Kaikki linnut käyttävät todella paljon aikaa höyhenpukunsa huoltoon.
Niinpä pari iltaa sitten kuvaamani kuovikin vietti yli puoli tuntia höyhentensä puhdistamiseen pienellä sadevesilammikolla Suonenjoen jätevedenpuhdistamolla. (more…)
”Kiitos” siitä kuuluu osaksi säille, mutta tärkein syy vähäisiin kuvausmahdollisuuksiin on ollut perinteisten kuvausapajieni lähes täydellinen hiljaisuus.
Esim. ylivoimaisesti tärkeimmällä kuvauspaikallani Suonenjoen jätevedenpuhdistamolla ei ole näkynyt kuin muutama hassu naurulokki ja pari västäräkkiä. Siinä kaikki. (more…)
Tämänkertainen yhdessä Hylätyn Nallen kanssa tutkimani talo tarjosi minulle pienen miellyttävän yllätyksen.
En nimittäin ollut viime vuonna talossa tutustumassa käydessäni ollut huomannut lainkaan sen alakerrassa olevaa sinisillä kaakelilaatoilla päällystettyä pesuhuonetta. (more…)
Slovakian pääkaupunki Bratislava on kuin tehty kiireiselle turistille, sillä suurin osa mielenkiintoisista vanhoista rakennuksista keskittyy aivan Tonavan rannalla sijaitsevaan vanhaankaupunkiin. (more…)
Aurinko paistaa täydeltä terältä ja hanget loistavat vitivalkoisina.
Mikäpä siis somempi ja ajankohtaisempi kuvauskohde kuin kohti pohjoista matkaava pulmunen.
Usean vuoden ajan olen toivonut saada kuvata kunnolla lapsuuteni Kuhmon keväisiin liittyvää kaunista valkoista lintua. Eiliseen asti kuitenkin aika laihoin tuloksin. Mutta todellakin, eilen onni lopulta kääntyi. (more…)
Kävin muutama päivä sitten ensimmäistä kertaa useampaan viikkoon Tyyrinvirralla.
Pitkä tauko edellisen kerran jälkeen johtui yksinkertaisesti siitä, etteivät joella talvehtineet laulujoutsenet enää tarvinneet ruoka-apuani, sillä vedenkorkeuden laskettua ja valoisuuden lisäännyttyä joella kyllä olisi riittävästä ravintoa. (more…)
Vastustan kaikkea väkivaltaa, enkä myöskään hyväksyn ihmisten vahingoittamisella mässäilevää väkivaltaviihdettä.
Siksipä minun on hiukan vaikeaa myöntää edes itselleni, että eräät Sergio Leonen italowesternien klassikot Ennio Morriconen musiikkeineen tekivät aikoinaan, ja näyttävät edelleen tekevän, suuren vaikutuksen minuun.
Niinpä kun päätin tehdä kuvaesityksen vuosia sitten näkemääni lirojen taistelukohtaukseen pohjautuen, oli alusta lähtien selvää, että vain noiden vanhojen lännenklassikojen tyylinen musiikki voisi luoda esitykselle haluamani tunnelman. (more…)
Toissa iltana NOAA:n punaisena hehkuva revontulikartta lupaili todella hyvää, joten riensin kohti etukäteen valitsemaani mäkeä ja sen huipulla olevaa autiota maataloa.
Pettymys oli sitten todella suuri, sillä revontulet eivät loppujen lopuksi yltäneetkään aivan näin etelään. (more…)
Jos viime aikoina on puhuttu paljon tapojen turmeluksesta ihmisten keskuudessa, linnut ovat päässeet tässä kauhistelussa kuin kissa veräjästä.
Mutta eivät enää! Todistin tänään nimittäin jotain aivan käsittämätöntä. En todellakaan voi enkä halua ymmärtää kuinka aikuinen lintu voi keikkua ruokapöydässä pää alaspäin. (more…)
Jälleen yksi tavoite täyttyi: saada kuvattua ensimmäistä kertaa kauniin värikkäitä pikkukäpylintuja.
Kaiken lisäksi onnistuin kuvaamaan molemmat sukupuolet eli värikkään punaisen koiraan ja vihreän naaraan.
Ihan täydellisesti ei kaikki kuitenkaan sujunut, sillä valon suunta oli ongelmallinen. En kuitenkaan valita, vaan nautin täysin siemauksin saamastani harvinaisesta tilaisuudesta. (more…)
Nyt nähtävän kuvaesitykseni kuvat ovat yhdeksää kuvaa lukuun ottamatta vuosilta 2007–2008. Kaikki kuvat on otettu Suonenjoen jätevedenpuhdistamolla, jonka sisäsavolaiset lukijani tuntevat kesäkotinani.(more…)
Luonnon tarkkailu ja etenkin luontokuvaus vaativat hyvää keskittymiskykyä ja pitkää pinnaa.
Alla olevalla lyhyellä videonpätkällä voit saada selville, piileekö sinunkin sisälläsi pieni luontokuvaaja.
Videolla koskikara sukeltaa useita kertoja koskeen häviten kokonaan näkyvistä. Mutta jos kuitenkin olet oikein tarkkana voit kuitenkin havaita sen vilahtavan kerran kosken kuohuissa todella lyhyen ajan. (more…)
Oli lohduttavaa nähdä, ettei joutsenella näyttänyt olevan kovin suuri hätä. Kaikesta päätellen kyläläiset ovat pitäneet hyvää huolta potilaasta. (more…)
3.5.2012 minulla oli onni kohdata ensimmäisen – ja todennäköisesti viimeisen kerran – yksisarvinen.
Toki se ei ollut eurooppalaisen kansantaruston aito yksisarvinen, vaan metsäkauris, jolle oli ilmeisesti kehityshäiriön seurauksena kasvanut vain sarvi ja sekin keskelle sen päälakea. (more…)
Yksisarvista pidetään taruolentona, ja sitä se varmasti onkin.
Olen kuitenkin juuri tekemässä kuvaesitystä kuvaamastani yksisarvisesta metsäkauriista, joka on todellinen harvinaisuus jopa maailman mittakaavassa ja joka näyttää hämmentävän paljon tarujen yksisarviselta.
Oheisessa kuvassa seisova yksisarvinen antaa esimakua tulevasta.
Kärsivällisyys palkittiin: Usean lähes turhaan pienelle koskelle tehdyn retken jälkeen pääsin edes yrittämään ottaa haluamiani pitkän valotus ajankäyttöön perustuvia kuvia.(more…)
Sanamukaisesti kompastuin tähän pieneen keltaiseen riisinjyvään pari päivää sitten karakuvausten aikana.
Pienestä koostaan (9 mm) huolimatta kuvan kohde ei ole vähäpätöinen. Päinvastoin, sillä se on vuosien kuluessa herättänyt suomalaisissa hyvin voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita. (more…)
Alla olevalla videolla varpuspöllö istuu puutolpan nokassa ja seuraa tarkkaavaisena ympäristönsä tapahtumia.
Sen suurin mielenkiinto kohdistuu lähellä olevalla lintujenruokinta-automaatilla käyviin pikkulintuihin, joista se itse asiassa muutaman minuutin päästä nappaa yhden. (more…)
Viime vuoden lopulla teattereihin tullut Metsän tarina on saanut todella hyvän vastaanoton. Siitä kertovat niin median pääosin positiiviset arviot elokuvasta kuin sen saamat katsojamäärät.
Tähän mennessä elokuvan on nähnyt jo yli 50 000 katsojaa. (more…)
Jopas oli tänään outo päivä: Ensin sain aamupäivällä puhelinsoiton, jossa minulta pyydettiin apua mahdollisesti huonokuntoisen varpuspöllön auttamiseksi tervolaisessa pihassa.
Saatuani järjestettyä linnulle pelastajan kävi kuitenkin nopeasti ilmi, ettei linnulla ollutkaan ollut kovin suuri hätä, vaan se oli poistunut pihasta mahdollisesti saalis mukanaan. (more…)
Jokin aika sitten sain kaksi kenttäpostin kuljettamaa postikorttia, joista kiinnostavampi on postikorteistaan tunnetun kuvataiteilija Martta Wendelinin (1893- 1986) suunnittelema talvisodanaikainen postikortti.
Kortti on ns. Kalevala-sarjaa, joka ilmenee kuvapuolella olevasta Kalevalasta poimitusta runotekstistä. (more…)
Omasta lapsuudestani minulle on jäänyt muistikuva pääsiäisestä hyvin tylsänä juhlana, jolloin ei saanut mennä juuri minnekään.
Kaikille ei pääsiäinen tuolloinkaan ollut kovin hengellinen ja vakava juhla. Tämä käy hyvin selvästi ilmi vuonna 1963 lähetetystä pääsiäiskortista, jonka aiheena on kylpevää tipua uteliaasti tarkkaileva kiikaroitsija. (more…)
Se, että pystyy joka viikko, vuodesta toiseen, kirjoittamaan luonnosta ja kuvittamaan lukijoiden luontokokemuksia vaatii kohtuullista suuremman kuva-arsenaalin.
Melkoisen lajikirjon olen toki vuosien aikana ehtinyt kokomaan. Lintujen kuvia minulla on tietenkin eniten, koska linnut ovat aihe, joka on lukijoilleni läheinen riippumatta vuodenajasta.
Varpuspöllö on ollut laji, josta minulla on tähän päivään saakka ollut tasan yksi kuva, vaikka vuosien mittaan olisin useinkin tarvinnut kuvaa tästä pienestä pöllöstä.
Vieressä eilen kuvaamaani lumijäljet, joiden muodostama kuvio kuvaushetkellä puhutteli minua kovasti.
Oli kuin olisin katsellut kivikautista seinämaalausta, johon taiteilija on jättänyt kätensä jäljet.
Assosiaatio kivikauteen oli itse asiassa hyvin luonnollinen, sillä kuvauspaikka oli suuren sillan alla. Sillan alusen hämäryys kaikuineen oli kuin suoraan kivikautisesta luolasta. (more…)
Tänään lintujen ruokintapaikalla vieraili varsin veikeä ja viehkeä otus:
Nuori harmaa talviturkkinen orava.
Kovin usein ruokinnallani ei oravia ole näkynyt johtuen siitä, että ruokinta-automaattini eivät ole erityisen oravaystävällisiä. Aktiivisesti en ole kuitenkaan koskaan häätänyt yhtään kurrea pois pihastani. (more…)
En muutamaan päivään ollut enää nähnyt saksinokkaista talitiaista pihassani, joten luulin vanhan kehnon jo hakeneen sen pois.
Tänään sain kuitenkin kokea iloisen yllätyksen, kun huomasin sen edelleen käyvän piharuokinnallani.
Kaiken lisäksi tintti näytti entistä virkeämmältä. Liekö syynä se, että sen leuan alla ollut paise oli tavalla tai toisella tyhjentynyt, ja paljasta ihoa näkyi enää vain hyvin vähän.
Kun vuonna 2005 sain tutustua todelliseen saksinokkaiseen talitiaiseen toivoin, niin harvinaisesta tapauksesta kuin silloin olikin kysymys, ettei minun tarvitsisi toista vastaavaa tavata.
En voi valehtelematta väittää, etteikö silloin kuvaamani lintu olisi ollut ulkonäkönsä puolesta todella mielenkiintoinen kuvauskohde. Ongelma vain oli siinä, etten voinut seurata linnun ruokailua tuntematta syvää myötätuntoa sitä kohtaan.
Ristinokkatalitiaisen elämä oli nimittäin hyvin hankalaa kahdesta syystä, joista ilmeisempi – sen epämuodostunut nokka – vaikeutti merkittävästi sen ravinnonsaantia lintulaudalta. (more…)
Tämänkertaisen artikkelini otsikko on jonkin verran harhaanjohtava saaden varmaankin lukijan aluksi näkemään sielunsa silmin laumoittain urpiaisia pyörimässä piharuokinnallani.
Valitettavasti tämä tahallisesti iltapäivälehtimäisellä otsikolla synnyttämäni harhakuvitelma ei ole totta.
Totta kuitenkin on, että tasan puolet pihallani havaitsemistani urpiaisista on ollut ruskourpiaisia.
Lintuja, jotka olen nähnyt vain kahdesti, on nimittäin ollut kaksi, joista toinen on ollut ruskourpiainen (Carduelis flammea cabaret). (more…)
Some time ago I saw a TV documentary where they showed new evidence of birds’ intelligence. According to the documentary, birds had much better problem solving skills than we had ever believed them to have.
A few days laterI saw and filmed something that instantly made me think of what they had said in the documentary.
I witnessed, as I a couple of times before already had, one swan – whether it was the same bird or not each time, that I don’t know – mount a small ice raft and ride it for a short distance on the river.
As I hadn’t succeeded in capturing any of those previous events on video, I decided not to let it happen this time too.
So I focused my camera on the only ice raft nearby and started waiting. (more…)
Kun nyt olen ottanut tehtäväkseni kuvata laulujoutsenten talvista elämää, se edellyttää myös kaikenlaisen sellaisen materiaalin kuvaamista, jolla ei ole suoranaista yhteyttä itse aiheeseen.
Niinpä kuvasin pari päivää sitten suurten ilmakuplien elämää jään alla, koska ilmiö näytti yksinkertaisesti mielenkiintoiselta. Oli todella kiehtovaa katsoa niiden toistavan samoja kuvioita kerta toisensa jälkeen kuin jonkin ulkopuolisen koreografin ohjaamana. (more…)
Tämä päivä meni lähinnä lumitöitä tehdessä ja linnuille talia sulatellessa.
Silloin kun ruumis tekee töitä, mieli on vapaa kulkemaan omia teitään.
Joskus jopa hyvin kauaksi todellisuudesta, kuten keksiessäni yhdistää useita lyhyitä videoklippejä yhdeksi kauhuelokuvaksi, josta Alfred Hitchcockin olisi ollut ylpeä.
Jotain tällaista tunnelmaa hän varmaankin tavoitteli elokuvassaan Linnut. Ja jos minulta kysytään, Linnut ei ole Psykoon verrattava mestariteos.
Lintujen pahin ominaisuus on kuitenkin siinä, että vuosien saatossa sen on täytynyt vaikuttaa negatiivisesti monien luonnosta vieraantuneiden ihmisten asenteisiin siivekkäisiin ystäviimme. (more…)
Lähdin sinne kunnon lumisateen toivossa, mutta pettymän piti.
Lähtiessäni Suonenjoelta ilma oli kyllä näyttänyt lupaavalta, ja säätiedotuskin oli luvannut kunnon lumisadetta.
Perille päästyäni lumisade loppui kuitenkin kuin seinään, joten oli keksittävä uusi kuvaussuunnitelma.
Olin jo muutaman kerran aiemmin havainnut joidenkin laulujoutsenten ratsastavan jäälautoilla, mutta en ollut kertaakaan onnistunut kuvaamaan tilannetta.
Tällä kertaa toimin suunnitelmallisemmin: Suuntasin ja tarkensin kameran jo valmiiksi jäälauttaa kohti ja odotin… (more…)