Lähes mustavalkokuvia valkovikloista.

Kommentoi

Valkoviklo pimeyden laskettua

Valkoviklo pimeyden laskettua

Onpa ollut hiljainen kuvauskevät!

”Kiitos” siitä kuuluu osaksi säille, mutta tärkein syy vähäisiin kuvausmahdollisuuksiin  on ollut perinteisten kuvausapajieni lähes täydellinen hiljaisuus.

Esim. ylivoimaisesti tärkeimmällä kuvauspaikallani Suonenjoen jätevedenpuhdistamolla ei ole näkynyt kuin muutama hassu naurulokki ja pari västäräkkiä. Siinä kaikki.

Tästä syystä olen viettänyt useina iltoina aikaani pienellä vesilammikolla, joka on entisen turvetuotantoalueelle tehdyn peltoaukean laidassa.

Iltaisin pienellä lammikolla on ollut yllättävän paljon elämää: useita valkovikloja, pari liroa ja töyhtöhyyppää ja yksinäinen innokkaasti ääntelevä taivaanvuohi sekä värikäs tavikoiras.

Valitettavasti lammikko ja sen kasveista paljaat mustat rannat ovat hyvin tyly kuvausympäristö, sillä sieltä puuttuvat lähes kaikki värit kuten myös valojen ja varjojen mielenkiintoinen leikki.  Niinpä valokuvien ottaminen on jäänyt kovin vähälle.

Yhtenä iltana innostuin kuitenkin yrittämään saada edes jotain irti tuosta tummanpuhuvasta ympäristöstä.

 

Valitsin kokeilun kohteeksi valkoviklot, sillä ne olivat sekä riittävän kookkaita että muodoltaan selväpiirteisiä erottuakseen muista kuvissa mahdollisesti näkyvistä yksityiskohdista.

Kuvausaika oli klo 21:n jälkeen, ja ilta oli harmaa ja sateinen.

Kaikki nyt nähtävät kuvat ovat värikuvia, vaikka kolme niistä näyttää lähes mustavalkoisilta.  Tämän olen saanut aikaan alivalottamalla niitä riittävän paljon.

Kahta muuta kuvaa on valotettu huomattavasti enemmän, joten kuvien tunnelma on aivan erilainen.

Näissä kuvissa näkyy jopa joitakin värejä, vaikka ne on siis otettu yhtä myöhään illalla kuin nuo kolme muuta kuvaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.