Romeo ja Julia: Laulujoutsenten traaginen rakkaustarina.

Kommentoi

Kuva: Rakastuneet laulujoutsenet.

Kuva: Rakastuneet laulujoutsenet.

Monet meistä ovat kuulleet järkyttäviä tarinoita siitä, kuinka puolisonsa menettänyt laulujoutsen ei suostu jättämään kuollutta kumppaniaan.

Uskollisuudestaan menehtynyttä rakastaan kohtaan sureva lintu kuitenkin joutuu maksamaan kovin kalliisti: Se kohtaa hitaan mutta varman kuoleman talven tehdessä ruokailun mahdottomaksi.

Vuoteen 2008 saakka kertomukset olivat tuntuneet itsestäni hyvinkin uskomattomilta.

Enkä ollut koskaan uskonut, saati toivonut, joutuvani todistamaan tällaista itsensä uhraavaa rakkautta. Toisin kuitenkin kävi.

Laulujoutsenten traaginen rakkaustarina kuudessa näytöksessä.

1. näytös: Joutsenperhe pulassa.

Viime perjantaina sain lukijalta pyynnön tarkastaa Suonenjoen Lintharjun Ahvenlammella oleskelevan kolmijäsenisen laulujoutsenperheen tilanteen. Syy ilmoitukseen oli se, että perheen ainoa poikanen oli mahdollisesti kuollut, ja emot näyttivät haluttomilta poistumaan hitaasti umpeen jäätyvältä lammelta. Lue lisää…

Varpuspöllö ja Suden hetki.

Kommentoi

 Varpuspöllö saalistamansa myyrä kynsissään

Lähes päivälleen kolme vuotta sitten, keskellä pahinta kaamosta, kohtasin ensimmäistä ja toistaiseksi viimeistä kertaa pöllöistämme pienimmän, varpuspöllön.

Senhetkisen vireystilani ja itselleni harvinaisen luontokokemuksen tuloksena syntyi tuolloin tosipohjainen hengentuote, joka on alla luettavissa pilkulleen samassa muodossa, jossa sen tuolloin palstallani julkaisin. “Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.” Lue lisää…

Sinisorsan jäätyneet kasvot eli taistelua elämästä pakkasen keskellä.

5 Kommenttia

Sinisorsapari pakkashuurujen keskellä aamuauringossa.

Sinisorsapari pakkashuurujen keskellä aamuauringossa.

Lähes kolmenkymmenen asteen pakkanen on todellinen koettelemus lähes kaikille lajeille. Sitä se on varsinkin niille, jotka eivät yleensä jää sisämaahan talvea viettämään.

Vuonna 2006 seurasin pieneen sulaan jääneen sorsapariskunnan kamppailua pitkän kylmän jakson yli. Onneksi ne myös selvisivät kiirastulesta hengissä kevääseen – Mistä paljolti kiitos niiden ihmisten, jotka ruokkivat niitä vaikeimman ajan yli. Toisaalta sain myös nähdä, kuinka hämmentävän kekseliäitä luontokappaleet voivat olla silloin, kun niiden henki on kyseessä.

Alla olevan kuvan sinisorsakoiraan kasvot ovat pienten jääpuikkojen peittämät, koska kuvauspäivänä oli niin kylmä, että linnun kastaessa päänsä vesi jäätyi välittömästi sen sulkien pinnalle.

Sinisorsan jään peittämä pää.

Kuva: Sinisorsan jään peittämä pää.

Seuraavassa kuvassa nähdään taas sinisorsanaaraan viimeinen konsti, eli paetakseen kylmyyttä se muuttui puolisukeltajasta kokosukeltajaksi. Näin se kävi lämmittelemässä useita perättäisiä kertoja useiden kymmenien senttien syvyydessä veden alla.

Kuva: Sinisorsa sukeltaa pakkasella pinnan alla.

Kuva: Sinisorsa sukeltaa pakkasella pinnan alla.

Pakkanen sai punarinnan ja hippiäisen.

2 Kommenttia

Punarinta talviruokinnalla.

Punarinta talviruokinnalla.

Viime päivien kylmät tuulet ovat muistuttaneet minua jo lähes unohtamistani surullisisista lintukohtaloista pakkasen kylmissä kourissa. Koska muistiin ei kuitenkaan kannata koskaan liikaa luottaa, kaivoin juttuarkistoani ja löysin seuraavat kaksi tosi tarinaa alkuvuodelta 2006.

Tarinoiden kuvitteena olevista kuvista kaksi on autenttisia kuvia kyseisistä kovan kohtalon kokeneista pikkulinnuista.

Pakkanen sai punarinnan

“Käsittämättömän surullinen kohtalo oli pienellä punarinnalla, joka oli päättänyt uhkarohkeasti yrittää talvehtimista suonenjokelaisen omakotitalon pihalla.

Alku talven leudot olivatkin olleet yritykselle suotuisat, mutta tammikuun kääntyessä helmikuuksi idän jäiset tuulet jähmettivät pienen hyönteissyöjän maailman, ja linnun tulevaisuus näytti sinetöidyltä. Viimeisillä voiman rippeillään se lennähti istumaan pensasaidan huurteiselle oksalle, josta se voimiensa hiipuessa vihdoin tipahti äänettömästi kylmän hangen syleilyyn. Mutta niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin, tapauksen näki aivan sattumalta omakotitalon isäntä, joka epäröimättä syöksyi ulos pelastamaan perheen hyvin varustetulla piharuokinnalla usein vieraillutta lintua. Lue lisää…

Mystiset liikkuvat lumipallot ja Suonenjoen kuuluisa pyörivä jäälautta.

Kommentoi

Kuva: Tuulen pyörittämiä lumipalloja järven jäällä.

Kuva: Tuulen pyörittämiä lumipalloja järven jäällä.

Helmikuusssa v. 2006 minulla oli harvinainen ilo nähdä viikon sisällä kaksi suomalaisen talven erikoista luonnonilmiötä.

Toisesta, liikkuvista lumipalloista, ei tuon vuoden jälkeen korviini ole tullut havaintoja.

Sen sijaan valtakunnallisiin mediohin kahdesti päätynyt suuri pyörivä jäälautta on lähes jokavuotinen ilmiö.

Alla katkelmia tuolloin kirjoittamistani lehtijutuista.

Tästä linkistä taas voit puolestaan nähdä videon toisessa Suonenjoella sijaitsevassa joessa pyörivistä pyörivistä pienemmistä pyöreistä jäälautoista.

Lumipallojen formula-ajot

“Suonenjokelainen pilkkijä ei aluksi uskonut silmiään törmätessään kalareissulla Suonteen järven jäällä hyvin erikoiseen luonnonilmiöön.

Järven jäällä oli näet suuri joukko kääretortun muotoisia lumipalloja, jotka, päätellen niiden jättämistä pyörintäjäljistä, olivat syntyneet tyhjästä ja hangen pintaa kulkiessaan kasvattaneet jatkuvasti kokoaan.

Lumipallokenttiä jäällä oli useita, joista suurin, noin 200 metriä pitkä, oli muodostunut Jukolansaaren läheisyyteen.

Kuva: Itsestään liikkuvat lumipallot.

Kuva: Itsestään liikkuvat lumipallot.

Tässä kentässä oli arviolta reilut sata suurempaa palleroa ja lukuisa määrä pieniä. Suurimmat lumikääryleet olivat 30-40 cm pitkiä ja noin 15 cm korkeita.

Rakenteeltaan nuo luonnon pienet ihmeet olivat hyvin höttöisiä; lunta tuntui olevan vain nimeksi.

Jukolansaaren luona nuo ilmatäytteiset tuulen leipomat tortut olivat levittäytyneet jäälle pitkäksi kolonnaksi, jossa jokaisen yksittäisen pallon liikerata oli piirtynyt kauniina kuviona hangen pintaan. Kauempaa katsottuna alue näytti kuin suuren autokilpailun lähtöhetkeltä, jossa kilpailijat kiihdyttivät ja yrittivät epätoivoisesti ohittaa toisiaan ajolinjojaan muutamalla.

Lumipalloformuloiden lähtöhetki.

Kuva: Lumipalloformuloiden lähtöhetki,

Tällä hetkellä pallojen tarkka syntyhistoria on vielä arvailujen varassa, mutta palaan asiaan, mikäli luonnontieteellinen selitys ilmiölle löytyy.”

Lisävalaistusta lumipallojen syntyyn

Viikkoa myöhemmin kirjoitin:

“Edellisen lehtijuttuni mystiset liikkuvat lumipallot saivat useampia lukijoita liikkeelle kertomaan omista havainnoistaan. Ensimmäisenä ehätti kummajaisista soittamaan tervolainen  maanviljelijä , joka oli nähnyt samaisen ilmiön sekä oman tilansa pellolla että myös Nilakka-järven jäällä.

Vesantolainen lukija puolestaan kertoi jopa nähneensä ilmiö syntyhetken. Tällöin oli taivaalta satanut suuria pehmeitä lumihiutaleita, jotka olivat voimakkaiden tuulenpuuskien voimasta lähteneet vinhasti pyörien kiitämään pitkin vastasataneen lumen peittämää järvenselkää. Pyöriessään ne olivat keränneet mukaansa uusia samanlaisia nenäliinakokoisia lumihiutaleita, minkä seurauksena lumen pinnalle oli hetken päästä muodostunut joukko nopeasti liikkuvia lähes onttoja ilmavia kääryleitä.”

P.s. Tuore tarkka kuvaus lumipallojen synnystä löytyy englanninkielisenä The Telegraph -lehden verkkosivulta. Sieltä löydät myös lähikuvan vielä ehjästä lumikääryleestä.

 

Se pyörii sittenkin

Viikkoa lumipallojen kuvaamisen jälkeen kuvasin Suonenjoen keskustassa hitaasti paikallaan pyörivää suurta symmetrisen pyöreää jäälauttaa.

Suonenjoen yli johtavan sillan kupeessa olevassa suvannossa pyörivä jäinen kiekko oli hyvin hämmentävä näky.

Kuva: Pyörivä pyöreä jäälautta.

Kuva: Pyörivä pyöreä jäälautta.

Tuo täysin ympyränmuotoinen jääkappale pyöri näet tummassa virrassa tasaisen äänettömästi kuin näkymättömän myllärin käden voimasta.

Tapaus ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen Suonenjoella, vaikka se sitä ehkä muualla onkin. Ilmiön valtakunnallisesta harvinaislaatuisuudesta kertoo se, että 80-luvulla se oli päässyt jopa televisioon. Alla oleva pyörivvän jäälautan kuva taas julkaistiin aikanaan Suomen Luonnossa.

Perussyy epätavalliseen luonnonilmiöön lienee suvannon pyöreän muodon ja joen loivan kaareutumisen yhdessä aiheuttama veden vaimea pyörimisliike.

Kun tähän yhdistyy sopivan leuto pakkanen niin jäinen myllynkivi alkaa hitaasti syntyä. Näin on käynyt tiettävästi useita kertoja vuoden 2006 jälkeenkin.

Suomen huurteisimmat metsot.

Kommentoi

Metson kuvaaminen keskitalven pakkasella, puiden vielä kantaessa lumikuormaa, on monen luontokuvaajan unelma.

Monet  ovat huurremetson kuvaamista yrittäneet, ja lähes yhtä useat ovat joutuneet pettymään yrityksissään.

Itselleni tarjoutui helmikuussa 2006 mahdollisuus kuvata kahden viikon sisällä metsoja olosuhteissa, jotka eivät juuri jättäneet toivomisen varaa. Eikä tuloksissakaan sitä ollut, kuten alla olevat kuvat osoittanevat.

Kuva: Huurremetso männyssä.

Lue lisää…

Pikkuvarpunen ja sinitiainen pakkaspäivänä

Kommentoi

 

Ollapa reilun parin kuukauden päästä tällaiset pakkaskelit, niin kylläpä kelpaisi kuvata.

Tällä hetkellä kuvaaminen on kuitenkin hyvin turhauttavaa, sillä onnistuneiden kuvien saaminen on kiven takana, vaikka itse kohteet ovat vain parin metrin päässä.

Mistä siis mättää? Valoa ei ole, joten suljinajat jäävät auttamattoman hitaiksi.

Niinpä edes edes keskikertaisten kuvien saaminen on tuurista kiinni.

Kuva: Pikkuvarpunen kylmänä pakkapäivänä.

Lue lisää…

Pariisin pyhiä paikkoja: Notre Dame, Sacré-Coeur, Père Lachaise, Place Vendôme.

Kommentoi

Kuva: Pyhän Maria Magdalenan kirkko, jumalanpalvelus.

Pariisi on täynnä paikkoja, joita voi pitää pyhinä. Tosin syyt, miksi ne voi sellaisina nähdä, ovat hyvinkin erilaisia. Toisaalta jonkun mielestä osaa näistä paikoista voisi pitää hyvinkin epäpyhinä.

Kirkkojen luulisi tietenkin olevan jo tehtävänsä takia pyhiä, mutta mielestäni suurista kirkoista vain Pyhän Maria Magdalenan kirkossa (L’église Sainte-Marie-Madeleine) on enää mitään uskonnollisessa mielessä pyhää. Muut ovat muuttuneet enemmän tai vähemmän turistikohteiksi, missä sinänsä ei ole mitään kovin pahaa.

Ilman kuuluisia kirkkoja kansoittavia turistilaumoja ne olisivat saattaneet jäädä rappioitumaan oman onnensa nojaan.

Kuva: Sacré-Coeur Montmartren kukkulalla.

Kauneudessaan Pariisin yläpuolelle kohoava Sacré-Coeur’in kirkko on omaa luokkaansa. Suuri valkoinen kivirakennus on kuin kaupungin kruunaava jalokivi. Jos sitä et ole nähnyt, et ole nähnyt mitään. Lue lisää…

« Previous PageNext Page »