Pakkohan sen onnen oli vaihtua:

Tänään oli hieno pakkaspäivä ja viikonlopun hämärässä kuvaamani rastaat olivat edelleen reviireillään vartioimassa arvokkaita ruokavarastojaan. Kaiken lisäksi linnut ymmärsivät asettautua paikoille, joista saatoin poimia itselleni niin tärkeitä värejä kuviin.

Saamieni värikkäiden kuvien lisäksi olen tyytyväinen kahteen kuvaan, joissa lumi on hyvin tärkeässä roolissa. Toisessa niistä räkättirastas on ruokailemassa lumipenkan takana, jolloin siitä näkyy lähinnä vain päänseutu. Toisessa taas sama lintu on lennähtänyt lepäämään kauniin lumipeitteisen männyn oksalle. Lue lisää…

Eipä tullut kunnollista kuvauspäivää tästäkään päivästä, sillä taivas oli paksun pilvipeitteen pimentämä.

Kuukkeleita oli siis turha mennä moikkaamaan, joten päädyin kuvaamaan kahta talvehtivaa räkättirastasta. Toinen linnuista asustelee itse asiassa vain parin sadan metrin päässä kotoani.

Vietin lintujen kanssa ainoastaan reilun tunnin, mutta tuonakin aikana ehdin jälleen kerran todeta, ettei maahamme jostain syystä talveksi jääneiden muuttolintujen kohtalo ole todellakaan kadehdittava. Niiden elämä on varsinaista eloonjäämiskamppailua.

[Show as slideshow]

Kuukkeli lumisella oksalla.

Tie vei tänään kuukkelimetsään lähes kahden viikon tauon jälkeen.

Ilmeisesti päivän piteneminen on jo vaikuttanut kuukkelieni päiväaikatauluihin, sillä sain odotella pari tuntia lintujen ilmestymistä paikalle.

Kuvauspaikka oli juuri niin luminen, kuin sen saattoi odottaakin olevan. Valitettavasti vain valoa ei edelleenkään ollut ruhtinaallisesti, mikä vaikutti käytettäviin suljinaikoihin.

Lue lisää…

Maaliskuussa 2010 sain lukijaltani ilmoituksen pihassa paljon viihtyvästä kesynoloisesta viirupöllöstä.

Ymmärsin kuitenkin heti, ettei kyse ollut kesystä tai pelottomasta pöllöstä, vaan talven aikana tapahtuneen myyräkannan romahduksen nälkiinnyttämästä linnusta, joka oli viimeisenä konstinaan tullut pyydystämään piharuokinnalla mahdollisesti vierailevia hiiriä.

Kävin paikalla seuraavana päivänä tarkoituksenani yrittää ottaa lintu kiinni ja toimittaa sitten hoitoon.

Valitettavasti en tässä kuitenkaan onnistunut, sillä vaikka lintu oli selvästi aivan voimiensa äärirajoilla, se ei kuitenkaan päästänyt ihmistä lähelleen, vaan lensi vaivalloisen näköisesti kauemmaksi.

Linnun voimia säästääkseni tein haavini avulla vain yhden kiinniottoyrityksen, jonka se siis väisti lentämällä karkuun. Niinpä päätin palata paikalle heti, kun olisin saanut lainaan lintujen kiinniottoon tarkoitetut verkot.

Tätä tilaisuutta ei kuitenkaan koskaan tullut, sillä seuraavana päivänä linnun oli nähty tipahtavan lumihankeen kesken lennon. Myöhemmin siitä löytyi paikalta enää joitakin höyheniä. Lue lisää…

Muutama aamu sitten heräsin ihmettelemään budoaarini ikkunaan yön aikana muodostuneita kuurankukkia tai paremminkin huurrekiteitä.

Etenkin minua kiinnosti useiden kiteiden samankaltaisuus: Miten voi olla mahdollista, että niinkin monimutkaiset mutta ilmeisen sattumanvaraisesti syntyneet geometriset rakenteet voivat muistuttaa toisiaan niin paljon? Lue lisää…

Vaikka pääasiassa kuvaankin lintuja, minulle kuvaajana hyvin usein, ellei aina, kuvattavan lajin tausta on tärkeämpi kuin itse kulloinkin kuvattava laji.

Näen itse asiassa kohteen vain osana koko kuvan muodostamaa kuvapintaa.

Tätä taipumustani voidaan psykologian perusteella pitää persoonani feminiinisenä piirteenä: Luin nimittäin jostain vastikään artikkelin, jossa väitettiin naisten kiinnittävän miestä enemmän huomiota koko kuvapintaan, kun taas miehen sanottiin olevan kiinnostunut yksityiskohdista.

Tiedä häntä?

Alla muutama esimerkki siitä, kuinka eräissä kuvaustilanteissa olen kääntänyt kelkkaani ja siirtynyt kuvaamaan yksityiskohtien sijasta havaitsemaani mielenkiintoista pintaa.

Syksyllä 2007 eräs lukijani otti yhteyttä ja kertoi hallussaan olevasta suuresta ampiaispesästä. Lue lisää…

Kuukkeli

Ehdin tänään käymään reilun tunnin ajan kuukkelien luona.

Turha ei tämäkään reissu ollut, sillä sain linnuista muutamia kuvia niiden varsinaisessa elinpiirissä eli kuusikossa. Lue lisää…

Tänäänkin tieni johti kuukkelien luo, sillä rautaa on taottava niin kauan, kuin se on kuumaa eli metsätie auki.

Koskaan ei tiedä, milloin lumi tupruttaa kapean metsätien umpeen.

Matkalla kuukkelimetsään havaitsin kauniin nuorten koivujen metsikön.

Puiden runkoja koristi vielä kauniisti pari päivää sitten satanut lumi.

Pakko oli pysähtyä. Lue lisää…

Jo eilinen säätiedostus lupasi pakkasten vihdoin tulevan. Aamulla pelkkä vilkaisu ikkunaan vahvisti asian:

Kuurankukkia!

Siispä ei kun menoksi kohti kuukkelimetsää. Tosin lähtöä hidastivat jostakin taivaalta eteeni tipahtaneet matot, joka vaativat masokististesti minun piiskaavan itseään. Lue lisää…

Elämäni ehkäpä kaikkein hellyttävimmän luontokokemuksen tarjosi minulle suonenjokelaisen perheen pihaan ihastunut pyrstötiainen huhtikuussa 2006.

Tai oikeastaan sievä sulkapallero oli rakastunut omaan peilikuvaansa. Jopa siinä määrin että kävi tuon tuosta ihailemassa peilikuvaansa perheen omakotitalon ikkunoista. Lue lisää…