Noin kuukausi sitten Hylätty Nalle vieraili pitkän tauon jälkeen yhdessä pohjoissavolaisessa autiotalossa.

Niin vaikea kuin asiaa on ehkä videon perusteella uskoa, talo on todellakin ollut hylättynä jo useita vuosia.

On hämmentävää, kuinka toisistaan erilaisia  Hylätyn Nallen vierailemat autiot talot ovat toistaiseksi olleet.

Toisaalta juuri tämä hylättyjen ja tuhoon tuomittujen talojen erilaisuuden herättämät kysymykset kiehtovat itseäni kuvaajana ja dokumentoijana.  Lue lisää…

Kolmisen viikkoa sitten sain seurata muutaman päivän ajan kahden nuoren käen elämää METLA:n Suonenjoen koeasemalla ja sen lähimetsässä. Tuona lyhyenä aikana kävi selväksi, kuinka suuren tehtävän eteen käki ruokkivat leppälinnut olivat joutuneet.

Käenpoikaset olivat nimittäin lähes koko ajan äänessä kerjäten sirittävällä äänellä emoja tuomaan aina vain lisää ruokaa.

Ääni hiljeni yleensä vain lyhyiksi toveiksi, jolloin käenpoikanen yleensä joko vain lepäsi tai huolsi höyhenpukuaan.

Itse käenpoikasen ruokintatapahtuma oli joka kerta lähes samanlainen: Leppälinnun lähestyessä ruokalastin kanssa käenpoikasta tämä värisytti sen puolen siipeään, jolta leppälintu oli tuomassa sille ruokaa. Useasti käki myös joutui kohottamaan toista siipeään, jotta leppälintu pääsisi tarpeeksi lähelle sitä.

Eikä ruuan antamisessa aikailtu, vaan useimmiten leppälintu yksinkertaisesti ”nakkasi” tuomansa ruokalastin käenpoikasen punaisena ammottavaan nokkaan ja katosi saman tien etsimään lisää syötävää kookkaalle ruokittavalleen. Lue lisää…

Valokuvaamisen suurin nautinto ei useinkaan ole itse kuvan ottaminen, vaan se mielihyvän tunne, jonka kokenut kuvaaja saa katsellessaan kuvauskohdetta kameransa etsimen lävitse juuri ennen kuvaushetkeä.

Jokainen valokuvauksen harrastaja  tietää nimittäin varsin hyvin, että on aivan eri asia katsella esim. maisemaa kameran etsimen läpi kuin että ihailisi sitä pelkin paljain silmin.

Etsimessä näkyvä kuvaanhan on rajattu vain pieni ja valikoitu osa paljain silmin nähdystä kuva-alasta. Lue lisää…

Kävin viime viikolla pika pikaa Pohjois-Norjassa. Joitakin kuviakin tuli jälleen otettua, sillä kyllä niiden maisemien houkutusta on valokuvaajan vaikea vastustaa vaikka yrittäisi.

Mieleenpainuvin maisema löytyi lähes sattumalta pienestä Lakselvin (suom. Lemmijoki) kylästä ollessamme jo palaamassa kohti Kotisuomea.

Muutaman kilometrin päässä kylän keskustasta kapean sivutien päästä löysimme täysin tyynen Porsanginvuonon lahden perukan, jossa kellui liikkumattomina useita värikkäitä veneitä kuin odottamassa valokuvaajaa

Reilu viikko sitten sain kolmena päivänä tilaisuuden seurata kahden nuoren käen elämää mäntykankaalla .

Kuvausetäisyys jäi valitettavasti joka kerran sen verran pitkäksi, ettei varsinaiset lajikuvat tulleet lainkaan kyseeseen.

Siitä en kuitenkaan kantanut suurempaa murhetta, vaan keskityin nauttimaan mäntymetsikön valoista ja varjoista.

Erityisen iloinen olen kuvasta, jossa nuori käki, joka oli tuolloin vielä leppälintuemojensa ruokkima, ylvästelee itse pyydystämänsä toukka nokassaan.

[Show as slideshow]

Jo vuosia minua on kiehtonut Saarijärven  Mahlulla seisova merkillinen taideteos ja sen synnystä minulle kerrotut tarinat.

Koska patsaan tekijä, jota en koskaan saanut tuntea, on mahdollisest ns. väärän koivun kautta minulle sukua, päätin ottaa hänestä ja hänen taideteoksestaan enemmän selvää. Lue lisää…

Reilu viikko sitten sain kuvata Rautalammin Kerkonkoskella sinisorsapoikuetta, joka oli koko alkukesän viettänyt maatilan käytöstä poistetussa lietelantasäiliössä.

Alun perin emon mukana poikasia oli ollut seitsemän, mutta nyt perhe oli kutistunut tuntemattomasta syystä viisihenkiseksi.

Yhden kerran poikue oli jo saatu suurella vaivalla kalastettua pois säiliöstä, mutta ne olivat palanneet paikkaan hyvin nopeasti. Lue lisää…

Suuri kuusi, Alapitkä, Lapinlahti

Pitkän tauon jälkeen kirjoitin Retkipaikkaan osin henkilökohtaisiin lapsuusmuistoihini perustuvan jutun suuresta kuusesta, joka oli vuosia sitten selvinnyt hengissä salamaniskusta.

Viereisessä kuvassa sukulaiseni Hannu Roivainen syleilee Alapitkän jättikuusen suurta jälkeläistä tarinan sankarin häämöttäessä jyhkeänä taustalla. Lue lisää…

Lupaukset on aina lunastettava:

Vajaa viikko sitten eräs lukijani soitti ja kertoi käenpoikasen olevan hänen pihassaan. Pienellä viiveellä  – kaksi tuntia –  kiiruhdin ihailemaan ja kuvaamaan lintua.

Onneksi se oli edelleen paikalla, ja sain jopa sitä hiukan kuvattuakin huolimatta sateenharmaasta päivästä. Kovin kauan käki ei kuitenkaan enää viihtynyt paikalla. Syy lienee se, ettei pihasta löytynyt enää riittävästi ravintoa, joten käki ja sen leppälintuemot siirtyivät noin vajaan kilometrin päähän.

Kiitokseksi onnistuneesta käynnistä lupasin ilmoittajalle laittaa käenpoikasesta lyhyen videon nettiin. Tämän lupauksen siis nyt oheiselle videolla lunastan.

P.s. Vaikka videon nimi on ’Käenpoika pihassa”, sitä ei ole kuvattu pihassa vaan itse asiassa pihoissa eli kolmen toistensa naapureina olevan talon pihassa.