Viimeisen viikon olen keskittynyt käkiin. Tarve kuvata käkeä johtuu siitä, että yksi luontopalstani lukijoiden suosikkilajeista on keväisin juuri käki,  jonka kukunta on monille heistä kauan odotetun kesän läheisyyden lopullinnen vahvistus .

Voidakseni kuvittaa heidän havaintojaan minulla siis tulisi olla kohtuullisen kattava kokoelma kuvia lajista.

Aikaa olen onnistunut käyttämään kuvien hakemiseen todella paljon. Tämä ei tarkoita sitä, että kuvaustilanteita olisi ollut ruhtinaallisesti, vaan päinvastoin sitä että ylivoimaisesti suurin osa ajasta on mennyt unettavaan ja usein täysin turhaan käen kuvattavaksi tulemisen odotteluun. Lue lisää…

Mitä luontokuvaaja voi tehdä, kun kuvauskohde jököttää lähes tunnin ajan vain paikallaan tekemättä mitään.

Eihän edes kukaan hullukaan jaksa valokuvata paikallaan istuvaa lintua niin kauan.

Onneksi on olemassa nykyaikaiset digijärjestelmäkamerat, joihin sisäänrakennettu videointimahdollisuus auttaa still-kuvaajaa olemaan vaipumatta tylsyyteen tällaisina hetkinä.

Juuri näin nimittäin oli käymässä minulle, kun istuin ja ihmettelin naaraskäen jumiutumista pienen puunkarahkan latvaan.

Epätoivon suurimpana hetkenä muistin kuitenkin kamerani video-ominaisuuden ja loppu onkin historiaa…

Videokokeiluni jatkuvat Suonenjoen jätevedenpuhdistamolla sulkiaan sukivalla kuovilla. Tällä kertaa äänitin myös tilanteen äänet kameran omalla mikrofonilla nähdäkseni, tai paremminkin kuullakseni, millaista jälkeä sillä saisi aikaan.

Elokuvan tähti on joko se lintu, jonka kylpemiskuvia julkaisin blogissani kaksi päivää sitten tai sen puoliso, joka myös käy paikassa kylpemässä.

Pari päivää sitten katseeni kiinnitti muutama kokonaan kaluttu pihlaja. Utelias kun olen, marssin tietysti tutkimaan asiaa.

Syyllisiksi puiden huonoon tilaan paljastuivat karvaiset toukat, joita en vielä silloin  pystynyt varmuudella tunnistamaan. Muutamista puista löytyi myös jokunen kaunis jo koteloitunut toukka odottamassa lopullista muodonmuutosta. Lue lisää…

Muutama ilta sitten yksi pitkäaikainen tavoitteeni täyttyi:

Voittaa Suonenjoen jätevedenpuhdistamolla puhdistautumassa käyvän kuovin luottamus siten, että se antaisi kuvata itseänsä kylpemässä. Lue lisää…

Pikkusieppo (Ficedula parva) on ollut kuvattavien lajien toivelistallani jo useita vuosia. 

AAia siitä lähtien kun aivan sattumoisin törmäsin naaraslintuun ollessani kuvaamassa puukiipijän pesintää.

Tuolloin kohtaamastani linnusta jäi muistoksi vain yksi kuva.

Se oli kuitenkin riittävä määrä herättämään kiinnostukseni tähän maassamme harvalukuisena pesivään ( vain 1000-2000 paria) lajiin, jonka koiraslintu on poikkeuksellisen korea lintu.

Tänä keväänä onneni onneksi kääntyi, ja olen nyt saanut lajista ensimmäiset kunnon kuvani.

Helpolla eivät ne ole kuitenkaan tulleet, sillä kuvauspaikan maasto on lievästikin ilmaistuna erittäin haastava. Lue lisää…

En voinut vastustaa kiusausta tallentaa videolle edellisen blogikirjoitukseni päähenkilöiden, pikkulepinkäisten, taiteilua pienten kuusten latvoissa voimakkaiden tuulenpuuskien heilutellessa puita.

Sama paikka ja lähes sama aika kuin edellisissä blogeissani. Olemme siis edelleen Suonenjoen Metlalla. Tällä kertaa kuvauskohteiksi valikoitui pikkulepinkäinen (Lanius collurio), joka on yksi tärkeimmistä kuvauslajeistani.

Tällä kertaa kuvat ovat peräkkäisiltä illoilta. Ensimmäisenä iltana paikalla oli komea koiralintu. Seuraavana iltana koiras oli kadonnut, ja paikalle  oli  ilmestynyt huomattavasti vaatimattomamman näköinen naaralintu.

Molemmat linnut on kuvattu hyvin lähellä sitä paikka, jossa kuvasin kurkku suorana hoilaavan keltasirkun. Lue lisää…

Olen parina viime iltana kokeillut kamerani videokuvausominaisuuksia. Ei sen takia, että olisin ollut kovin innostunut videokuvauksesta, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että olen kuvannut joitakin lintulajeja jo niin paljon, että on yhä vaikeampi löytää niistä jotain uutta kuvattavaa.

Erityisesti tärkeimmän kuvauslajini, pikkutyllin, kohdalla tämä on todellinen ongelma.
Niinpä kun muutama ilta sitten seurasin hautovaa pikkutylliä, mielessäni ei käynyt edes ajatus valokuvata sitä.

Samalla kuitenkin hoksasin, että liikkumaton ystäväni olisi erinomainen kohde ensimmäisille heiveröisille askelille luontoelokuvien maailmaan. Lue lisää…

Maassamme yleinen keltasirkku (Emberiza citrinella) laulaa usein näkyvällä paikalla korkella  puun latvassa, joten itsevarmuuden puutteesta lintua ei voi syyttää.

Keltasirkku ei ole kuitenkaan varsinainen mestarilaulaja, eikä sen melko lyhyt korkealta alkava mutta loppua kohti laskevaa säe ”tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsiii” kuulosta kovinkaan voimakkaalta. Lue lisää…