Pari päivää sitten olin kuvaamassa harmaasieppoa, kun minua lähestyi västäräkki.
Koska minulla on jo runsaasti västin kuvia, en aluksi kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota.
Sen sijaan keskityin tarkkailemaan harmaasiepon liikkeitä.
Yllättäen västäräkki tuli kuitenkin koko ajan lähemmäksi, kunnes se oli kuvaamisen kannalta liiankin lähellä.
Kiinnostukseni oli nyt herännyt: Mikä houkutteli lintua tulemaan niin lähelle? Lue lisää…
Harmaasieppo männyssä
Luonnossa tapahtuu juuri nyt mitä ihmeellisimpiä asioita, niistä ehkä myöhemmin.
Nyt lyhyesti kaiken kiireen keskeltä tarkoituksellisesti toisistaan poikkeavia tuoreita kuvia, joista näkyy selkeästi tärkein tapahtunut muutos:
Hyönteissyöjät ovat palanneet.
Mikä itsestäni hauskaa, muttei merkityksellistä, on se, että kuvien harmaasieppo ja pensastasku ovat lähes ensimmäisiä Pohjois-Savossa havaittuja yksilöitä. Lue lisää…
Metsäkirvinen (Anthus trivialis) ja niittykirvinen (Anthus pratensis) muistuttavat huomattavasti toisiaan, eikä niiden nopea tunnistaminen ole kovin helppoa ei-lintuharrastajalle.
Oheisiin kuviin on merkitty lajien muutama selvimmin erottuva tunnusmerkki lajien nopean tunnistamisen helpottamiseksi. Erot on osoitettu kuvissa näkyvin nuolin.
Lisäksi n hyvä myös muistaa, että lajien elinympäristöt poikkeavat toisistaan: Metsäkirvinen viihtyy metsissä, kun taas niittykirvinen pitää avomaastoista. Lue lisää…
Muutama päivä sitten minulla oli onni kohdata metsäkirvinen samalla pienellä hakkuaukealla kuin useana aiempanakin vuonna.
Tuolloin kuvaaminen ei kuitenkaan ollut onnistunut kovinkaan hyvin. Lue lisää…
Koiras kirjosieppo oksalla.
Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) on yksi niistä pihalinnuista, jotka useimmat meistä tuntevat.
Laji myös jakaa ihmiset kahteen leiriin: Osa pitää sitä hävyttömänä pesäpöntönvaltaajana, osa taas terhakkana reviirinsä puolustajana.
Totuus linnusta kuitenkin on se, että laji todella aggressiivisesti sekä puolustaa reviiriään että ryöstää muiden lintulajien jo käyttöönsä ottamia linnunpönttöjä ja pesäkoloja.
Silkkaa ilkeyttään kirjosieppo ei kuitenkaan sitä tee, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että myöhäisenä muuttajan se jäisi mopen osaan pesäpaikkojen jaossa, ellei se oli erityisen hanakka puolustamaan omia oikeuksiaan.
Valkoviklo (Tringa nebularia) on edellisen bloginijuttuni päähenkilöä, liroa, huomattavasti kookkaampi.
Itse asiassa se on vikloistamme (liro, metsäviklo, mustaviklo, punajalkaviklo) kookkain.
Tätä ominaisuutta ja pitkiä jalkojaan se hyödynsi seuraamallani lahdella siten, ettei se edes yrittänyt löytää ravintoa niin matalasta vedestä kuin lirot.
Minulle kuvaajana se valitettavasti tarkoitti sitä, että valkoviklon kuvausetäisyys oli juuri ja juuri riittävä, sillä sen ruokailualue oli kauempana rannasta kuin lirojen juuri em. vedensyvyyden takia. Lue lisää…
Liro rantalietteellä
Tänään pääsin kuvaamaan kahlaajista itselleni tutuinta, liroa.
Laji on tullut minulle hyvin tutuksi tärkeimmällä kuvauspaikallani, Suonenjoen jätevedenpuhdistamolla.
Tällä kertaa tavoitin linnut eräältä Suontee-järven rantamatalikolta, jossa ne ruokailivat yhdenvalkoviklon ja joidenkin tavien kanssa.
Muutaman kerran jokin liroista oli lähellä yksinäistä valkovikloa, jolloin lintujen suuri kokoero kävi esille hyvin selvästi. Lue lisää…
Lapin satakieli, sinirinta on pesimäaikaan kotonaan niin Tunturi-Lapin koivikoissa kuin soiden ja vesien rantapajukoissa.
Edellä mainittuja tunturikoivikko ei Suonenjoelta löydy mutta järvenrantapajukkoja sitäkin enemmän.
Niinpä oli todella kiinnostavaa saada kuvata tätä kaunista punarinnan pohjoista serkkua sen omassa biotoopissa, pienen järvenlahden kosteikossa kasvavassa pajukossa. Lue lisää…
Viime päivien kaikki liikenevä aika on kulunut pienen veden rajassa olevan lammikon lintuelämää tarkkaillessa.
Muutaman metrin pituisella ja noin 50 cm leveällä vesialtaalla käykin yllättävän paljon niin lintulajeja kuin yksilöitä. Toistaiseksi olen kuvannut paikassa seuraavat lajit: västäräkki, keltavästäräkki, sinirinta, niittykirvinen ja pajusirkku.
Aluksi tietenkin ihmettelin, mikä lintuja veti paikalle, mutta syy selvisi aika nopeasti: Ne noukkivat veden alta nokkiinsa jonkin hyönteisen toukkia.
Ja noita vaaleita siimahäntäisiä ravintoeläimiä näyttää lammikossa olevan ehtymätön varasto. Montaa sekuntia ei nimittäin tarvitse yhdenkään linnun ruokaansa etsiä, kun se jo roikkuu linnun nokassa.
Olisipahan hauska tietää, mikä tuo linnuista niin herkullinen toukka loppujen lopuksi on. Lue lisää…
Sinirinta, luscinia svecica
Tänään oli pitkä kuvauspäivä: Vietin kuusi tuntia erakkoelämää naamioverkkojen takana.
Koska minulla on myös muuta elämää valokuvauksen lisäksi – ihan totta – minun on ajanpuutteen takia nyt tyytyminen näyttämään parin viime päivän satoa. Lue lisää…
