Viime päivinä ei monestakaan syystä ole kuvia juurikaan karttunut.
Yksi syistä on ollut se, että olen yrittänyt löytää paremman tavan esittää blogissani esiintyviä kuvia.
Tämä on vienyt yllättävän paljon aikaa. Lue lisää…
Valkokauluksinen metsäjänis.
Toissa iltana pääsin ensimmäistä kertaa yrittämään yhtä ideaani – kuvaa jäniksestä siten, että sen ääriviivat hohtaisivat kuin aura, sädekehä, sen ympärillä.
Mutta koska hyvään savolaisuuteen – vaikka olenkin vain puoleksi savolainen – kuulu asioiden verbaali vitkuttelu, näytän ensin hauskan kuvan, jonka syntyi aivan vahingossa. Lue lisää…
Parina viime päivänä olen onnistunut ensimmäistä kertaa kuvaamaan sirittäjää (phylloscopus sibilatrix).
Tämä pieni lintu on itselleni lähes täysin uusi tuttavuus, koska en ollut sitä koskaan aiemmin nähnyt.
Sirittäjä kuusen oksalla.
Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, koska en pidä itseäni varsinaisesti lintuharrastajana.
Tällä tarkoitan sitä, että en väkisin yritä kasvattaa lajivalikoimaani. Mieluummin metsästän kauniita kuvia tutuista ja monesti kuvaamistani lajeista tutuissa ja hyvin tuntemissani kuvausympäristöissä kuin haen uusia lajeja itselleni vieraissa kuvausympäristöissä. Lue lisää…
Huuhkaja tarkkailee kuvaajaa kuusesta.
Kävin toissapäivänä huuhkajavuorellani katsomassa tarjoutuisiko tilaisuus kuvata myös emoa. Tällä kertaa onni suosi rohkeaa ja emo tuli vastaanottamaan minua jo hyvän matkaa ennen varsinaista pesäpaikkaa.
Ilmeisesti se halusi toisaalta pitää minua silmällä, toisaalta saada huomioni kiinnittymään itseensä pesän sijasta. Viimemainitussa asiassa sen toiminta oli kuitenkin turhaa, sillä enhän edes aikonut enää käydä katsomassa poikasia niiden pesällä välttääkseni niiden häiritsemistä. Lue lisää…
Rusakonpoikanen yrittää piiloutua.
Olipa kerran ihan pieni rusakonpoikanen, vain hiukan kissanpoikaa suurempi.
Eräänä kesäiltana rusakonpoikasen ollessa juuri syömässä ilta-ateriaansa vyöryi suuri ja pelottava kuvakoni suuresta maailmasta aivan rusakonpoikasen vierelle.
Niin suuresti rusakonpoikasta pelotti, että se painautui maahan mahdollisimman matalaksi tehdäkseen itsensä entistäkin pienemmäksi.
Kun mitään pahaa ei kuitenkaan tapahtunut, ruskonpoikanen rohkaistui ja kohottautui varovasti ylös Lue lisää…
Metsäjänis torkkuu vatsallaan maaten.
Kaksi iltaa sitten seurasin – ties monennenko kerran – metsäjänikseni hyvin outoa käytöstä.
Se nimittäin havaittuaan kuvakonini paikalle saapumisen lopetti välittömästi ruokailunsa ja alkoi …. pitkin pituuttaan torkkumaan.
Uskomatonta mutta totta.
Noin viidentoista minuutin levon jälkeen se huolsi noin viisi minuuttia turkkiaan. Tämän jälkeen se – yllätys, yllätys – heittäytyi selälleen ja keinui selällään puolelta toiselle kuin vene aallokossa. Tuossa vaiheessa huomasin taustalla liikettä, mutta en pystynyt vielä näkemään, mikä näytti vaanivan ruohikossa pahaa aavistamatonta jänistäni. Lue lisää…
Toissa iltana jänikseni oli jälleen kerran kuvausetäisyydellä puuhastellen omiaan.
Yllä olevassa kuvassa naaraskivitasku vie juuri pesäntekoaineita pesäkseen varaamaansa metalliputkeen. Koska siis kivitaskupariskunnan pesäpaikka on nyt tiedossani ja kaiken lisäksi helposti kuvattavissa ilman pelkoa hautovan linnun häiritsemisestä, on hyvinkin todennäköistä, että seuraan pariskunnan elämää melko tiiviisti.
Ps. Jos haluat katsoa, olenko kirjoittanut aiemmin tästä aiheesta, voit tehdä sen kirjoittamalla lajin nimen blogini Search posts-kenttään tai suoraan Arkistosta lajinimen Kivitasku kohdalta.
Viime päivinä on pitänyt kiirettä: On pitänyt kuvata jänistä, rusakkoa, kivitaskua ja kaiken päälle tuli vielä huuhkajapoikue. Huuhkajien pesäpaikka on sama, jonka toissavuonna löysin.
Eilen kävin päivällä etsimässä pesää ensimmäistä kertaa tänä keväänä, ja löydettyäni pesän tein ilmoituksen poikasista pielaveteteläiselle petorengastaja Kalevi Rutoselle. Myöhemmin illalla kävimme sitten yhdessä rengastamassa pesän kolme poikasta.
Huuhkajanpoikanen kaatuneen kelon päällä.
Kuvassa rusakon korva verisuonineen.
Kotoisilla jäniseläimillämme, rusakolla ja metsäjäniksellä, on molemmilla pitkät korvat. Kaikki me varmaankin tiedämme, että jänisten pitkä korvalehti auttaa näitä eläimiä kuulemaan paremmin.
Mutta kuinka moni meistä tiesi, että näiden eläinten korvilla on myös tärkeä merkitys niiden lämmönsäätelyjärjestelmässä.
Tämän takia niillä on korvissaan hyvin kehittynyt verisuonisto, jonka avulla jänis voi – kuten kuvaushetkellä – tarvittaessa haihduttaa kehon ylimääräistä lämpöä kuumina kesäpäivinä.
Toisaalta hyvin kylminä talvipäivinä eläimellä on tarve painaa korvalehtensä matalaksi selkää vasten vähentääkseen lämmön karkaamista harakoille.
Se, miten voimakkaana korvien punaisuus näkyy johtuu taas valon kulmasta. Tietyissä olosuhteissa vastavaloon kuvattuna – kuten tämä kuva – punaisuus näkyy hyvin tummana.
