Viikko sitten julkaisin videon, jossa esittelin kauneimman Suonenjoen Kourujoesta vuoden 2014 alussa löytämistäni jääluolista. Tällä kertaa esittelen luolista vaikeakulkuisimman, mutta samalla myös pisimmän. Korkeutta luolalla oli vajaa metri, eikä tässä luolassa ollut jäistä välipohjaa kuten edellisen jääluolavideon luolassa. Lue lisää…

Leukistinen sinitiainen

Paikallislehti Sisä-Savossa säännöllisesti ilmestyvä luontopalstani vaati alkuvuosina suuria ajallisia uhrauksia juttujeni kuvittamiseen tarvittavan kuvamateriaalin hankkimiseksi. Usein se tarkoitti sitä, että olin aina, kun se siviilityöni puolesta oli mahdollista, metsästämässä uusia kuvia. Joskus jopa aivan tavallisistakin lajeista, sillä kuva arkistoni – etenkin digikuvien osalta – oli tuolloin vielä täysin riittämätön. Lue lisää…

Rantasipi on kuin siipensä aukaissut enkeli

Tämän kuvan syntyhistorian muistan kuin eilisen päivän, sillä se on aina ollut yksi rakkaimmista kuvistani:

Kuva on otettu aamulla toukokuussa 2004, jolloin kuvasin toista vuotta omistamallani digijärjestelmäkamarellani vielä melko harvakseltaan. Yleensä kuvasin tuolloin vielä diafilmille.

Kuvausaamuna olin jo jonkin aikaa seurannut kahden rantasipin liikehdintää osittain vielä aamuauringolta varjoon jääneellä rannalla. Jossain vaiheessa toinen linnuista siirtyi valon ja varjon rajalle rantahietikolla ja …

oikaisi rauhallisesti siipensä kuin hidastetussa elokuvassa jääden seisomaan niille sijoilleen. Siivet selkänsä taakse kauniisti kohotettuina kuin enkelillä konsanaan.

Eikä tilanne suinkaan päättynyt siihen, sillä vain noin vajaan kymmenen sekunnin kuluttua se toisti rituaalin.

Jo kuvaushetkellä linnun asento ja auringon kauniisti valaisemat siivet olivat synnyttäneet minulle mielikuvan pienestä enkelistä. Niinpä minulle on aina ollut selvää, että jos joskus antaisin kuvalle nimen, siinä olisi oltava sana ’enkeli’ muodossa tai toisessa.

Kuva on myös siinä mielessä poikkeuksellinen, ettei siihen ole tehty varsinaisesti mitään digitaalisia korjauksia kuvankäsittelyvaiheessa. Valotusta tai väritasapainoa ei ole korjattu lainkaan.  Kuvaa on kuitenkin rajattu melko paljon nettikuvan pienuuden takia sekä terävöitetty jonkin verran.

Kuva vastaa myös täysin sitä, mitä omin silmin näin, sillä kuvaushetkellä kamerani valotuksen korjaus oli säädetty tasan nollaksi.

Valkoinen leukistinen haarapääsky

Minulla on vuosien kuluessa ollut onni kuvata useita poikkeavan värisiä lintuyksilöitä. Näistä ehkäpä mieleenpainuvin oli Rautalammilta elokuussa 2005 löytynyt lähes valkoinen haarapääskyn poikanen, joka omalla olemuksellaan on erinomainen esimerkki luonnon uskomattomasta kyvystä tuottaa mitä erilaisimpia yksilöitä.

Kuvan hämärässä autotallissa sisarustensa keskellä istuva harvinainen, lähes valkoinen haarapääsky on ns. leukistinen yksilö. Leukismilla taas tarkoitetaan sellaista synnynnäistä häiriötä eläimen väripigmenttien tuotannossa, jonka seurauksena siltä puuttuu joko osittain tai kokonaan tummat väripigmentit. Lue lisää…

Ristinokkainen talitiainen

Tämän helmikuussa 2005 ottamani kuvan ristinokkainen talitiainen on yksi vanhimmista harvinaisista tilannekuvistani. Tämä epämuodostuneen nokan omannut talitiainen on jäänyt mieleeni kahdesta hyvin eri syystä, joista toinen on ymmärrettävästi linnun hyvin poikkeuksellinen ulkonäkö.

Toinen paljon subjektiivisempi syy on se, että se tuo mieleeni ne ”vanhat hyvät ajat”, jolloin vielä löysin riittävästi aikaa ja ennen kaikkea innostusta kirjoittaa luontopalstani lukijoiden minulle tarjoamista luontoherkuista lievästi ilmaistuna hiukan omalaatuisella tavalla. Sen mitä, tällä tarkoitan selviää lukemalla yhden blogini ”Arkiston Helmi”-sarjan tarinoista, joka kertoo Saksinokka Edwardista ja tarjoaa aivan erilaisen näkökulman luontokuvaajan arkeen.

Linnun myöhemmistä vaiheista

Vaikka talitiaisen erikoisesti epämuodostunut nokka haittasi selvästi sekä sen ravinnonsaantia sekä höyhenpuvun huoltoa, se oli käytökseltään ja fyysiseltä olemukseltaan muutoin terveen oloinen lintu.

Niinpä selvisikin talvesta hengissä. Kaiken lisäksi se vielä palasi samaan pihaan seuraavanakin talvena,  mutta jossain vaiheessa tuolla välillä toinen sen leuoista oli lyhentynyt lähes normaalin pituiseksi.

Mustalintu lasten kylpyammeessa.

Perjantai 13. 2009 päivä ei ollut tälle muuttomatkallaan väsähtäneelle mustalinnulle epäonnen päivä. Päinvastoin. Vaikka linnun voimat olivat loppuneet keskellä metsäaluetta ja pakottaneet sen pakkolaskuun metsäautotielle Suonenjoen Lempyyllä, sillä olivat suojelusenkelit puolellaan.

Kauniin sukeltajalinnun näet huomasivat jänismetsälle saapuneet oikeat luontoarvot omaavat metsämiehet. Hetkeäkään miettimättä he päättivät pelastaa itselleen tuntemattoman linnun pulasta, ja toivat voipuneen linnun pikaisesti hoitooni. Lue lisää…

Meillä ihmisillä on taipumus tulkita eläinten käytöstä ja ulkonäköä, aivan kuin ne olisivat ihmisiä. Toisaalta omat aikaisemmat kokemuksemme kyseenomaisesta eläimestä saattavat vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti siihen, millaisena me näemme sen käytöksen.

Lintuja – etenkin villejä luonnonvaraisia – meistä kovin harvat ovat kohdanneet silmästä silmään. Joten videolla ruokailevan mustarastaan katse voi olla ainutkertainen kokemus. Miltä Sinusta olisi tuntunut, jos olisit nähnyt katsovan Sinua samalla tavalla, kuin se katsoi itseään uteliaana tarkkailevaa kameraani? Entä mitä luulet linnun tunteneen tilanteessa? Lue lisää…

Tämä hauskan videon voltin tai ehkä paremminkin kunnon kuperkeikan tekevästä harakasta kuvasin jo kesällä 2012, ja teinpä siitä silloin jopa videonkin. Valitettavasti minulla ei ollut tuolloin vielä oikeaan videoeditointiohjelmaa eikä myöskään minkäänlaista tietoa saati taitoa editoida videoita.

Niinpä minulle oli jo tuolloin selvää, että palaisin aiheeseen jossain vaiheessa myöhemmin.

Vanhemman version harakan kuperkeikasta voi nähdä tästä linkistä.

Kun allekirjoittanut on nyt Suomen Luonto-lehden toimesta julistettu ” paikkauskolliseksi tilannekuvaajaksi”, mikä olisi parempi todiste asian todenperäisyydestä kuin uunituore video talviparatiisistani, Tyyrinvirrasta, ja sen kauniista laulujoutsenista.

Tämä Rautalammilla sijaitseva idyllinen jokihan on ollut kuvauskohteeni aina siitä asti, kun aikoinaan aloitin tavoitteellisen luontokuvauksen.

Viime viikonloppuna kuvaamani video poikkeaa useista aiemmin blogissani julkaisemistani Tyyrinvirran talvikuvista ja –videoista siinä, että tällä kertaa pakkasta ei ollut kovinkaan montaa astetta. Niinpä joelta puuttuvat tyystin sen pinnalla vaeltavat ja näkyvyyttä rajoittavat valkeat huurupilvet.

Onneksi sään lauhtuminen oli hyvin tuore tapaus, joten jokea reunustavat ja sen keskellä kasvavat puut ja pensaat eivät olleet ehtineet vielä kadottaa kauniita valkoisia verhojaan, sitä kauneutta jonka takia olen todellakin nimennyt paikan omaksi talviparatiisiksini.

Olenpa joskus kutsunut Tyyrinvirtaa jopa maailman kauneimmaksi paikaksi.

Ruokinta-automaatin harakkasuoja

Tänä talvena ripustin ”harakkavapaan” lintujen ruokinta-automaattini aiempaa alemmaksi, sillä seurauksella, että harakat, älykkäitä kun ovat, hoksasivat tilaisuutensa tulleen. Ne keksivät nimittäin, että menemällä aivan automaatin alle ja ponnistamalla sitten suoraan ylöspäin, ne saisivat nokallaan nopeasti napattua pienen määrän pikkulinnuille tarkoitettua maapähkinämursketta.

Aikani, eli muutaman viikon ongelmaa pähkäiltyäni, löysin ratkaisun aivan vahingossa: Hakemassa autotallistani täydennystä autotomaattiin, kun katseeni kiinnitti tallin nurkkaan varastoimani käyttämättömiksi jääneet lasten suksisauvat. Lue lisää…