Viime päivinä on tosiaan tullut kuvattua kohtuullisesti, koska ei ole mitään varmuutta, milloin seuraavan kerran pääsen hyödyntämään pakkasen luomia kuurankukkia lintukuvissani.
Alla olevat kuvat ovat jo muutaman päivän vanhoja. Itse asiassa ne on kuvattu samoina päivinä kuin edellisen blogini sinitiaiset.
Tällä kertaa lajeina ovat ykkåä olevan talitiaisen lisäksi keltasirkku, pikkuvarpunen sekä töyhtötiainen. Lue lisää…
Kuuraisia pensaita auringon laskiessa
Eivät viime päivät ole suinkaan kuluneet pelkästään työn parissa tai Prokudin-Gurskiin’n kuvia ihaillessa. Lähes joka päivä olen ehtinyt myös nauttimaan mahtavien pakkaskelien loihtimista kuuraisista maisemista.
Tosin maisemia enemmän olen keskittynyt tutkimaan parin kuuraisen pensaan lintujen sielunelämää. Eikä aika hukkaan ole mennyt, sillä mieleisiäni kuvia on tullut useita.
Niistä alla esimerkkinä kuvia sinitiaisesta kahtena hyvin kylmänä päivänä. Lue lisää…
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös Sergei Mikhailovich Progudin-Gorskii‘n kuvat.
On aika siis aika jättää jäähyväiset tämän merkittävän venäläisen kuvillaan ikuistamalle maailmalle ja seurata kiskoja, minne vievätkin. Lue lisää…
Sergei Mikhailovich Progudin-Gorskii‘n tarjoama matka ajassa taaksepäin on hämmentävä kokemus, sillä kuvien korkea laatu saa katsojansa väkisinkin epäilemään, ovatko kuvat todella sata vuotta vanhoja.
Itselleni hänen kuviensa taustatietoje tutkiminen toi myös toisen hämmentävän kokemuksen: Selvisi nimittäin, että Mannerheim oli Kauko-Itään suuntautuneilla tiedustelumatkoillaan törmännyt Progudin-Gorskii’n kuvaamiin sartteihin. Lue lisää…
Venäläisissä valokuvaaja Prokudin-Gorskii -kokoelman vanhoissa värivalokuvissa on todella useita hienoja kuvia ihmisistä, jotka on kuvattu heidän luonnollisissa elinympäristöissään. Niinpä viereinen studio-olosuhteissa otettu kuvatutkielma naisesta on kokoelman harvinaisuuksia.
(kuvat: Prokudin-Gorskii Collection, Library of Congress)
Parhaimmillaan Sergei Mikhailovich Prokudin-Gorskii on ollut kuvatessaan ihmisiä.
Niitä ja muita kansatieteellisiä kuvia hänen nimeään kantavassa kokoelmassa onkin runsaasti.
Todella monet hänen henkilökuvistaan ovat hyvin puhuttelevia. Mennyt ja kauan sitten kadotettu maailma tulee niissä meidän kaikkien ihmeteltäväksemme – vieläpä värikuvina.
(kuvat: Prokudin-Gorskii Collection, Library of Congress)
Vaikka viime päivinä olenkin innokkaasti tutkinut valokuvauksen historiaa käymällä lävitse Prokudin-Gorskii -kokoelmaa, ei se tarkoita, ettenkö olisi ehtinyt myös kuvaamaan lähiluontoani. Lue lisää…
Prokudin-Gorskii -kokoelman Murmanskin radanvarren kuvauspaikat ovat monelle suomalaiselle tuttuja ainakin sotahistorian kautta, sillä ne olivat poikkeuksetta myös jatkosodan taistelupaikkoja.
Kokoelman kuvien taso on hyvin kirjava. Osiin kuvista ei ole tarvinnut juurikaan tehdä korjailuja, jotta ne näyttäisivät siedettäviltä.
Tästä vierellä esimerkki rajusti rajatusta kuvasta itävaltalaisten sotavankien vankileiriltä.
– Mutta oho, eikös tämä itävaltalainen vanki olekin itse ….? Ainakin on aivan samannäköinen. Tosin virallisen historiankirjoituksen mukaan tuo valitettavan kuuluisa itävallassa syntynyt saksalainen ei koskaan ollut sotavanki. Lue lisää…
Prokudin-Gorskii kokoelman kuvat on jaettu aiheiltaan erilaisiin ryhmiin. Yksi tällainen koostuu Murmanskin radan ympäristöstä otetuista kuvista, joista suuri osa on otettu Venäjän Karjalan alueelta.
Tämän ryhmän mielenkiintoisimpia kuvia ovat ehkä Ääniseen laskevan Suunujoen (ven. Suna) maisemissa otetut kuvat. Useissa varsinaisista jokikuvista näkyy kauniina käytettyjen pitkien valotusaikojen vaikutus.
Venäläinen Sergei Mikhailovich Prokudin-Gorskii (1863-1944) oli valokuvaaja ja tiedemies.
Hänen ehkä kunnianhimoisin projektinsa oli tallentaa vuosina 1909-1915 elämää ympäri laajaa Keisarillista Venäjää.
Se, mikä tekee kokoelmasta mielenkiintoisen, on siihen aikaan lähes tuntemattomien värikuvien suuri määrä. Lue lisää…
