Eipä helli helle, eikä paista auvoinen aurinko, minkä seurauksena kuvaaminen on vaikeutunut huomattavasti.
Tämä oli tietenkin ajankohdan huomioon ottaen odotettavaa.
Niinpä viikoloppu tuotti vain kaksi jossain määrin mielenkiintoista kuvaa.
Ensimmäinen on kokeilu siitä, miltä näyttää kuva, jossa etäämpänä istuva lintu on kuvattu kuva-alaa peittävien oksien lävitse ja jossa itse lintu on ainoa terävänä näkyvä kohde. Lue lisää…
Valokuvauksessa on kysymys niin valon ymmärtämisestä kuin sen hyödyntämisestä muuhunkin kuin täydellisesti oikein valotettujen kuvien ottamiseseen.
Niinpä olen viime päivinä pyrkinyt entistäkin määrätietoisemmin kokeilemaan erilaisia valotusvaihtoehtoja.
Tähän on auennut mahdollisuus etenkin sen takia, että tärkein kuvauskohteeni, pihasembrani lintumaailma, on tullut dokumentoitua jo niin monipuolisesti, että on ollut pakko hakea uusia haasteita.
Kaikkein kiehtovinta on ollut yrittää ottaa kauniita kuvia vastavaloon. Tulokset puhukoon puolestaan.
Järripeippo syksyn kellastamat havunneulaset taustanaan.
Nuori metsähanhi ruskaisessa metsässä.
Kun kerran metsähanhen nimi viittaa metsään, niin tokihan sitä on silloin myös kuvattava metsässä.
Koska onni onneksi suosii rohkeiden lisäksi joskus myös hullujakin, kohtalo toi viikonloppuna lajin ensi kertaa kuvattavakseni.Ja voi mahoton, tuntikausien odottelun jälkeen sain kuvattua sen sen lähes kaikissa halumissani tarjolla ollessa ympäristöissä.
Niinpä dokumentoitua tuli nuori metsähanhi metsäisen korpijärven rannalla järvi taustanaan.
Myös kuusikkokankaalla lintuni käveli alkavan maaruskan keskellä. Lue lisää…
Metsäjänis luontovalokuvaajan tykinruokana.
En ole nähnyt metsäjänistäni nyt viikkoon, vaikka olen käynyt treffipaikallamme uskollisesti lähes joka ilta. Kerran paikalla oli yksinäinen rusakko, mutta sen näkeminen ei ilahduttanut ikävöivää sydäntäni lainkaan. Valitettavasti menetettyä hyvää ystävääni ei mikään julkisuudenkipeä rusakko kyllä korvaa.
Viimeisen kerran näin oman pupuni 29.8, jolloin sitä myös kuvasin. Edellinen ilta on kuitenkin se ilta, joka jää mieleeni ikuisiksi ajoiksi, sillä tuolloin jänikseni voitti hetkeksi pelkonsa kuvakoniani kohtaan ja se tuli ruokailemaan aivan uskollisen palvelijani kyljen viereen.
Tilanne oli kohdaltani todella tragikoominen, koska en juuri uskaltanut edes hengittää pelätessäni säikyttäväni aran ystäväni. Sen verran kuitenkin uskalsin liikkua, että sain käännettyä vaivihkaa toisen kamerani kohti ruokailevaa pupuani. Jos oli tilanne koominen, niin myös ottamani kuva on mielestäni hauska. Siinä näet varsinainen supersuuri työkaluni sojottaa kuin uhkaava ase minua arasti ihmettelevää ystävääni.
Jos et kuvasta löydä ystävääni, katso tarkemmin. Kyllä se siellä on lähes suuren kuvatykkini osittamassa suunnassa. Mutta ei hätää jos et hoksannut pikku ystävääni. Otin näet toisenkin kuvan, josta pupuni erottuu toivottvasti paremmin. Lue lisää…
Rautiainen.
Viime viikonloppu oli valokuvauksellisesti todella antoisa. Toisaalta sain kuvattua itselleni aivan uutta lajia eli rautiaista.
Toisaalta taas yksi suurimmista lajigallerioistani eli pikkulepinkäinen lihoi uusilla kuvilla kun tavoitin ilmeisesti saman nuoren linnun muutaman päivän sisällä kahdesta eri paikasta. Ensiksi lintu saalisti hyönteisiä sateisena päivänä entisessä kesäkodissani jätevedenpuhdistamolla. Lue lisää…
Sembrani vetovoima on ylittämätön.
Nyt ainakin jo kahtena päivänä siinä on pomppinut kauniita pohjoisen järripeippoja.
Myös pajulintu käy edelleen, vaikka kylmä puhuri tekee parhaansa karkoittaakseen pienen hyönteissyöjän.
Koirasjärripeippo poseeraa sembran oksalla.
Pari kuukautta pihasembrani on ollut melko hiljainen, mutta syksyn lähestyessä siivekkäiden määrä puussa on ilahduttavasti alkanut kasvaa.
Mikä mukavinta myös hyönteisyöjät ovat ihastuneet kauniiseen pihapuuhuni.
Toissapäiväni ehdin jopa kuvaamaan puussa puikklehtivia lintuja, jolloin saaliiksi jäi mm. alla oleva pajulintu, joka näyttää huomattavasti itseänsä suuremmalta taustalla ähräävään talitiaiseen verrattuna.
Pajulintu sembrassa.
Alla kahden illan, eilis- ja toissaillan, tunnelmakuvia ystävästäni. Tosin käsitys ystävyydestämme lienee hyvin yksipuolinen ja subjektiivinen. Lue lisää…
Viime aikoina on aika ollut kortilla, joten blogin ylläpito on hiukan takunnut. Tärkeimpänä kuvauskohteena on edelleen ollut jänis, mutta lintujakin on toki tullut vastaan ihan ilahduttavasti.
Ajanpuutteen taki tyydyn jättämään tekstin vähemmälle ja näytän vain esimerkkikuvia lajeista, jotka ovat joutuneet kamerani vangiksi.
Västäräkki vesilammikossa.
Tänä iltana seurustelin ties monennenko kerran ikioman metsäjänikseni kanssa. Vietettyäni tänä kesänä lukemattomia iltoja pitkäkorvaisen ystäväni kanssa, olen alkanut nyt kysellä itseltäni, mitä jänis mahtaisi ajatella, jos minua ei kuuluisi eikä näkyisi pitkään aikaan.
