Västäräkki ja pikkutylli huuhkajan seurana.

Heinäkuussa 2011 sain hetken seurata erikoista tilannetta METLA:n Suonenjoen tutkimusasemalla: Jo pari iltaa aikaisemmin alueelle rusakkometsälle ilmestynyt huuhkaja laskeutui maahan ilmeisesti lepäämään.

Huuhkajan ollessa levollisen mutta valppaan näköisenä maassa se sai yllättävää seuraa itselleen. Sen vasemmalla puolella nimittäin istui metallikaiteella rauhallinen västäräkki.

Huuhkajan oikealla puolella puolestaan oli pikkutylli, joka oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Se päästeli voimakkaita varoitusääniä ja liikahteli hermostuneesti edestakaisin.

Lue lisää…

Suomaisema piekanan silmässä.

Tätä kuvaa en, päinvastoin kuin aiemmin julkaisemani metson silmän kuva, en ottanut alun perin nuoren piekanan silmästä heijastuvan maiseman takia.

Kuvassa nuoren piekanan silmässä on kuitenkin tarkasti katsottaessa erotettavissa kuvauspaikkaa ympäröivän suon takana näkyvä metsän raja, aurinko sekä sinisen taivaan ja valkeiden iltapilvien muodostama raja.

Kuvan syntyhistoria on lyhyesti seuraava: Seurasin kesällä 2006 reilun kuukauden ajan Vesannolla vanhassa sääksen keinopesässä pesinyttä piekanaperhettä, jossa tapahtuneesta veljesmurhasta kerroin blogissani jo vuosia sitten. Lue lisää…

Koko pikkulepinkäisten perhe pesällään.

Löydettyäni kesällä 2008 pikkulepinkäisten pesän, joka oli aivan erinomaisen helposti kuvattavissa, uskoin voivani kuvata niiden kotielämästä kaiken kuviteltavissa olevan. Valitettavasti aivan niin ei kuitenkaan käynyt, sillä en ollut ottanut ounasteluissani huomioon säätä.

Lue lisää…

Naurulokki juuri kuoriutuneen poikasensa munankuori nokassaan.

Kesällä 2007 minulla oli melkein onni – paino sanalla ’melkein’ – nähdä linnunpoikasen kuoriutuvan.

Tosin en tuolloin ymmärtänyt, mitä olin todistamassa, ennen kuin havaitsin pesässään hautoneen naurulokin kaivavan altaan tyhjän munankuoren, jonka sisällä verisuonet vielä hohtivat punaisina tuoreuttaan.

Kauan ei lokkiemo munankuori suussaan ylvästellyt, sillä heti kuvan ottamisen jälkeen se kiikutti munankuoren muutaman kymmenen metrin päähän pesästä jättäen vastasyntyneen poikasen hetkeksi suojamaattona pesään. Lue lisää…

Haapana uhkaa itseeään kohti syäksyvää vaahtopäistä tyrskyä,

Vuonna 2009 sain hetken seurata, kuinka haapanapariskunta näytti ilmiselvästi nauttivan itseään kohti syöksyvistä tyrskyistä. Molemmissa kuvissa nähtävä komea koirashaapana kaiken lisäksi ratsasti useampaankin kertaan aallon harjalla kohti rantaa.

Alla olevassa kuvassa ei ole kuitenkaan kysymys tästä, vaan siinä näkyy, miten haapanalle kävi sekunti edellisen kuvan ottamisen jälkeen. Lue lisää…

Auton kuva heijastuu metso silmästä.

Tämän kuvan syntyhistorian muistan nyt hyvin, vaikka olin itse asiassa jo täysin unohtanut kuvan.

Kuvan syntyhistorian taustalla oli kunnianhimoinen tavoite ottaa sellainen kuva, jossa eläimen silmässä näkyisi heijasteena jokin kuva-aihe.

Idean haaveilla aiheen kuvaamista sain vuosia sitten nähdessäni kuvan – muistaakseni – lehmän silmässä näkyvästä heijastekuvasta. Lue lisää…

Ukkometso syö mustikkaa.

Kuusimetsiemme sininen aarre, mustikka on tärkeä niin meille ihmisille kuin monille metsiemme eläimille. Joillekin, kuten kuvan metsolle, se on kaiken lisäksi elintärkeää ravintoa lajin eri ikävaiheissa.

”Kaksi metson kesäkauden ravintotekijää on vahvasti sidoksissa maisematason yleiseen metsäpeitteisyyteen. Mustikka tiedetään metsolle tärkeäksi lajiksi sekä suoranaisena ravintona että erityisesti poikasille tärkeiden hyönteisten isäntäkasvina. Lue lisää…

Nuori pikkutylli lähdössä muuttomatkalle

Minua on kuvaajana aina erityisesti kiinnostaneet – kuten olen varmasti jo lukuisia kertoja aiemmin todennut – kuvattavan kohteen tausta ja siinä esiintyvät värit ja muodot.

Heinäkuun lopulla 2012 minulla oli mahdollisuus kuvata kirkkaan punaisena hohtavan sadevesilammikon reunalla muuttomatkallaan levähtäviä nuoria pikkutyllejä.

Vesilammikossa hohtavat värit olivat jotain, jota en ollut aiemmin tavannut, joten en halunnut jättää käyttämättä minulle tarjoutunutta tilaisuutta, jota ei ehkä koskaan enää vastaani tulisi. Lue lisää…

Pikkutylliemo poikanen sylissään

Tämä hellyttävä tilanne, jossa pikkutyllinpoikanen on hakeutunut suojaan emonsa turvalliseen syliin , tuli minulle hyvin tutuksi niinä useina vuosina, jolloin pikkutylli oli ylivoimaisesti tärkein kuvauslajini.

Oli todella hellyttävää nähdä kuinka, seuraamieni kahden pikkutylliparin poikaset puikahtivat emojensa alle mitä moninaisimmista syistä: Milloin syynä oli pelkkä turvan haku, milloin taas ne etsivät suojaa sateelta, kylmältä tai paahtavalta helteeltä. Tätä jatkui kaiken lisäksi yllättävän myöhään, mistä esimerkkinä kuvan poikanen, joka on jo lähes lentokykyinen.

Naurulokki nokka täynnä sylkeä

Kesäkuussa 2010 juhannuksen seutu oli hyvin helteinen. Tuolloin sain seurata vain muutaman metrin päästä hautovaa naurulokkia, jonka tilanne näytti vähintäänkin tukalalta.

Sääli lintua kohtaan sai minut kysymään itseltäni, kuinka sen ylipäätänsä oli mahdollista selviytyä hengissä, vaikka se joutui olemaan tuntikausia pahimmassa auringonpaahteessa täysin avoimella paikalla. Lue lisää…