24.10.2004 jää varmaankin muistoihini elämäni sumuisimpana päivänä.
Tuolloin läheisistä vesistöistä noussut sumu kääri harmaaseen vaippaansa koko kaupungin aivan kaikkein korkeimpia kohtia myöten. Lue lisää…
24.10.2004 jää varmaankin muistoihini elämäni sumuisimpana päivänä.
Tuolloin läheisistä vesistöistä noussut sumu kääri harmaaseen vaippaansa koko kaupungin aivan kaikkein korkeimpia kohtia myöten. Lue lisää…
Lokakuun lopussa 2004 päivystin Suonenjoella paikkaa, jossa oli aiemmin nähty maakotka metsästäjien metsään jättämien teurastusjätteiden houkuttelemana.
Tällä kertaa odotus oli pitkä ja tulokseton, mutta hyvää ei koskaan odota liian kauan: Olin varma, että vielä tulisi minunkin vuoroni nähdä tuo lintujen kuningas aidossa elinympäristössään Lue lisää…
Talviaamupäivän kultaiset auringonsäteet lankeavat vinosti Konnekoskesta hitaasti kohoavaan pakkasusvaan, kun jätän uskollisen kumipyöräisen työjuhtani kosken äärellä seisovan nuotiokatoksen viereen. Mielessäni yritän turhaan muistella, kuinka monetta kertaa palaan kosken partaalle nauttimaan huumaavasta luonnonrauhasta.

kuva: Vaskitsa
Vuosien saatossa useat henkilöt ovat kertoneet minulle nähneensä vaskitsoja Suonenjoen kauniin Lintharjun maastossa.
Koska en ollut itse onnistunut otuksia koskaan kuvaamaan tai edes näkemään, asia jurppi minua tietenkin kovasti. Yllättäen puutteen kohdaltani korjasi nuori suonenjokelainen luontoharrastaja, joka otti oma-aloitteisesti yhteyttä kysyen kiinnostustani tähän käärmemäiseen liskoeläimeen.
Ja tokihan kiinnostusta löytyi. Nuoren miehen opastuksella sain mahdollisuuden kuvata tätä tyylikästä liskoa ja sen kahdeksaa viehättävää kellertävää poikasta, mistä olin suunnattoman kiitollinen.
On hienoa, että luontoharrastajia löytyy nousevistakin sukupolvista! Lue lisää…
Heinäkuussa 2004 sain vesantolaisilta lukijoiltani kutsun tulla katsomaan heidän ihmeellistä porkkanan naattiaan.
Ja hämmästyttävä kukkijahan se toden totta olikin, vaikka tiesin porkkanan kaksivuotiseksi kasviksi, joka toisena vuonna kasvattaa kukkivan naatin. Lue lisää…
Olin eilen juuri lopettanut Hylätyn Nallen sen päivän kuvaukset, kun silmiini sattui koivun kannon päässä kasvava kauniinvärinen pieni sieni. Hyytelömäisen sienen nimestä minulla ei ollut vielä tuolloin harmainta aavistusta.
Vaikka iltapäivä oli jo tummumassa, päätin kuitenkin ottaa tyylikkään sinipunaisesta sienestä ainakin muistokuvat. Kun sitten hetken kuluttua zoomailin kuvia kameran näytöltä, jouduin manaamaan sitä tosiasiaa, ettei minulla ollut mukanani kunnollista lähikuvauskalustoa.
Kuvista näet paljastui, että sienen laella oli pienen pieni kuollut hyönteinen, joka kannatteli jaloissaan ja toisessa tuntosarvessaan kastepisaroita. Voihan kantohytynupikka sentään. Arvaa harmittiko!
Sienioppaasta sain myöhemmin sitten selville, että kuvaamani sieni oli ilmeisesti kantohytynupikka (Ascocoryne sarcoides). Netistä taas selvisi, että kyseessä oli lajin suvuton muoto. Suvullisen muodon itiöemät ovat muodoltaan maljamaisia. Lue lisää…
Aamupäivä oli tänään sumuisen harmaa, kun Nalle palasi takaisin suureen autiotaloon. Sen oli palattava, koska eilen päivän pimentyminen oli pakottanut sen lähtemään paikalta liian aikaisin. Lue lisää…
Tällä kertaa Nallen tutkii taloa, joka, kuten aiemmin kuvaamaani hylätty talo, on ollut asumattomana jo monia vuosia. Talo on kuitenkin edellistä huomattavasti suurempi, sillä siinä on ollut kunnollisen kokoinen tupa, kaksi isoa kamaria sekä pieni ruokavarasto. Lue lisää…
Salmisen asema Suonenjoen koilliskulmalla ei ole yksin kohtalonsa kanssa, vaan sillä on runsaasti kohtalotovereita ympäri Suomea.
Omalla karulla tavallaan rapistuva kaunis puurakennus kertoo siitä, miten mikään tai kukaan ei näytä olevan korvaamaton. Lue lisää…