Tanssivat ruohot ja muita kokeiluja

Kohtuullisen onnistuneet lupiinikuvani ovat saaneet minut nyt jatkamaan kokeiluja samalla tekniikalla.

Tänä iltana kokeiluun tuli se lisäys, että ylitin ensimmäistä kertaa todella pitkästä aikaa abstraktin taiteen rajan. Siitä myöhemmin.

Aluksi pakollinen kevennys: Mitä kuva esitää?

Mikä karvainen ihme on tämä?

Selitykseksi kuvalle sen verran, että kuva oli pakko ottaa, koska kohteesta ei juuri näkynyt sen puolen tunnin aikana, jota sitä seurasin. Siinä sitä siis ehtii puntaroimaan niin vakava- kuin leikkimielisestikin uusia kuvakulmia.

Vastauksen kysymykseen löydät tämän pakinan lopusta.

Horsmia ja heiniä

Ensimmäiseksi uhrikseni uuden kukkakuvaustekniikkani kokeilussa joutuivta varomattomat maitohorsmat. Eivät kuvat huonoja olleet, mutta varsinainen idea niistä kuitenkin jäi puuttumaan.

Maitohorsmia.

Tänä iltana löysin sitten todella mielenkiintoisen paikan aivan metsäaukion laidalta läheltä metsäautotietä. Aukio oli kuin tuulessa vellova meri täynnä horsmia ja laskevassa ilta-auringossa punaisena hohtavia ruohoja.

Ensimmäisten kuvien ottamiseksi odotin kaikkien tyyneintä hetkeä. Tulos oli kuitenkin mielestäni tylsä, koska ruohot hallitsivat yksityskohdillaan kuva-alaa liikaa.

Heiniä ilta-auringon valossa.

Toisessa kuvassa näkyy jo tuulen vaikutusta vasemmassa alakulmassa, minkä seurauksena seurauksena siinä on aistittavissa jo liikkeen tuntua. Oikealla olevien ruohojen liiallinen tarkkuus, vaikkeivät ne erityisen tarkkoja olekaan, kuitenkin edelleen häiritsee.

Punaisia heiniä.

Seuraava kuva miellyttää minua jo enemmän, sillä ruohot eivät ole enää häirtsevän tarkkoja. Kehumaan  kuvaa en kuitenkaan rupeaisi.

Punaisia heiniä, epätarkka kuva.

Seuraavissa kahdessa kuvissa olenkin sitten käyttänyt huomattavan pitkää valotusaikaa, minkä seurauksena kuvien hallitseva elementti on liike. Näiden kuvien takia illan vaiheittainen kuvausprosessi oli kannattava. Mitä olisinkaan sanut aikaiseksi, jos olisin käyttänyt enemmän aikaa ja ottanut todella paljon kuvia eri kameran asetuksilla ja erilaisia olosuhteita vielä kauemmin odottaen. Mutta toisaalta tämähän oli vain osa tekniikan harjoittelua.

Punainen heinämeri velloo auringon valossa.

Punaiset ruohot tanssivat.

Ps. Nämä kuvat olivat mahdollisia siitä yksinkertaisesta syystä, että käytin puhdistuttamassa kamerani kuopiolaisessa Kamerasepissä, jossa homma hoituu todella ammattitaitoisesti.

Ilman kennon puhdistusta kuvat nvoisivat näyttää tältä:

Korppi näkee roskan kennolla.

Kameran kennon roska jäniksen sieraimessa.

Kameran kennon roska jäniksen rinnassa.

Onneksi on olemassa kuvankäsittelyohjelmat, joilla roskan poisto ei vie turhan kauan aikaa. Muutahan en kuvista yleensä poistakaan. Ja jos muuta poistan, sen kyllä kerron.

Roska poistettu Lightroom-kuvankäsittelyohjelman avulla.

Vastaus kysymykseen:  Lepäävän metsäjäniksen peräpeili ja takatassut.

Katso myös nämä:

Luontokuva osana luonnonsuojelua- Luontokuvaaja voi vaikuttaa, osa 3. Satujen putous – kuvatutkielma eräältä metsäpurolta/ Ollin kuvakoulu. Peloton metsäjänis lähikuvissa: Selostus eräästä kuvausprosessista. Hyvin tylsä lintukuva järripeiposta. Lupiinitutkielma LuontoVALOkuvia syksyn valoissa Ollin kuvakoulussa – Järripeippo ja varpunen. Ruska ja kulorastas Aina ei voi onnistua – Elämäni kummallisimmat kuvat. Kuhmon Lentuankosken jäinen pantteri ja peikko avaruudessa. Muita kuviani vuoden luontokuva 2010 -kilpailussa – Metso ja pikkulepinkäinen. Koskikara kuohuvalla merellä ja muita pitkän valotusajan kokeilun tuloksia. Uusia valeorakaskuvia ja mokattu luolakuva.