Jos metsästys kuuluisi harrastuksiini, niin kuvan valmiiksi höystetty nuori tavi toisi ehkä veden kielelleni.

Se, onko tämä tavi sopiva ja terveellinen herkku riistagourmantin lautaselle, on sitten aivan toinen juttu. Lue lisää…

Liro kahlaa värikkäässä lammikossa

Ollakseni rehellinen, olin jo lähes menettänyt uskoni värikkään lätäkköni taikavoimaan.

Viime viikonloppu kuitenkin muutti kaiken, sillä uuden lajin – pikkusirrin – lisäksi löysin pienestä lätäköstäni aivan uusia kauniita vihreän erivärisävyjä, joista osa toi ainakin itseni mieleen avaruuden. Lue lisää…

Ahneella on yleensä tietynlainen loppu, niin myös tässä tositarinassa lirosta.

Viikko sitten seurasin liron iltapuuhia, kun se yllättäen löysi vedestä kuolleen sudenkorennon.  Aluksi lintu noukki korennon nokkaansa ja pyöritteli sitä sitten suussaan kuin liian suurta nakkia. Lopulta liro ilmeisesti kyllästyi tilanteeseen ja ravisteli sudenkorentoa kaikin voimin nokassaan. Lue lisää…

Mesäviklo kirkkaanpunaisessa lammikossa

Määrä ei useinkaan korvaa laatua.

Ei ainakaan kesäiltaisin seuraamani noin 50 neliömetrin suuruista lätäkköä, jossa lintujen määrä ei todellakaan ole ollut suuri.

Eipä silti, eihän siihen montaa samaan aikaan mahtuisikaan.

Lätäköllä vierailleiden lajien määrä on ollut sen sijaan yllättävän monipuolinen, sillä siellä on viihtynyt vaihtelevan pituisia aikoja metsävikloja, liroja, taivaanvuohia, yksi rantasipi, yksi nuori suokukko ja yksi nuori lapinsirri. Lue lisää…

Nuori kuovi levittää siipensä

Olen usean vuoden ajan saanut vapaasti liikkua ja kuvata paikallisen sahan, Iisveden metsän, tuotantoalueella, mistä erityiskiitos niin sahan johdolle kuin muulle henkilökunnalle.

Alue on erityisen kiinnostava muuttoaikoina keväisin ja syksyisin, sillä siellä voi tavata hyvinkin monia eri lintulajeja lepäämässä ja keräämässä voimiaan. Syy tähän on se, että saha sijaitsee vesistön välittömässä läheisyydessä, matalan lahden pohjukassa.

Pääasiassa olen käynyt alueella ilta-aikaan, mikä tulee melko esille hyvin alla olevista kuvista, joissa esiintyy kolmea lajia kahlaajia: kuovi, suokukko ja valkoviklo. Kuvat ovat hyvin tummasävyisiä, koska ne on kuvattu ilta-auringon viime säteissä. Lue lisää…

Viimeisten viikkojen aikana minua on vaivannut vakavanlaatuinen tietokoneallergia, minkä takia jo pelkkä tietokoneen lähestyminen on saanut kylmän hien nousemaan otsalleni.

Täyttääkseni tietokoneen ääressä istumatta olemisen vapaa-ajan viettooni jättämän aukon puuhastelin sellaisten ”miehekkäämpien” harrastusten kuten moottorisahan, porakoneen ja maalipensselin parissa.

Kameraa en toki hyljännyt, vaan olin lähes joka ilta etsimässä uusia aiheita, joista esimerkkinä suonenjokelaiselta teollisuusalueelta löytämäni sadevesilätäkön innoittamia kuvat. Lue lisää…

Olin toissa iltana puolen yön jälkeen erään kuvausidean perässä, josta ei tietenkään tullut mitään.

Palatessani kuvauskohteesta tieltä, aivan kuvakonini nokan edestä, lehahti jotain lentoon jokin tumma lintu. Kauas se ei kuitenkaan mennyt, vaan laskeutui n. 3o metrin päähän tien reunaan.

Niinpä hiljensin auton vauhdin lyllerrystäkin hitaammaksi, koska pelkäsin linnun mahdollisesti jäävän autoni alle. Lue lisää…

Käenpiika pesäkolollaan.

Usean vuoden ajan olen jo toivonut saada kuvata käenpiikaa, tuota pikkutikan kokoista pienikokoista tikkalintua. Eilen toive toteutui, sillä olin saanut edellisenä päivänä suonenjokelaiselta lintuharrastajalta ilmoituksen hänen löytämästään käenpiikojen pesäkolosta.

Niinpä vietin eilisen päivän kuumassa piilokojussa käenpiikaperheen elämää seuraten. Alla esimerkkejä eilisen päivän kuvasaaliista. Lue lisää…

Sinisorsa värikkäässä lammikossa

Suonenjoen jätevedenpuhdistamon värikäs lammikkoni tuotti eilen entistä värikkäämpiä kuvia.

Myös kuvattava lintu vaihtui metsäviklosta sinisorsaksi. Valitettavasti vain jouduin tyytymään naaraslintuun, vaikka olin sopinut kuvauksista korean ja värikkään koiraan kanssa.

Linnulle aiheuttamastani häiriöstä kertonee se, että kuvasin noin kahdeksan metrin päässä olevaa lintua noin reilun 13 minuutin ajan suorittamassa toimintoa, johon se ei olisi koskaan ryhtynyt, jos se ei olisi tuntenut oloaan turvalliseksi. Lue lisää…

Kasteluputkessa syntynyt kivitaskun poikanen

Kaikkihan me tavalla tai toisella olemme putkesta tänne maailmaan tulleet, mutta harvalla se tarkoittaa mitään yhtä konkreettia kuin muutaman viikon ajan seuraamani kivitaskuparin jälkeläisillä.

Nämä nuoret kivitaskut nimittäin ovat sananmukaisesti syntyneet ja kasvaneet putkessa, metallisessa kasteluputkessa, johon linnut rakensivat pesänsä aiemmin kesällä. Lue lisää…