Leukistinen kuovi Suonenjoella 2008.
Lisätyt kuvat teksteineen myös tässä alla:
“Suonenjoen Iisvedellä oli 1.6.2008 muutaman kymmenen muun kuovin joukossa leukistinen yksilö. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että kuvasin Rautalammille kolme vuotta aiemmin, 29.4.2005, lähes identtisen leukistisen kuovin.” Lue lisää…
Värikäs vihervarpunen sembrassa.
Viime päivinä kuvaajan aarreaitaksi paljastunut sembramäntyni on edelleen tuottanut runsasta ja ennen kaikkea värikästä satoa. Esimerkkeinä kertyneistä kuvista värikäät vihervarpunen ja viherpeippo.
Kuvien voisi jälleen kuvitella helposti olevan kuvattuja jossain toisessa maassa, kaukana Suomesta.
Viherpeippo sembramännyssä.
Eilen alkuillalle sattui episodi, jota on hauska vanhana kiikkutuolissa muistella: Tarkkailin – jälleen kerran – pellolla ruokailevia neljää kurkea toivoen – jälleen kerran – saavani niistä jonkin järkevän kuvan.
Yleensä jaksan tällaisessa tilanteessa kohtuullisen hyvin seurata kuvattavien kohteiden toimia pyrkien samalla koko ajan ennakoimaan niiden seuraavat liikkeet.
Nyt kuitenkin keskittymiseni herpaantui, ja miten ollakaan, kurjet kääntyivät katsomaan suoraan minua.
Se, että ne seuraavaksi hyppäsivät suoraan lentoon, olisi ollut aika helposti arvattavissa, jos olisin ollut tarkkaavainen ja huomannut tuulen suunnan. Lue lisää…
En henkilökahtaisesti ole ollut kovin innostunut ottamaan linnuista lentokuvia, sillä niihin on useimmiten lähes mahdoton saada millään tavalla omaa silmääni miellyttävä tausta.
Toisaalta niinä harvoina kertoina, kun olen löytänyt itseäni miellyttävän paikan kuvata lentäviä lintuja, olen pyrkinyt myös useimmiten pyrkinyt tilanteen käyttämään. Lue lisää…
Pari iltaa sitten onni potkaisi jälleen kerran. Eräs ystäväni näet soitti ja kertoi tuttujen kauriideni olevan laiduntamassa aivan tien vieressä.
Kiitin tietenkin tiedosta, mutta jouduin toteamaan, etten juuri silloin ehtisi, koska olin juuri saanut kurkiparven etsimeeni.
Pyörähdin kuitenkin kotiinpaluumatkalla kaurispellolla hiukan ennen auringonlaskua. Ja voilà, siellähän ne edelleen olivat. Tällä kertaa lähempänä kuin koskaan aiemmin. Pakkohan niitä oli siis kuvata.
Eikä pelottanut yhtään. Mutta uskallatko sinä katsoa kaurista silmiin?
Kurjet parittelevat lumisateessa.
Kannattipa eilenkin lähteä tuuleen ja tuiskuun, sillä löysin keskellä peltoaukeaa laiskasti vaeltavan 51 kurjen parven. Sää oli aika lähellä sitä mitä kuvaajana toivoinkin sen olevan, mutta taivaalta satava lumen hitalekoko olisi saanut olla suurempi. Kaunista näkyä ihmetellessäni sattui sitten se, mitä en ollut todellakan lähtenyt hakemaan, mutta josta olin luonnolle suuresti kiitollinen. Luontohan on se joka ajaa tikanpojan puuhun, joten samasta lienee kyse, kun kurki hyppää toisen selkään tietyin taka-ajatuksin.
Ensimmäinen länsi-Suomessa rengastettu kurki Itä-Suomessa.
Sain juuri tiedon, että 19.4.2010 Rautalammin Rastunsuolla kuvaamani värirengastettu kurki olisi ensimmäinen Länsi-Suomessa rengastetun kurjen kontrolli Itä-Suomessa. Lue lisää…
Valkopäätiainen, Uurainen, 2007
Olen kahdesti ollut ihmettelemässä maahamme eksyneitä lintuharvinaisuuksia. Molempien kertojen lopputulema on ollut sama:
Olen palannut molemmista tilaisuuksista ymmälläni, miettien, mistä loppujen lopuksi tapahtumassa oli kysymys.
Tapahtumia ne molemmat ovat todellakin olleet, sillä ensimmäisellä kerralla samaa lintua kävi katsomassa vähintäänkin satoja lintuharrastajia ympäri Suomea. Useita lensi paikalle niinkin kaukaa kuin Iso-Britanniasta.
Tuolloin lintumaailman vetonaula oli Keski-Suomen Uuraisilta löytynyt siperialainen laji, valkopäätiainen. Lue lisää…
Luontokuvausta pidetään usein harhaanjohtavasti teknisesti vaativana lajina, jonka täydellinen hallinta vaatii vuosien työn ja kymmenien tuhansien otosten kokemuksen. Luontokuvaajien tiedossa on kuitenkin takaportteja ja oikoteitä, joita käyttämällä aloitteleva kuvaaja nopeasti ja vaivatta tavoittaa täydellisen ammattitaidon. Lue lisää…
Joutenlahti syyskuussa 2005.
Peter von Baghilta kysyttiin joskus, miksi hän sanoo kaikkien arvostamiensa elokuvien olevan yksi viidestä vuosisatamme tärkeimmästä teoksesta. Tähän hän vastasi – muistaakseni – suurin piirtein näin: ” Kaikkea sanomaani ei pidä ottaa kirjaimellisesti. Käytän lukumääriä vain vertauskuvallisesti kertoakseni, että teos todella on merkittävä.”
Samaan totuuden likiarvoon ovat myös omat lukijani vuosien mittaan tottua. Niinpä en tunne itseäni kovinkaan suureksi liioittelijaksi väittäessäni Rautalammin Joutenlahtea maamme upeimmaksi järvimaisemaksi. Suonenjoki-Vesanto –tien varteen työntyvä idyllinen Niiniveden lahti on omiaan saamaan kivisenkin sydämen laulamaan lyyrisesti.
Katsojan silmien eteen avautuva lahti pienine puustoisine luotoineen on ainakin omasta mielestäni vailla vertaa. Niin kauniiksi olen tuon sisäsavolaisen luontohelmen kokenut, että olen useamman kerran kannustanut kuvakonini turvan kohti Joutenlahtea vain nähdäkseni, millaisia mahdollisuuksia se sillä kertaa voisi kuvaajalle tarjota. Lue lisää…
