Viime viikon pohjoisen retken ikimuistoisin näkö- ja kuulohavainto oli eittämättä Norjan puolella sijaitseva Näätämöjoen Kolttaköngäs (norjaksi Skoltefossen).
Paikka on todella maineensa veroinen kauneudessaan. Paikan kuvaamisessa minulla oli kosolti tuuria, sillä päivä oli hyvin harmaa, mikä sopi paremmin kuin hyvin kohisevan kosken kuohujen kuvaamiseen haluamallani tavalla.
Viime viikolla minulla oli tilaisuus pohjoiseen suuntautuneella maisemaretkellä käydä myös pikavisiitillä aivan Barentsin meren rannalla sijaitsevassa Vuoreijan (Vardø) pienessä kaupungissa.
Ensivaikutelma kaupungista oli surullinen:
Kaikkialla näkyi rapistuvia ja tyhjiä taloja merkkinä ennen väkeä täynnä olleen kaupungin tyhjentymisestä ihmisten siirtyessä työn perässä Etelä-Norjan suurempiin asutuskeskuksiin. Lue lisää…
Eräs rautalampilainen lintuharrastaja on vuosien kuluessa muutaman kerran kehottanut minua käymään Suonenjoen ja Rautalammin rajalla kohoavalla Kirkkovuorella.
Koska paikka on kuitenkin Suonenjoelta käsin katsottuna monen mutkan takana, vierailu paikassa meinasi jäädä toteutumattomaksi haaveeksi. Pari viikkoa sitten kuitenkin kävin paikassa ja ihastuin: Lue lisää…
Kun kaksi vuotta sitten kuvasin metsäjänistä lähes koko kesän, kuvittelin, ettei vastaava tilanne voisi koskaan toistua.
Toisin on kuitenkin käynyt, sillä olen ollut nykyisen puputyttöni luona treffeillä tähän mennessä viimeisen kahden viikon aikana jo seitsemän kertaa. Lue lisää…
Eilen illalla sain pitkästä aikaa kuvata yhtä mieliaihettani eli lintuja vedenpinnan heijastamia värejä taustanaan.
Tälläkään kerralla kyseessä ei ollut sattuma, vaan olin jo aiemmin pannut merkille erään jätevedenpuhdistamon pihalla olevan lammikon kauniin sinisen pinnan. Lue lisää…
Nyt jo useita iltoja kestänyt suhteeni herttaiseen metsäjänikseen sen kuin vain jatkuu. Muutama ilta sitten pääsin melko läheltä näkemään jotain, joka koomisuudessaan yltää aivan sen aikaisempien nukkumiskohtausten tasolle.
Tällä kertaa puputyttöni nimittäin alkoi nähteni puhdistamaan niin turkkiaan kuin ennen kaikkea tassujaan. Viime mainittu toimitus olikin varsin hauskaa katseltavaa, sillä vaikka olin edellisen jänissuhteeni nähnyt jo todella paljon, en vielä kertaakaan ollut saanut nähdä niin läheltä sitä, kuinka huolellisesti metsäjänis jalkansa puhdistaa.
Huom! Jos seuraat videota tarkkaan, voit useammassakin kohdassa todella nähdä jäniksen laittavan koko varpaan suuhunsa. Kyllä kelpaa pupun noin puhtailla koivilla loikkia.
P.s. Kuvaamani metsäjänis on todella “suoraan luonnosta” eli täysin villi eläin. Sitä ei ole myöskään paikalle tuotu, eikä sitä ole sinne edes mitenkään houkuteltu. Kerroin tämän siksi, että ainahan ei näin ole. Valitettavan usein suurella rahalla tuotetuissa luontodokumenttifilmeissä käytetään konsteja, joista ei meille kerrota mitään.
Tasan viikko sitten seurasin varsinaista lintujen kylpylää sadeveden asfaltille muodostamalla pienellä vesilammikolla. Koska lammikko oli alueensa ainoa, kylpijöiden määrä vahan ennen pimeän laskeutumista oli melkoinen.
Lammikon valtalaji oli västäräkki, joita kävi lyhyen ajan sisällä paikalla kymmeniä.
Myös pari harmaasieppoa uskaltautui vilkkaasti kylpevien västäräkkien joukkoon. Lisäksi yksi keltavästäräkki kävi seuraamassa muiden kylpemistä, muttei valitettavasti uskaltautunut veteen asti.
P.s. Videolla musiikki mielestäni sopii yllättävän useasti yhteen lintujen liikkeisiin. Tämä on kuitenkin täysin sattumaa, sillä musiikki on valittu youtube’n omalta musiikkilistalta. Toimin näin, koska en halua syyllistyä tekijänoikeuden rikkomiseen.
Sain muutama viikko sitten pyynnön ryhtyä bloggaamaan melko uudella suomalaisella sivustolla nimeltään Retkipaikka. Tarjous oli houkutteleva, sillä sen tekijä ja sivuston perustaja oli entinen lukio-oppilaani vuosien takaa.
Varsinainen syy lähteä mukaan kehittämään sivustoa oli kuitenkin Retkipaikan itselleen asettamat tavoitteet:
”Haluamme suojella luontoa. Kestävä suojelu pohjautuu realistiseen luontosuhteeseen. Se syntyy kokemusten kautta. Retkipaikka synnyttää ja välittää niitä.”
Yllä olevaan oli kohtuullisen helppo yhtyä. Niinpä päätös ryhtyä ”retkipaikkalaiseksi” syntyi melko kivuttomasti. Itse asiassa en voi kuvitella itseäni tietoisesti edistämässä mitään sellaisia tavoitteita, joita en itse edes jossain määrin allekirjoittaisi. Lue lisää…