Sammakonpoikanen kumiveneessä
Kumiveneellä, sammakolla ja hämähäkillä ei järjellisesti ajateltuna olevan kovinkaan suurta asiayhteyttä.
Luonnossa perinnäisen logiikan voi kuitenkin usein heittää romukoppaan.
Tästä esimerkkinä metsäautotieltä löytämäni hylätty rikkinäinen kumivene, jonka eliömaailma oli yllätävän rikas ja joka tarjosi värejä rakastavalle kuvaajalle muutamaksi tunniksi haasteellisen työmaan. Lue lisää…
Tunteeko lintu surua?
Tiedoksi, jos aihe kiinnostaisi: Viime perjantaina ilmestyneessä Suomen Luonnossa (6/2010, s. 74) on kirjoittamani juttu siitä, voiko törmäpääsky tuntea surua. Artikkeli perustuu erään linnun käytökseen yli kolmen tunnin seurannan aikana suonenjokelaisella soramontulla.
Näkemäni ja kuvaamani tapahtumat ovat erittäin poikkeuksellisia, ja ne kertovat siitä, että pikkulintujen tunne-elämä ei ehkä ole niin yksioikoista kuin helposti kuvitellaan
Korppi syö sianpuolukan.
En juuri tunne korppien elämää, koska en ole niitä juurikaan kuvannut.
Nyt yllättäen eteeni on tupsahtanut muutaman kerran pari nuorta korppia, kesän poikasia, jotka opettelevat elämään itsenäistä elämää. Lintujen kohtaaminen on ollut yllättävää sen takia, että ne viettävät osan aikaansa lähes Suonenjoen taajamassa.
Mitä siis olen korpeista oppinut: Ainakin sen, että ruokalistalle kuuluu mm. marjoja. Myös sellaisia, jotka eivät meille ihmisille kelpaa. Yllä olevan kuvan nuori korppikin napostelee kuvassa sianpuolukoita, jotka jokainen kulinaristi kiertää kaukaa. Sianpuolukkahan on hyvin jauhoinen ja ihmisen suuhun lähes täysin mauton.
Korpit myös kätkevät löytämiään makupaloja.
Alla olevassa kuvassa lintu on juuri nokallaan kaivanut maahan mielestään arvokkaan makupalan. Itse en kyllä moiseen roskaruokaan sekaantuisi. Kyseinen herkku näet on pala linnun nokallaan repimää valkeaa styroksia. Lue lisää…
Kuva: Yliajettu metso tiellä.
Luontokuvaajankin on joskus seurusteltava eläinten lisäksi joskus myös ihmisten kanssa, mistä syystä viikonloppuna tieni kulki Keski-Suomeen.
Luontokuvauksenhan olen ekologista syistä pyrkinyt rajoittamaan omaan lähireviiriini ja siten välttämään liiallista autoilua.
Matkalla Karstulasta kohti Multiaa näin jo kaukaa keskellä tietä seikkailevan nuoren metson, jota emo vartioi ojan penkalla. Hiljensin ja väistin linnun kaiken taiteen sääntöjen mukaan.
Ajettuani muutaman sadan metrin päähän paikasta pysäytin autoni, ja näin metson edelleen olevan tiellä. Niinpä päätin kääntää autoni ja yrittää kuvata linnun. Siinä tohinassa en enää tietenkään voinut seurata tilanteen kehitystä, vaan minun oli keskityttävä varomaan ohiajavaa liikennettä kääntäessäni autoani ympäri.
Onnistuttuani lopulta tehtävässä huomasin, ettei lintua enää näkynyt, mutta en osannut sen enempää pohtia sen katoamisen syitä. Joka tapauksessa olin varma, että se oli edelleen paikalla vaikkakin mahdollisesti piilossa jossain. Mitään pahaa sille ei käsitykseni mukaan ollut voinut käydä, koska sen havaitsi tasaisella ja suoralla tienpätkällä molemmista ajosuunnista jo muutamien satojen metrien päästä.
Niinpä se, mitä tieltä löysin, oli hyvin korutonta kertomaa. Lue lisää…
Jo muinaiset foinikialaiset...
Hmm, ehkä tuo on aivan liian kaukaa haettu klisee tämänkertaisen tarinan avaukseksi. Joka tapauksessa en aio mennä suoraan itse asiaan, jos sitä edes on, vaan aloitan itselleni epätavallisen tyylikkäästi aivan alusta.
Alussa oli siis tietenkin metsäjänis, mitenkäs muuten, joka taas kerran torkkui niin lähellä ja niin hellyttävän unisena, että en voinut enkä edes halunnut vastustaa kiusausta ikuistaa sen unista katsetta.
Koskaan ei tiedä, mikä vedessä voi väijyä.
Voitteko kuvitella, kuinka yllättynyt olin, kun kahlatessani viattomasti matalassa vedessä tunsin varpaassani äkäisen kivun. Nostaessani jalkani ylös vedestä sen mukana pintaan nousi myös varvastani aggressiivisesti pureva sukeltaja. Voitteko todellakaan kuvitella!
Syytä tuossa vaiheessa vielä minulle tuntemattoman sukeltajan väkivaltaisen käytökseen saatoin vain kuvitella. Toisaalta hyökkääjä oli sattuneesta syystä kykenemätön selittämään outoa käytöstään.
Tähän väliin tarvitaan siis muutama selityksen sana, jotta ette putoaisi lopullisesti kärryiltä: Tapahtumapaikka oli yksi puutarhani vesialtaista, joissa joka kesä asustaa kiitettävä määrä kovakuoriaisiin luettavia sukeltajia. Varvastani inhonnut hyönteinen olikin ilmeisesti alla olevassa kuvassa keltalaitasukeltajanaaraan selässä killuva sukeltajalaji, jolle en ole toistaiseksi uskaltanut antaa lajimääritystä. Lue lisää…
Nuoliyökkönen, toukka.
Toiveeni on ollut edes kerran tänä kesänä kuvata myös piilokojusta, ja sitä varten suunnistin toissailtana kuvauskohteelle rakentamaan naamioverkoista kevyttä piilokojua. Lue lisää…
Eilen illalla metsäjänikseni aiheutti hankaluuksia tuppautumalla niin lähelle, että etukäteen valitsemani optiikkayhdistelmä oli polttoväliltään sopimattoman pitkä.
Objektiivin vaihto oli myös mahdotonta, koska siitä aiheutuva liike ja pieni melu olisivat todennäköisesti karkoittaneet aran ystäväni tiehensä. Oli siis tultava toimeen sillä, mitä sillä hetkellä oli käsillä. Lue lisää…
Kävin viikoloppuna Pohjois-Savon Alapitkällä, jossa vastaani tuli mennyt aika tavalla, joka ainakin itseäni puhutteli hyvin voimakkaasti.
Alla olevat kuvat kertovat toisaalta menneestä eletystä ajasta, ja toisaalta siitä kauneudesta, jonka aika usein hioo esiin tarpeetomiksi käyneistä ja siksi hylätyistä esineistä.
Ensimmäisessä kuvassa vanhan niittokoneen pyörä on säilötty sateelta turvaan vanhan puimalarakennuksen seinän viereen.
Metsäjänis kesäpuvussa jäkäläkankaalla.
Tällä kertaa en kiusaa sen useammila kuvilla, vaan näytä sen ainoan, jonka onnistuin ottamaan viime perjantai-iltana jäniksestä mäntykankaalla.
Ilta oli jo jonkin verran hämärtynyt ja valo hyvin loivaa, mutta taustametsästä on kuitenkin läydettävissä auringon viimeinen kilo. Lue lisää…
