Valo vähenee, mutta onneksi sitä on vielä kuitenkin vielä on.

Tänään kuvasin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa hömötiaista, koska se päätti istahtaa juuri siihen kohtaan puusta, josta taustalla olevat syksyn värit on parhaiten poimittavissa kuvaa somistamaan.

Monien rakastama hömppä on ulkonäöltään itse vaatimattomuus, mutta juuri siksi se onkin kiitollinen kuvattava sillloin, kun kuvaaja haluaa katsojan huomion kiinnittyvän myös muuhun kuin kuvan pääkohteeseen.

Kuva: Hömötiainen tunnelmakuvassa syksyn värit taustanaan.

Lue lisää…

Joskus tuntuu siltä, että olisi pitänyt valita joku muu harrastus:

Kävin tänään viemässä kuukkeleilleni ruokaa, ja jäin sitten odottamaan veijareiden saapumista paikalle. Ja odotella todella sain.

Kolmisen tuntia, ja vasta sitten linnut suvaitsivat saapua. Eipä silti, saavathan nuo vapaat taivaan linnut tulla ja mennä täysin vapaasti minulta lupaa kysymättä ihan minne lystäävät.

No eipä ollut vielä piina ohi, sillä hyvistä yrityksistä huolimatta linnut olivat aivan liian vikkeliä kuvattaviksi. Jossakin vaiheessa minusta alkoi tuntua siltä, että ne lukivat minun ajatukseni ja osasivat käyttää hyväkseen jokaisen tilanteen, jolloin keskittymiseni hetkeksikin herpaantui. Lue lisää…

Kuva: Nuori pikkulepinkäinen vartioi parkkipaikkaa.

Jos moni tuo työnsä kotiinsa, niin minäpä näytän tuovan puoliammattini varsinaiselle työpaikalleni.

Tai oikeastaan kuvaustyöt itse sananmukaisesti seuraavat minua sinne – omin siivin. Näin voisi päätellä ensinnäkin siitä, että naakat valitsivat muutama vuosi sitten työpaikkani kattorakenteet tiettävästi lajin Sisä-Savon ensimmäisiksi pesäpaikoiksi.

Kolme  viikkoa sitten taas työpaikkani parkkipaikalle ilmestyi lentävä parkkipirkko, joka virkaintoisesti vahti yhden kokonaisen työpäivän kollegoideni autoja. Vahtipaikkanaan otus piti pysäköintialueen sinistä P-merkkiä, jonka se jätti vain hakeakseen virkaehtosopimuksensa mukaisilla tauoilla itselleen huikopalaa. Lue lisää…

Järripeippo.

Tässähän näköjään vanha vertyy, mitä pidemmälle syksy ehtii:

Tänään jo toinen blogini!

Pakkohan se oli kirjoittaa, kun tuli niin ikävystyttävän tylsä kuva vastaan. Kuva on seurausta siitä, kun päätin kokeilla, miltä värikäskin kuva voi näyttää, jos vallitseva valo ei tue kohteen eikä taustan värejä. Lue lisää…

Kuva: Käpytikka kelopuulla tunnelmavalaistuksessa.

Hoh hoijaa! Milloinkahan ehdin valitsemaan ja siirtämään kesän kuvat kotisivuni gallerioihin.

Toivossa on hyvä elää. Tosi asia kuitenkin on, että varsinainen päivätyöni, johon lisätään vielä viikoittainen oma lehtipalsta ja viikonloppujen kuvaukset, ei juuri aikaa muulle jätä.

Kesällä taas itse kuvaaminen vei niin paljon aikaa ja energiaa, ettei silloinkaan jäänyt puhtia valikoida ja käsitellä suurta määrää kuvia.

Nyt olen muista syistä joutunut käymään läpi syksyn kuvia ja saanut todeta, että kyllähän jotakin on kuitenkin saanut aikaiseksi. Alla siis sellaisia kuvia, joiden tyyppisiä en vielä kesän enkä syksyn aikana ole blogissani muistaakseni näyttänyt.

Kaikki nähtävät kuvat on otettu – ihme ja kumma – aivan ihmesembrani läheisyydessä.

Ensimmäisessä eli ylimmässä kuvassa käpytikka on kelopuulla valmistautumassa hyppäämään sembraan. Lue lisää…

Kävin pari päivää sitten etsimässä kuukkeleitani ensi kertaa sitten viime talven.

Hirveän kauan ei tarvinnut lintuja odotella, mutta pettymykseni oli suuri, kun lintuja oli vain kaksi. Viime talvena niitä oli vielä kolme ja sitä edellisenä viisi.

Sama valitettava suuntaus näyttää täällä Suonenjoella siis olevan kuin koko eteläisessä Suomessa:

Elinalueet pienevät ja samaa mukaa myös kuukkeleiden elinmahdollisuudet.

Olen kuitenkin luonteeltani optimisti, joten jaksan uskoa, etten ole vielä kaikkia kuukkelimetsäni kuukkeleita nähnyt.

Lopullinen totuus kyllä valkenee lähiviikkoina.

Alla tämänpäiväinen kuva kuukkelista herkuttelemassa rasvaruokinnalla. Lue lisää…

Kun kävin eilen etsimässä toiveikkaana, mutta turhaan, kadonnutta jänisystävääni, sain onnekkaasti aivan uudenlaisen kuvan yhdestä parhaiten dokumentoimastani lintulajista, kangaskiurusta.

Tosin tänä kesänä en ole lajia etsimeeni tavoittanut aiemmin, mutta eipä siihen ole ollutkaan onneksi suurta tarvetta.

Kangaskiuru on maassamme melkoisen harvalukuinen laji, sillä pesiviä pareja arvoidaan olevan vain noin tuhatkunta. Lintu on tunnettu kauniista laulustaan, ja sitä  on joskus kutsuttu jopa kaunisäänisimmäksi laulajaksemme. Tuon nimityksen sille kernaasti suokin, sillä sen pesimäreviirillään korkealla taivaalla laulamat heleät säkeet ovat kieltämättä todella viehättäviä kuunnella.

Käydessäni läpi kesällä ottamiani kuvia, vastaani tuli pitkä sarja nuoresta pikkutyllistä ottamiani kuvia. Kuten yleensäkin minulle kuvien tärkeimmät elementti olivat niiden valot ja värit:

Tällä kertaa pikkutylli seisoi tumman öljysoran ja vastavalossa oranssina  hehkuvan kasvillisuuden rajalla.

Kuvia oli itse asiassa niin useita, että niiden läpikäyminen ja arviointi vei mielestäni ikuisuuden. Samalla ihmettelin, mikä kumma oli saanut minut ottamaan niin monta kuvaa sekä eri valotusarvoilla että ISO-arvoilla. Myös objektiivia olin ehtinyt vaihtamaan, mikä sekin oli poikkeuksellista tämän tyyppisissä kuvauksissa.

Sitten tilanne kuitenkin muistui mieleeni niin elävänä, kuin tämänkaltainen linnun liikkumaton poseeraus yleensäkään voi:

Olin havainnut linnun kävelevän tuon mielenkiintoisen oranssin alueen reunamilla, joten jäin odottamaan sopivaa kuvakulmaa. Lopulta lintu pysähtyikin mielestäni hyvään paikkaan kuvauksen kannalta.

Kuva: Pikkutylli oranssina hehkuvan kasvillisuuden reunalla.

Lue lisää…

Jäniksenkorvasieni.

Blogissani usein mainitsemani jänisystäväni loikoilee rentoutuneena juuri ilmestyneessä  Suomen Luonnossa.

Samoin löydät sieltä myös tutun naurulokin puhumassa, mitä sylki suuhun tuo.

Lisäksi nähtävillä on pihlajaperhosten kokoontumisajoista. Kuvat liittyvät viime kesän poikkeuksellisiin helteisiin. Lue lisää…

Kurkiparvi lentää iltataivaalla.

Niin aamu- kuin iltataivaskin ovat aina olleet sekä taideamaalarien että valokuvaajien kiinnostuksen kohteita.

Niin minunkin.

Tänään sain kuvattua juuri ennen auringon laskua kaksi mielenkiintoista kuvaa, kiitos sattuman, joka sai sai linnut lentämään juuri taivaalla näkyneen pienen valokaistaleen ohi.

Ensimmäisessä kuvassa kurkiparvi on etsimässä laskeutumispaikkaa iltahämärässä.

Laulujoutsen lentää iltaruskossa.

Kurkikuvan kohtalainen onnistuminen siivitti minua sitten odottamaan uutta tilaisuutta, joka tulikin hetken kuluttua ohi lentävän joutsenen muodossa.

Toisessa kuvassa, jolla on itselleni suuri henkilökohtainen symboliarvo, laulujoutsen lentää tumman iltataivaan reunustamassa valokaistaleessa.