Jo ainakin parin viikkoa olen käyttänyt kaiken liikenevän ajan Suonenjoelle ilmestyneiden pähkinähakkien ikuistamiseen niin valokuvin kuin videoin.
Olen myös yrittänyt saada kuvattua näitä hauskasti hyppeleviä ja äänteleviä lintuja niissä kahdessa toisistaan paljon poikkeavassa ympäristössä, joissa pähkinähakit liikkuvat.
Pääosin linnut ruokailevat pienen puistokaistaleen laidalla olevissa sembroissa tai niiden ympärillä maassa.
Vain noin kymmenen metrin päässä sembroista on kuitenkin läheisen päiväkodin aidattu leikkikenttä, jossa hakit vierailevat usein.
Linnut ovat nimittäin hoksanneet, että leikkitelineitä ympäröivä hiekka-alue on erinomainen paikka sembransiementen piilottamiseen ja varastointiin.
Niinpä ne käyvät vähän väliä kaivelemassa nokillaan leikkikentän hiekkaa sekä piilottaakseen siihen kurkkuunsa varastoimiaan siemeniä että myös nauttiakseen jo aiemmin hiekkaan kätkemiään siemeniä.
Koko edellisen viikon alkuillat ovat tosiaan menneet pähkinähakkien seurassa. Eilen illalla en enää nähnyt yhtään hakkia, vaikka kuulin yhden linnun ääntelevän lyhyen aikaa.
Nyt on siis hyvä hetki kääntää katse taaksepäin, ja tarkastella mennyttä viikkoa tarkemmin.
Tästä alta voit kuunnella nauhoittamaani pähkinähakin ääntä.
Viikko sitten autooni lennähti jostain tutkimusretkeni päätteeksi hirvikärpänen. On niitä aiemminkin autooni eksynyt, mutta tuolloin ne ovat siivet pudotettuaan päätyneet aina minuun.
Vaan tämäpä hirvien ja ihmisten kauhu toimikin aivan odottamattomalla tavalla. Tavalla joka häiritsi ajamistani siinä määrin, että minun oli pakko liikenneturvallisuuden takia pysäyttää autoni. En nimittäin enää voinut keskittyä ajamiseen otuksen liikkuessa jatkuvasti edestakaisin näkökenttäni äärirajoilla auton sivuikkunalla. Lue lisää…
Ihmisen ei ole helppo myöntää virheitään, enkä minä tee siinä suhteessa poikkeusta. Tässä tapauksessa olen kuitenkin valmis tunnustamaan mokani , sillä ansaan jääneen oravan tapaus ei muuten ehkä jätä omatuntoani koskaan rauhaan.
Toisaalta eräs kollegani sanoi vähän aikaa sitten, että jonkin tutkimuksen mukaan ihmisen mieltä vaivaama murhe ei jätä häntä rauhaan, ennen kuin hän käsitellyt sitä tavalla tai toiselle 700 kertaa. Lue lisää…
Olin kesällä palaamassa useiden tuntien kuvaamisen jälkeen kotiin. Väsyneenä ja etenkin nälkäisenä.
Yht’äkkiä hoksasin kuitenkin pienen linnun seikkailevan keskellä metsätietä, ja hiljensin, kuten kaikkien tulisi samassa tilanteessa tehdä. Odoteltuani aikani sen siirtyvän pois tieltä, päätin lopulta ajaa hiljaa lähemmäksi lintua – joka oli paljastunut nuoreksi punarinnaksi – kuvitellen sen väistävän sivuun tai ottavan siivet alleen. No luulo ei ole tiedon väärti. Ei monestikaan, hyvä jos koskaan.
Videolla näet kuinka hommassa lopulta kävi. Jaksoinko kärsivällisesti odottaa linnunpoikasen poistumista vai paloiko pinnani?
P.s. Pieni punarinta oli todellakin koko kuvauksen ajan ajoradalla, vaikka se parissa kohtaa katoaa kuvasta. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei kamerani kuvakulma ollut riittävän laaja.
P.s. Video on kuvattu autoni pölyisen tuulilasin lävitse, mikä valitettavasti näkyy kuvan laadussa jonkin verran.
Eilen vietin pähkinähakkien kanssa useita tunteja, joiden kuluessa pääsin yrittämään sellaisia lähikuvia, joita en ollut edes uskaltanut edes toivoa voivani ottaa. En tietenkään valita, päinvastoin olen kiitollinen.
Kiitollinen etenkin Kuvakonilleni, sillä se, että pähkinähakit tulivat yllättävän lähelle minua, johtui yksinomaan siitä, että saatoin käyttää kumikavioista apuriani kuvauspiilona. Lue lisää…
Västäräkki, tuo kaikkien rakastama ikuinen pyrstönheiluttaja on todella ilahduttava näky jatkuvasti heiluvine pyrstöineen. Mutta miksi se heiluttaa tai ketkuttaa pyrstöään? Huvikseenko vai ihan muuten vain?
Varmaa syytä västäräkin käytökselle ei tiedetä, mutta sen pyrstön heiluttamisella katsotaan olevan ainakin sosiaalinen tehtävä ja ravinnon saamista helpottava tehtävä.
Sosiaalinen funktio tulee ilmi esim. koiraan soidinlennossa, jossa se kykenee saamaan aikaiseksi aaltomaisen lentoradan pyrstönsä avulla. Pyrstön heiluttamisella västäräkin epäillään myös osoittavan alistuvaa käytöstä lajitovereilleen ja näin välttävän turhat kärhämät.
Ravinnon hankkimisessa pyrstöllä on vieläkin selvempi merkitys, sillä västäräkki käyttää pyrstöään kahdessa eri tehtävässä:
Maassa liikkuessaan västäräkin heiluva häntä saa sen saalishyönteiset liikkeelle ja helpottaa siten niiden havaitsemista ja saalistamista.
Lennossa västäräkki puolestaan kykenee pyrstönsä avulla muuttamaan nopeasti lentosuuntaansa, mikä parantaa huomattavasti sen kykyä napata lentäviä hyönteisiä.
Viime aikoina on kuitenkin saatu viitteitä siitä, että pyrstön heiluttamisella olisi kolmaskin tehtävä, eli pyrstöään heiluttamalla västäräkki viestittäisi sitä mieluileville pedoille olevansa valppaana ja hereillä.
P.s. Västäräkkien heimon englanninkielinen nimi on hyvin sattuva: ’Wagtail’ eli ”heilupyrstö” tai ”pyrstönheiluttaja”.
Pähkinähakki on ollut yksi suosikkilinnuistani jo vuosia. Varsinaista syytä en ihastumiseeni tiedä, enkä ole lajia edes kovin monesti päässyt kuvaamaan. Jotain sympaattista lajissa kuitenkin on.
Nyt pähkinähakit kuitenkin ovat jälleen Suonenjoella kuten periaatteessa lähes joka vuosi tähän aikaan. Syy noiden itäisten lintujen säännönmukaiseen ilmestymiseen kaupunkiin on hyvin yksinkertainen: Suonenjoen taajamassa on runsaasti sembramäntyjä, joiden siemenet ovat näiden kauniiden varislintujen pääasiallista ruokaa. Lue lisää…
Piti tämäkin sitten kokea! Olimme Kuvakonini kanssa etsimässä Suomen luonnon päivänä jotain mielenkiintoista kuvattavaa.
Sellaista toki löysimmekin, mutta …
Näin siinä kävi: Olimme juuri kurvanneet yhdelle Rautalammin Rastunsuon suurista peltoaukeista, kun huomasin aivan tien vieressä olevalla langalla istuskelevan useita nuoria haarapääskyjä odottamassa emojensa tuovan niille ruokaa. Lue lisää…
