä Lapin kelomökkien rakennustarpeiksi.

Rekallinen venäläisiä keloja Vartiuksen tullissa.

Lietmajärvi:

Lietmajärvi on varsinainen kyläpahanen, jossa kehitys näyttää pysähtyneen kauan sitten. Kylän läpi kulkevaa tietä reunustavilla taloilla on melko kookkaat tontit, jotka antavat miljöölle avaruutta.

Kylän alakuloista ilmettä eivät kuitenkaan nosta edes raitilla ryhdikkäinä kävelevät minihameiset nuoret kauniit naiset.

Kylän kaupan valikoima on juopon unelma: Alkoholia jokaiseen makuun ja krapulapäivän varalle Coca-Colaa tai Fantaa. Ruuallahan ei ole niin väliä, eikä sitä juuri ole näytilläkään.

Rattiin, saati moottoripyörän sarviin, ei luulisi siis kenelläkään tuossa kylässä olevan koskaan asiaa. Mutta luulo ei ole koskaan tiedon väärti.

Ural-moottoripyörä, Lietmajärvi 2005

Ural-moottoripyöriä omakotitalon pihalla, Lietmajärvi 2005

Rukajärvi:

Kylä on Ondajärvelle johtavan maantien varrella Rukajärvestä nousevassa rinteessä. Kylä näyttää kovin vehreältä. Joidenkin talojen puutarhat pursuavat kasvillisuutta hoidon puutteessa.

Säilyneet rakennukset jonkinlaisen mielikuvan siitä, millainen kylä oli sodan aikana 14. divisioonan johdon ollessa majoittuneena siellä. Kaukopartiomiehet olivat puolestaan majoitettu Ondajärven lähelle 6. kiväärikomppanian yhteyteen.

Aikuisia ei kylässä pysähtyessämme näy, ainoastaan joitakin lapsia, jotka seuraavat puuhiamme kauempaa.

Poika, polkupyörä, Ural-moottoripyörä, Rukajärvi

Poika, polkupyörä ja Ural-moottoripyörä, Rukajärvi 2005

Lopulta yksi lapsista,viehättävä pieni tyttö, rohkaisee mielensä ja tulee polkupyörällään ihmettelemään meitä.

Ondajärvi:


Ondajärven kylä on kaukana kaikesta, keskellä ei mitään. Syrjäinen, hiljainen ja ränsistyvä kyläpahanen kauniin avaran järven rannalla. Järven rannalla kylän toisella puolen on ilmeisesti kyläläisten yhteinen nuotiopaikka, jossa nautimme yhteisen makkaralounaan. Mitenkäs muuten.

Kaukana järven toisella puolen siintää vastaranta, jonne kaukopartiot usein suunnistivat järven yli. Järvellä ei nyt näy mitään liikettä, ellei sellaiseksi lasketa hitaasti ohitsemme lipuvaa raskastekoista soutuvenettä. Vene, kuten soutajansakin, on nähnyt selvästi parhaat päivänsä jo kauan sitten.

Täällä, kuten muuallakin Venäjän Karjalassa, näkyy runsaasti moottoripyöriä. Asiaa ei tarvitse ihmetellä sen jälkeen, kun on kärsinyt muutaman tunnin länsiauton kyydissä surkeassa kunnossa olevilla hiekkateillä. Niissä oloissa selviävät vain vahvimmat: Ural-moottoripyörä ja Lada.

Ural-moottoripyörä, Ontajärvi, Venäjän Karjala, 2005

Ural-moottoripyörä Ontajärven kyläraitilla

Tiiksa


Rauhallinen, melko siisti, jopa idyllinen venäläiskylä keskellä tasaista mäntykangasta. Hiukan vierastan kuitenkin keskellä pääkatua maleksivia lehmiä.

Yllättävän tuulahduksen nykyajasta muuten ajasta jälkeen jääneeseen kylään tuo kadun varteen pysäköidyt värikkäät ja hyväkuntoiset lastenvaunut.

Kemi:


Vienan Kemi Vienanmeren rannalla näyttää valokuvaajan silmissä todella houkuttelevalta paikalta, sillä pienessä satamakaupungissa vaikuttaa olevan useita kuvauksellisesti mielenkiintoisia rakennuksia. Valitettavasti aikataulu ei salli kovin pitkää pysähdystä tähän merelliseen idylliin. Onneksi ehdimme kuitenkin käydä ihailemassa satamasta ulapalle avautuvaa kaunista merimaisemaa.

Lehto:


Lehtoon saapuminen hiljentää tyystin muulloin niin iloisen retkikunnan. Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä kertomus isämme Toivo Korhosen johtamasta haasteellisesta partioretkestä kauppalaan on hyvin kaikkien matkaan osallistuvien tiedossa.

Erityisesti meille, hänen lapsilleen, hetki oli hyvin tunteellinen. Niin oudolta tuntui seistä yhdessä isämme jalanjäljillä lähes seitsemänkymmentä vuotta sen jälkeen, kun hän oli siellä ollut.

Osmo, Olli ja Toimi Korhonen.

Segeza:

Vaatimaton ja valju kaupunki, jossa ei liikahda juuri mikään. Vain jokunen satunnainen Lada tai jalankulkija häiritsee uneliaan kaupungin elämää.

Majoitumme hotelliin, jonka ulkonäkö ei vakuuta. Yllätykseksemme huoneet ovat nykyaikaisesti sisustettuja. Kaikki on kuitenkin lumetta. Televisio ei toimi, ja seinien vastamaalatut pinnat paljastuvat kovamuovitapeteiksi, jotka on yksinkertaisesti liimattu vanhojen seinäpintojen päälle. Todella mielenkiintoinen tapa hoitaa sisustusremontti. Tätä ei meillä vielä osata. Onneksi.

Hotellin porraskäytävän seinällä on paikallisen taiteilijan taidokas installaatio. Muuksi en sitä ainakaan halua uskoa, vaikka järkeni toista väittääkin.

Kalevala (Uhtua):

Vanha karjalaiskylä, jossa asetumme iäkkään karjalaisen pariskunnan kotiin. Majoitus on hyvin vaatimaton, mutta höyryävä sauna ja leppoisa rupattelu isännän kanssa saavat unohtamaan huoneiden koleuden ja kuhmuraiset patjat.

Saunan jälkeen isäntämme innostuu kertomaan vuolaasti alueen elämästä. Hän tuntuu olevan kovin murheissaan suomenkielisen väestön vaivaavasta toivottomuudesta, joka on ajanut monet, etenkin miehet, alkoholismiin. Itselläänkin hänellä on hyvin kostea menneisyys, mutta on onnistunut raitistumaan jo vuosia sitten.

Vuokkiniemi:

Pieni karjalaiskylä, jossa heikko työllisyystilanne näkyy kylällä maleksivina miehinä, jotka eivät kuitenkaan hukkaa aikaa tullessaan pummaamaan rahaa saadakseen päivittäisen promillerajansa rikki. Jotkut kylän taloista ovat selvästi kunnostettuja ja niiden pihoja on hoidettu. Vastaavaa ei Karjalan venäläiskylissä ole näkynyt.

Mukana muistorikkailla matkoilla olivat mukana myös Heikki, Matti ja Mikko. Toimi, Osmo ja Olli kiittävät rattoisasta matkaseurasta.

P.s.  Karjalaiset ovat Karjalan maakuntien itämerensuomalaisia asukkaita, jotka ovat viimeistään keskiajalta lähtien muodostaneet kaksi erillistä ryhmää. Suomen karjalainen heimo on osa suomalaista kansaa. Venäjällä asuvat karjalaiset puolestaan ovat oma kansansa. Saman nimen käyttäminen kahdesta erillisestä ihmisryhmästä aiheuttaa toistuvasti väärinkäsityksiä. Lähde: Wikipedia, karjalaiset (kansa).

Kapteeni Toivo Korhosesta muualla:

Urpo Korhonen: Ritaripartio. 14. Divisioonan kaukopartio. Karisto. 1997.

Urpo Korhonen: Sissiosasto. Partiotoimintaa Rukajärvellä. Karisto. 1995.

6 Comments

  1. Sirpa korhonen

    Upeita kuvia,löysin sattumalta,kun kävin Urpon sivustoilla.Urpon poismenosta tulee pian viisivuotta.
    Olen Urpon leski.

  2. Anna-Liisa

    Hei Olli Korhonen,
    Upeita kuvia ja tunnelmia! Löysin sattumalta sivusi, kun etsin Jukka Joutsin yhteystietoja. Onko sinulla tallela Joutsin s-posti osoitetta, haluaisin lähettää hänelle postia. Kuvasi ovat todella hyviä. Oletko julkaissut kuvakirjaa? Uskoisin, että kuvakirjalle Karjalasta – sellaisia kuvia kuin sinä olet ottanut – löytyisi kiinnostunutta yleisöä. teittekö “isienne maille” oman matkan vai ryhmämatkan? Tiedätkö hyvä matkanjärjestäjiä – valokuvausmatkoja? Yst. terv. Anu kauppila

    • Olli

      Kiitos Anu kommenteistasi. Ei, minulla ei ole suunnitelmissani kuvakirjaa niin Karjalasta kuin luonto-aiheistakaan, vaikka asiaa minulta usein kysytäänkin. Siitä, miksi näin on, siitäkin voisiin kirjoittaa kirjan. 🙂

      Matkamme ovat olleet aina pienen piirin matkoja. Niillä on ollut mukana lähinnä lähisukulaisia ja sellaisia ystäviä, joille isäni historia on tuttu.

      Sinne järjestettävistä matkoista ei minulla ole muuta tietoa kuin, että niitä on tarjolla. Etenkin sotahistoriasta kiinnostuneille. Netistä löytyy niitä helposti. Valokuvausmatkojakin järjestetään. Niitä voit hakea esim. sanoilla ” valokuvaus ryhmämatka karjala”.

      Joutsin mailiosoitteen löysin netistä hänen kotisivultaan, joten voin sen jakaa ilman hänen erityislupaansa: j.joutsi@pp.inet.fi

  3. Jukka Joutsi

    Hei
    Löysin hienot Ontajärven kuvasi. Minulla on harrastuksena ollut eksoottistenkin paikkojen kuvien ja tietojen laittaminen nettisivulleni – (osoite yllä). Haluaisin pyytää sinulta lupaa yhden kuvasi käyttöön – jotta näet asiayhteyden, laitoin sen sinne jo ‘näytille’ – ellet pidä ajatuksesta, otan sen sieltä tietenkin heti pois.
    Näin kuitenkin saat paremman käsityksen siitä, mitä pyynnölläni tarkoitan. Sivusto on siis täysin pelkkää harrastusta, ehdottomasti ei-kaupallinen.
    vastausta odotellen – hyvää alkutalvea!
    terv. Jukka Joutsi

  4. Antonina

    sama mieltä olen, kehitys siellä pysähtynyt jo kauan sitten,kuitenkin mukava nähdä oma koti kylä),missä lapsena juossut ja leikinyt on paljon hyviä muistoja)

    • admin

      Minullekin paikka on nostalginen. Ei sen takia, että minulla olisi Karjalassa juuria, vaan sen takia että maaseutu ja etenkin luonto tuovat mieleeni lapsuuteni Kuhmon rajauseudun.

Leave a Reply

Your email address will not be published.