Sepelkyyhkyn vankina – Kaikki ei aina suju niin kuin haluaisi.

Kommentoi

Iltapäivällä taivaan hiukan edes auettua karautin tarkastamaan, josko ensimmäiset kangaskiurut olisivat tulleet reviirilleen. Eivät olleet, vaan paikalla oli yksinäinen sepelkyyhky.

Ei siinä mitään, lajista ei minulla ole juurikaan kuvia, joten ryhdyin odottamaan, että lintu tulisi juuri sen kompostikasan päälle, joka tarjoaisi parhaan taustan linnulle ja olisi myös melko hyvällä etäisyydellä.

Siis odotin. Ja odotin. Ja ODOTIN. Kolme tuntia.

Sepelkyyhky piileskelee männyssä kuvaajalta.

Sepelkyyhky piileskelee kuvaajalta.

Ja koko ajan olin kuin vankina, koska en voinut viiksikarvaakaan liikauttaa, etten olisi pelästyttänyt hyvin arkaa ja epäilevää lintua.

Sepelkyyhky keväällä lumisen kompostin päällä.

Sepelkyyhky lumisen kompostin päällä.

En myöskään voinut edes poistua paikalta, vaikka nälkä huusi suolissani kuin arosusi. Jos näet olisin käynnistänyt liikkuvan piilokojuni, lintu olisi hävinnyt tietenkin saman tien.

Sepelkyyhky lepää.

Sepelkyyhky lepää.

Kaikkein pahinta olisi ollut kuitenkin se, ettei se enää myöhemminkään enää luottaisi autoni rauhallisuuteen, ja olisin siten pilannut mahdollisuuden ottaa siitä kuvia jollakin toisella kertaa.

Kevään ensimmäinen sepelkyyhky lumikasan päällä.

Sepelkyyhky lumikasan päällä keväällä.

Kaikki kuitenkin aika turhaan, sillä vaikka lintu loppujen lopuksi käveli sille osoittamaani paikkaan, siitä parhaimmillaankin näkyi vain pää ja kaula.

Sepelkyyhky ilta-auringon valossa.

Sepelkyyhky ilta-auringon valossa.

Mutta en minä valita, sillä ihan hyvinhän tässä loppujen lopuksi kävi. Kaiken lisäksi lintu poistui rauhallisesia paikalta syötyään ilmeisesti kupunsa täyteen. Niinpä minulla on huomennakin mahdollisuus…

Tags: METLA

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.