Telkkä ui raekuuron keskellä

Yksi kuva-arkistoni tarkoin varjeltuja salaisuuksia on tähän saakka ollut vuonna 2008 Suonenjoen jätevedenpuhdistamolla ottamani kuva suurten rakeiden pommituksen keskelle joutuneesta telkästä.

Telkkä selvisi tilanteesta säikähdyksellä, mutta paljon huonommin kävi monien lintujen pesinnöille vain kolme päivää myöhemmin historiallisen tuhoisan raekuuron iskiessä keskelle Suonenjoen taajamaa. Raekuuron tuhoista antaa parhaimman kuvan se, että toistasataa autoa sain sen seurauksena huomattavia korjausta vaativia peltivaurioita. Osan vahingottuneista autoista vakuutusyhtiö jopa lunasti korjauskelvottomina. Lue lisää…

Pikkulepinkäinen pudottaa oksennuspallon

Joskus olen kuvaustilanteessa saanut kuvattavasta lajista tietoa, jota minulla ei siitä ole aiemmin ollut.

Näin kävi kesällä 2012 kun Suonenjoen metsäntutkimuslaitoksella seuraamani pikkulepinkäisnaaras yllättäen pudotti suustaan täydellisen pyöreän mustan pallon.

Toki epäilin jo heti kyseessä olevan linnun nauttimien hyönteisten sulamattomista osista koostuvan oksennuspallon, mutta en kuitenkaan uskaltanut sitä siksi heti tuomita.  Tästä ilmiöstä ei minulla nimittäinen ollut pikkulepinkäisten osalta aikaisempaa havaintoa, vaikka olin vuosien kuluessa päässyt usein seuraamaan lajin elämää.

Myöhemmin sitten selvitin asiaa, ja paljastui, että pikkulepinkäinen todellakin poistaa sulamattoman ravinnon suunsa kautta oksennuspalloina pöllöjen ja päiväpetolintujen tapaan.

Ujo kuovi kurkkii pyrstönsä takaa.

Tämä kuva sulkiaan sukivasta kuovista on otettu keväällä 2012 omassa henkilökohtaisessa kuvaparatiisissani, Suonenjoen jätevedenpuhdistamolla.

Tunnelmaltaan kuva on aivan jotakin muuta kuin eilen julkaisemani ensimmäinen kuva ”Harvinainen tilannnekuva”-sarjassa. Kuvan kuovilla ei nimittäin ole lainkaan tuon kuvan pyyn pöyhkeilevää arroganssia. Päinvastoin se yrittää kuvassa olla mahdollisimman huomaamaton. Lue lisää…

Soidintava pyy pullistelee kuin pallo.

Soidintava pyy pullistelee kuin pallo.

Huhtikuussa 2012 sain hetken seurata pyypariskunnan kevätpuuhia. Tapahtuma on jäänyt lähtemättömästi mieleeni kiitos hauskasti käyttäytyneen koiraan, joka innostui yllättäen esittämään parastaan kesken ruokailuaan keväisessä mustikkavarvikossa.

Kuvan koiraspyyn muodosta on pakko tehdä se päätelmä, että sen puolison täytyi olla varsinainen jalkapallofani, koska koiras yritti voittaa sen suosion tekeytymällä jalkapalloksi.

Ja niin hyvin se tässä suoriutuikin, että olen varma, että ettei sen kumppanin sydän voinut olla heltymättä moisen mahtipontisen esityksen nähdessään.

Iisveden vanha rautatieaseman alue rakennuksineen sumun keskellä veden yli kuvattuna.

Viime viikolla monena aamuna oli todella upeita sumuja. Vahinko vain en päässyt metsästämään niitä toden teolla kuin oikeastaan yhtenä päivänä. Valitettavasti vain tuolloinkin jumituin kuvaamaan sumun seassa liikkuvia laulujoutsenia, joista julkaisinkin ja aikaisemmin muutaman kuvan.

Tunti joutsenkuvien ottamisen jälkeen päädyin lopulta paikkaan, jossa oli viikolla käynyt jo pari kertaa ilman mainittavaa tulosta. Nyt kuitenkin onnetar hymyili, ja onnistuin ikuistamaan yhden mielimaisemistani todella kauniin sumun pehmentämänä.

Paikkako? Niin kuvaa ei todellakaan ole otettu missään etelärannikollamme, sillä siinä on Suonenjoen Iisveden historiallisesti arvokas asema –alue pienen järvenlahden yli kuvattuna.

Lyhyen videon pääosassa on eilen aamulla näkemäni kymmenhenkinen laulujoutsenperhe sekä silloin vallinnut todella paksu sumu.

Valitettavasti kaikki perheen kahdeksan poikasta eivät kuitenkaan ”tarttuneet” yhdellekään kuvaamalleni videonpätkälle.

Kuvan tästä harvinaisen suuresta poikueesta voit kuitenkin halutessasi nähdä edellisessä blogijutussani.

Videon alussa ei kuitenkaan ääntelehdi kyseisen perheen emot vaan paikalle lennähtänyt joutsenpari, jonka lentoa heikko näkyvyys ei ollut estänyt. Laskeuduttuaan turvallisesti maahan ne aloittivat äänekkään konsertin.

Eivät kuitenkaan onnitellekseen itseään turvallisesta laskeutumisesta vaan parisidettään vahvistaakseen.

Laulujoutsenia sumun keskellä

Syksyisten sumujen metsästys on aihe, jota olen pyrkinyt kuvaamaan aina kun siihen, on vain ollut tilaisuus. Valitettavasti vuodet eivät ole veljiä keskenään, joten kaikkina syksyinä ei sumuisia aamuja tai aamupäiviä ole kuvattavaksi saakka ollut. Ei ainakaan niin, että olisin itse ehtinyt niiden perässä juoksemaan.

Tällä viikolla on sumua kuitenkin ollut lähes joka päivä, ja tänään lauantaina pääsin lopulta toden teolla sumuja metsästämään. Tosin kovin suurta sumusafaria ei siitä syntynyt, sillä jumiuduin pariksi tunniksi jo ensimmäiseen lupaavan näköiseen kohteeseen: Suurella sänkipellolla ruokaileviin laulujoutseniin, joiden joukossa oli perhe, johon kuului peräti kahdeksan harmaata kesän poikasta. Lue lisää…

Parvi valkoposkihanhia lentää ohitse.

Minulla oli viime viikonloppuna harvinainen tilaisuus olla lähes reilut 300 hanhea käsittävän valkoposkihanhiparven keskellä. Tai siltä se ainakin tuntui, kun seurasin ja kuuntelin noin kymmenen metrin päässä hitaasti laiduntavaa hanhijoukkoa. Hämmentävintä tilanteessa oli parvesta kuuluva lähes tauton vaimea yninä, jonka merkitys jäi minulle arvoitukseksi.

Parhaiten pääset itsekin tunnelmaan katsomalla alla olevaa kuvaa lähelläni ruokailevista valkoposkihanhista ja kuuntelemalla samalla niiden outoa ”laulantaa”.

Voit myös tietenkin tehdä saman, minkä minä itse tein kerran tilanteen vielä ollessa päällä: Suljin silmäni, kuuntelin ja kuvittelin itseni jonnekin kaukaisuuteen.

Lue lisää…

Luonto osaa joskus yllättää toden teolla: Kuvatessani kahtena päivänä syysmuutollaan lepäämään ja ruokailemaan Rautalammin Rastunsuolle jääneitä valkoposkihanhia ne tulivat kahteen otteeseen todella lähelle.

Liekö syynä Kuvakonini puoleensavetävyys vai mistä oli kysymys, kun valkoposkihanhet parhaimmillaan olivat pitkiä aikoja alle kymmenen metrin päässä meistä. Eräs linnuista jopa painui maahan ja yritti nukkua välittämättä sen taivaallista minusta tai omista kaakattavista ja omituisesti hymisevistä lajitovereistaan.

Outoa niiden käytöksessä oli myös se, että  useamman kuin pari kertaa ne näyttivät kaikkien odotuksien vastaisesti suunnistavan ruokaillessaan kohti niitä ahnaasti odottavaa kuvakonia. Tosin eivät ne aivan juoksujalkaa tulleet, vaikka video – tahallisesti – antaakin sen kuvan tilanteesta.

Ihmettelylläni niiden kummallista käytöstä kohtaa en kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin pettynyt niiden uteliaaseen käytökseen. Päinvastoin. Olen kiitollinen, että niin kävi.

Valkoposkihanhiparvi laskeutuu.

Eilen kävin rutiininomaisesti tarkastamassa Rautalammin Rastunsuon hanhitilanteen siinä toivossa, että edes pieni osa paluumuutolle lähteneistä arktisista hanhista olisi ymmärtänyt laskeutua sinne minun ilokseni.

Ja olivathan ne, sillä löysin lähes neljän sadan valkoposkihanhen parven ruokailemasta kaikessa rauhassa ns. Junnon suurelta peltoaukeamalta.

Mikä parasta linnut eivät olleet kaikkein arinta sorttia, sillä useamman kuin kerran ne tulivat yllättävän lähelle Kuvakoniani. Lähimmillään me ruokailivat ja joivat vettä vain noin 10 metrin päässä Kuvakonista. Lue lisää…