Malagan lentokentällä sain mahdollisuuden toteuttaa viime Venäjän matkalla syntyneen idean kuvasta symmetrisesti kaupan hyllylle asetetuista tupakkakartongeista, joista mahdollisimman useassa on eri teksti tupakan vaarallisuudesta.

Valitettavasti kuvaaminen oli suoritettava hyvin vauhdikkaasti, sillä Espanjan lentokentillä kuvaaminen on kielletty. Sainkin otettua vain yhden kuvan, ennen kuin taakseni ilmestynyt nainen kuulutti:

” Excuse me, Sir. It is not allowed to take photos at the airport.” Kameran ja kuvan sain kuitenkin pitää.

Häpeäkseni minun on muuten tunnustettava, että olin hyvin tietoinen kuvauskiellosta.

P.s. Espanjan valtio yrittää todella kitkeä sitkeästi kansan keskuudessa edelleen kytevän tupakoinnin. Vuoden 2011 alusta lähtien savuttomassa tilassa tupakoiva voi joutua maksamaan rikkomuksesta tuntuvan sakon. Lisäksi ravintola- tai muu palveluyrittäjä, joka sallii tiloissaan tupakoinnin, voi joutua maksamaan laiminlyönnistään jopa 20 000 euron sakon.

 

Graffitien, ja jopa oikeiden seinien sotkijoiden, luoma taide on minua myös aina kiinnostanut niin pienissä kaupungeissa kuin suurissa metropoleissa. Ymmärrettävistä syistä Benalmadenan kaltaisista lomakohteista ei niitä juurikaan löydy, kiitos paikassa tepastelevien turistien ikärakenteen.

Kolme keskenään erilaista ”seinätaiteilijan” työtä onnistuin kuitenkin löytämään. Ensimmäistä niistä ei tosin voi juurikaan lukea muuhun kuin töherryksien genreen. Syy, miksi kuvasin tämän yllä olevan sähkökaapin oven, oli  yksinkertaisesti se, että sen värimaailma miellytti silmääni. Toinen tärkeämpi syy oli se, että oveen oli espanjaksi kirjoitettu ”kielletty” (prohibido).

Se, mitä teksti kielsi tekemästä, jäi minulle epäselväksi, mutta todennäköisesti se olisi kuitenkin kieltänyt kaiken sotkemisen, jos vain tekstin laatija olisi aikoinaan huomannut tarpeelliseksi tehdä sen.

Toinen, edellistä jo huomattavasti laadukkaampi teos oli rantakadulla lähellä kaupungin akvaariota. Tässä tapauksessa ”taiteilija” oli halunnut todistaa suurta rakkauttaan tyttöön nimeltä Xazarra. Tämän hän oli tehnyt kaivertamalla ihailunsa kohteen kuvan valmiiseen oikeaan seinämaalaukseen ja signeeraamalla teoksensa espanjaksi ”Minä rakastan Xazarraa”. Lue lisää…

Ulkomailla minua kiinnostaa kuvata aiheita, usein hyvinkin pieniä yksityiskohtia, jotka kertoisivat kyseisestä maasta ja sen yhteiskunnasta jotain syvällisempää. Erityisen kiinnostavaa on yrittää kuvien avulla kertoa erilaisista havaitsemistani ristiriidoista.

Kauneutta ja rumuutta, hoidettua ja hoitamatonta

Tässä mielessä lomaviikkoni Espanjan aurinkorannikon Benalmadenassa ei tehnyt poikkeusta edellä mainittuun. Kaikkein helpoimmin havaittava ristiriita on varmaankin rakennuksien ulkoinen kunto ja siisteys. Mukavasta neljän tähden hotellihuoneesta katsottuna kaupungin yleiskuva on kovinkin siisti. Jopa niin siisti, että se näyttää päivävalossa jopa yksitoikkoiselta.

Kuitenkin hienon ranskalaisomisteisen Benalmadena Principe -huoneistohotellin vieressä ja aivan rantakadun varrella on korkea kerrostalo, jonka ulkoiselle epäsiistille habitukselle eivät kesällä aiemmin näkemäni Kostamuksen kerrostalot juurikaan häviä. Lue lisää…

Viime päivinä on omien kiireiden takia kuvausrintamalla ollut melko hiljaista. Jotain on kuitenkin kennolle jäänyt.

Nyt nähtävät kaksi lintukuvaa, punarinta ja käpytikka, on otettu pihani sembrasta, mistäpä muualta.

Kolmas kuva on taas yksityiskohta harjuluonnosta löytämästäni ja jätelaitokselle viemästäni auton bensatankista. Lue lisää…

 

Gibraltarin niemimaa on Englannin entisen mahtavan imperiumin viimeisiä linnakkeita.

Niinpä emämaa näkyy voimakkaasti kaikkialla kaupungissa.

 

 

Tästä kertoo osaltaan se, että näkyvällä paikalla pääkadun, Mainstreetin, varrella ja samalla kaupungin tärkeimmän aukion laidalla on kuninkaallisen armeijan rekrytointitoimisto.

Ei liene sattuma.

 

 

Taidelasitehdas

Saman vilkkaan aukion reunalla on myös vanha lasinpuhaltamo, jossa saa maksutta seurata lasinpuhaltajia työssään.

Pyhän Marian katedraali

Pääkadulta löytyy lisäksi mielenkiintoinen Pyhän Marian katedraali (Cathedral of St Mary the Crowned), joka tarjoaa kuumana kesäpäivänä väsyneelle matkailijalle viileän ja rauhallisen lepopaikan.

Gibraltarin apinat

 

Gibraltarin tärkein nähtävyys ovat kuitenkin villeiksi mainostetut puolikesyt berberiapinat eli magotit. Turisteja kuitenkin pyydetään – kuten oikein on – olemaan ruokkimatta eläimiä, jotta ne eivät oppisi kerjäämään hyväuskoisilta mutta hyvää tarkoittavilta matkailijoilta.

 

Kielto ei kuitenkaan näytä koskevan paikallisten turistibussien kuljettajia, joiden käsistä apinat käyvät säyseästi hakemassa niille tarjottuja makupaloja.

 

 

Se, kuinka villejä nuo pienet sukulaisemme loppujen lopuksi ovat, pysyi ainakin minulle arvoituksena.  Pikemminkin itselleni jäi kuva, että ne oli valjastettu matkailuteollisuuden palvelukseen. Tiedä häntä.

Hauskoja seurattavia ne kuitenkin olivat, sitä ei käy kieltäminen. Mieleeni jäi etenkin äitinsä huomiota kerjännyt pieni apinalapsi. Hyvin liikuttavaa oli toisaalta myös äidin huolenpito pienokaisestaan.

 

Myöhemmin katsellessani matkamuistomyymälöissä tarjolla olevia pehmoleluja, mieleeni tuli kielikuva löysässä hirressä riippumisesta. Sympaattisten mutta erittäin uhanalaisiksi luokiteltujen eläinserkkujemme ainoa mahdollisuus selvitä hengissä ja olla hyväksyttyjä ihmisiä täyteen ahdetulla niemimaalla on näet tuottaa taloudellista hyötyä brittien matkailuteollisuudelle.

Byrokratian kielikukkanen

 

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta muistiini on Gibraltarista parhaiten jäänyt – mikä varmaankin kertoo kieroutuneesta huumorintajustani – mielestäni byrokraattisuudessaan maailmanennätyksen tehnyt liikennemerkki, joka varoittaa väärinpysäköijiä näille mahdollisesti koituvista seuraamuksista.

 

Käsittämätöntä liikennemerkissä on myös se, että vaikka olemme englanninkielisellä alueella, siitä löytyy sellainen oikeinkirjoitusvirhe, jota ei toivoakseni yksikään opettamistani lukiolaisista kolmen vuoden lukiouransa jälkeen enää tee.

Paikka: Castilia de Bil-Bil, Benalmádena. Aika: 9.7.2011

Sattuma heitti eteeni mahdollisuuden seurata hetken espanjalaisia häärituaaleja, kun  Benalmadenan rantakadulla sijaitsevasta Bil-Bil’in linnan juhlahuoneistosta putkahti ulos pieni hääseurue. Juhlaväkeä ei todellakaan ollut kovin monta, arviolta 20-30.

Silti eteläeurooppalaisella mentaliteetillaan tuo pienikin porukka sai aikaiseksi sellaisen ruuhkan, ettei kuvaamisesta meinannut tulla mitään.

Juhlahuoneiston edessä suoritetut riitit eivät juuri eronneet muiden länsimaiden vastaavista: riisin heittoa, onnitteluja ja valokuvausta. Erikoista oli kuitenkin hääparin lähellä äänekkäästi posautettu putki, josta sinkoutui ilmaan satoja pieniä punaisia paperisydämiä, jotka päätyivät mikin minnekin.

Osa tippui läheisiin koristealtaisiin, toiset taas jopa hääparin sampanjapikarehin. Jotkut onnelliset sydämet pääsivät puolestaan koristamaan kauniin morsiamen strategisesti tärkeitä paikkoja. Lue lisää…

Liekö syynä ymmärtämätön mieleni vai liian vaatelias makuni, joka tapauksessa viikko Espanjan aurinkorannikolla viime kesänä toi eteeni melko vähän kuvattavaa. Sen minkä onnistuin löytämään, sen jouduin lähes lapiolla kaivamaan esiin. Lue lisää…

Varkauden Mekaanisen Musiikin Museon väen huumorintaju on todella vertaansa vailla. Vai mitä pitäisi päätellä siitä, että sen lisäksi että he lukivat närkästymättä edellisen museotaan käsitelleen blogini, he vaivautuivat vielä paljastamaan osan mieltäni painaneista museota koskevista mysteereistä. Hyvää palvelua sanoisin.

 

Näin museo vastasi:

“Martti Ahtisaaren kipsipäälle löytyy “lähes luonnollinen” selitys, sillä se liittyy museonjohtajan poliittiseen cabaret-tyyppiseen esitykseen. Kyseisen patsaan selkäpuolelta nimittäin löytyy tarkemmin katsottuna puukko ja viestilappu, jossa lukee “terveisin Mauno Koivisto”.

Cervantesin Don Quijote-aiheinen maalaus on vain yksi monista, joita Jürgen Kempf on vapaa-ajallaan vuosien varrella maalannut. Niinpä museorakennuksessa silmiin osuvat maalaukset ovat pääosin hänen omaa käsialaansa, suurin piirtein aikaväliltä 1990-2011. Maalausten joukossa mm. mekaanisen musiikin gurun, herra Hugo Popperin (1857-1910) muotokuva.”

P.s. Jos et ole vielä lukenut blogiani vierailustani tähän museoon, löydät sen täältä: Maailman mukavin museo.

Varkauden Mekaanisen Musiikin Museo on todella käymisen arvoinen kohde.

Olen elämäni aikana käynyt sellaisissa kohtuullisen merkittävissä museoissa kuin Lontoon Tate Gallery, Natural History Museum ja British Museum, Pariisin Louvre, Versailles ja Musée d’Orsay , New Yorkin MoMA sekä Pietarin Eremitaasi vain joitakin mainitakseni.

On kuitenkin yksi, joka käy ylitse näiden kaikkien. Se on Varkaudessa sijaitseva mekaanisen musiikin museo, joka ei tietenkään pärjää kokoelmiensa laajuudessa tai kulttuurillisessa merkittävyydessä edellä mainituille megamuseoille, mutta sen vahvuus onkin jotain aivan muuta. Se on nimittäin museo, jossa kävijällä on aidosti hauskaa sillä niin koomisen hauskoja sen eri aikakausilta ja eri puolilta maailmaa kotoisin olevat musiikkia tuottavat ihmevempeleet ovat.

Pelkät laitteet eivät kuitenkaan jaksaisi viihdyttää kuin joitakin laitefriikkejä, mutta onneksi museon omistajat ovat ymmärtäneet kehittää hyvin persoonallisen ja ennen kaikkea hauskan museokierroksen, joka ei varmaankaan jätä ketään kylmäksi.

Itse kävin museossa noin viikko sitten koulumme ruotsalaisten vieraiden kanssa. Koska olin paikassa ainakin neljättä kertaa, keskityin etsimään itseäni kiinnostavia yksityiskohtia.

Tämänkertaiset kuvani eivät valitettavasti pysty juurikaan kertomaan siitä, millainen museo ja sen laitteet ovat, tai miltä ne ennen kaikkea kuulostavat. Se niistä kuitenkin toivottavasti kuitenkin selviää, kuin paljon hauskaa ja erikoista nähtävää museossa on, kunhan vain itse hoksaa pitää silmänsä auki eikä tyydy vain siihen, mitä opas valmiiksi annosteltuna tarjoaa. Lue lisää…

Kesäkotini eli Suonenjoen jätevedenpuhdistamo on kovasti kesästä hiljentynyt.

Risukasoissa piilottelevien punarintojen ja rikkaruohostoissa ruokailevien peippoparvien lisäksi alueella on vakituisesti vain variksia, harakoita ja naakkoja.

Tänään kuitenkin toisesta alueen suurista risukasoista yllätyksekseni pöllähti näkyville nuori peukaloinen. Aikaisemmin  en ole kirjannut lajista alueella havaintoa, joten pikkuruisesta linnusta tuli alueen 74. laji.