Sain tilaisuuden seurata kahden päivän ajan Suonenjoen Iisveden venasatamaan ilmestynyttä valkoposkihanhea (Branta leucopsis).
Tuona aikana tuo ilmeisesti Helsingistä kotoisin oleva lintu oppi luottamaan minuun siinä määrin, että yritti jopa nukkua vain parin metrin päässä minusta. Lue lisää…
Luontokuvauksessa kilpailu on kovaa, joten huipulle pääseminen ja ennen kaikkea siellä pysyminen on vaikeaa.
Niinpä ei ole ihme, että löytyy aina niitä, jotka ovat valmiit taivuttamaan omaa moraaliaan saavuttaakseen kovasti kaipaamaansa mainetta ja ennen kaikkea mammonaa.
Temput ovat olleet monet: On käytetty mm. kuvamanipulaatiota, täytettyjä eläimiä sekä kesyjä ja opetettuja eläimiä. Lue lisää…
pihlajaperhonen
Pari päivää sitten löysin märästä metsäojasta juuri kotelostaan kuoriutuneen pihlajaperhosen. Hyönteisen tila säälitti minua niin suuresti, että vein sen kuivumaan kuvakonini pikkuveljen lämpöön.
Kovin kauan ei minun tarvinnut kauniin perhosen tointumista odotella, vaan jo noin varttitunnin kuluttua se oli kuivunut ja saanut oiottua siipensä lentokuntoon.
Sitä ennen piru oli kuitenkin kuiskinut korvaani ja saanut heikon luonteeni taipumaan tahtoonsa kuvata videolle perhosen vierailu Skoda Fabianiini.
P.s. Sateen lopulta kokonaan lakattua, palautin täysin vahingoittumattoman perhosen luontoon laittamalla sen istumaan pienen kuusen oksalle.
Sain pari kuukautta sitten tiedon eräällä syrjäisellä lammella kymmenkunta vuotta pesineestä laulujoutsenesta, jolla oli jokin sininen rengas kaulassaan.
Koska tiedon saadessani olin itse sairas ja koska toisaalta uskoin renkaan olevan normaali joutsenten rengastuksessa käytettävä koodirengas ja siten linnulle täysin turvallisen, siirsin tarkastuskäyntiä hamaan tulevaisuuteen.
Käsitystäni renkaan vaarattomuudesta joutsenelle, vahvisti myös linnusta minulle ilmoittaneen kertomus siitä, että lintu olisi todellakin pesinyt rengas kaulassaan lammella jo kymmenisen vuotta. Lue lisää…
Kuten edellisessä blogiartikkelissani kerroin, pelastin noin viikko sitten puutarhani rikkoutuneesta vesialtaasta suuren määrän nuijapäisiä sammakonpoikasia. Tuolloin siirsin ne ensin keskikokoiseen akvaarioon odottamaan sitä, että voisin palauttaa ne takaisin korjattuun altaaseen.
Pelkkä sammakonpoikasten keruu altaan pohjalta oli todella aikaavievä prosessi, koska halusin varmistua, että saisin todella kaikki altaan nuijapäät siirrettyä uuteen väliaikaiseen kotiinsa. Aluksi homma oli helppoa kuin heinänteko, sillä käytin sammakonpyynnissä pientä akvaariohaavia.
Mitä pitemmälle keruuprosessi edistyi, sitä vähemmän kuitenkin sain haaviini nuijapäitä ja sitä enemmän roskia. Niinpä minun oli loppuvaiheessa vaihdettava välinettä ja ryhdyttävä keräämään poikasia ruokalusikalla (Homma ei muuten ole niin vaikea kuin, miltä se ehkä kuulostaa). Akvaariossa sammakonpoikaset sekä yksinäinen keltalaitasukeltaja saivat sitten odottaa kolme päivää pääsyä entistä ehompaan altaaseen.
Siirtoa edellisenä päivinä kalastin sitten vielkä kerran kaikki akvaarion asukkaat ja laitoin ne puhtaalla sadevedellä täytettyyn sankoon odottamaan kotiin pääsyä. Tähänkin siirtoon hukkaantui useita tunteja, sillä halusin jälleen varmistaa, ettei akvaarioon jäisi yhtään sammakonpoikasta . Toisaalta en myöskään halunnut siirtää sankoon akvaarion likaista vettä.
Kaikki siis näytti olevan kunnossa.
Vaan eipäs ollut, sillä en ollut ottanut huomioon puutarhassani öisin liikkuvia kissoja. Niinpä kun seuraavana aamuna menin katsomaan pikku sammakonalkujen tilannetta, minua odotti karmea näky: Lue lisää…
Tyhjentäessäni korjausta varten toista puutarhani kahdesta vesialtaasta, altaan pohjalta löytyi täysin yllättäen kutuasuinen värikäs vesilisko, joka nykyään tunnetaan nimellä manteri. Sen enempää en kuitenkaan jäänyt asiaa äimistelemään, vaan laitoin viehättävän otuksen akvaarion tehtävää toimittavaan suureen lasiseen Riihimäen hillopurkkiin, johon oli laittanut valmiiksi sadevettä ja koristesoraa.
Saatuani parin päivän allasremontin loppuun kuvasin vesiliskon mahdollisimman nopeasti ja palautin sitten pienen kesävieraani takaisin altaaseen. Virkeästi pyrstö heiluen manteri uikin heti piiloon altaiden kivien alle, enkä ole sitä sen koomin nähnyt. Lue lisää…
Kaikki linnut käyttävät todella paljon aikaa höyhenpukunsa huoltoon.
Niinpä pari iltaa sitten kuvaamani kuovikin vietti yli puoli tuntia höyhentensä puhdistamiseen pienellä sadevesilammikolla Suonenjoen jätevedenpuhdistamolla.
Tuona aikana se kylpi kolmesti. Muun ajan se joko puhdisti huolellisesti itseään pitkällä nokallaan, rapsutti makeasti itseään jalallaan tai seisoi toimettomana paikoillaan ”mualiman” menoa ihmettelemässä. Lue lisää…
Valkoviklo pimeyden laskettua
Onpa ollut hiljainen kuvauskevät!
”Kiitos” siitä kuuluu osaksi säille, mutta tärkein syy vähäisiin kuvausmahdollisuuksiin on ollut perinteisten kuvausapajieni lähes täydellinen hiljaisuus.
Esim. ylivoimaisesti tärkeimmällä kuvauspaikallani Suonenjoen jätevedenpuhdistamolla ei ole näkynyt kuin muutama hassu naurulokki ja pari västäräkkiä. Siinä kaikki. Lue lisää…
Tämänkertainen yhdessä Hylätyn Nallen kanssa tutkimani talo tarjosi minulle pienen miellyttävän yllätyksen.
En nimittäin ollut viime vuonna talossa tutustumassa käydessäni ollut huomannut lainkaan sen alakerrassa olevaa sinisillä kaakelilaatoilla päällystettyä pesuhuonetta. Lue lisää…
Nyt Hylätyn Nallen tutkima talo on kaikkein uusin kaikista Nallen löytämistä autioista taloista.
Joistakin merkeistä päätellen on mahdollista, että talossa edelleen joku kävisi syystä tai toisesta.
Talo on ulkoisesti melko hyväkuntoisen näköinen, mutta sisätiloissa on kuitenkin jo monia merkkejä kosteusvaurioista.
Tilannetta ei varmaankaan paranna yläkerran täysin avoinna oleva ikkuna, josta lumi ja sade pääsevät esteettä sisään.
Musiikkina taustalla Youtuben omasta arkistosta löytämäni rauhallinen Beethovenin Kuutamosonaatti.
