Kun nyt olen ottanut tehtäväkseni kuvata laulujoutsenten talvista elämää, se edellyttää myös kaikenlaisen sellaisen materiaalin kuvaamista, jolla ei ole suoranaista yhteyttä itse aiheeseen.
Niinpä kuvasin pari päivää sitten suurten ilmakuplien elämää jään alla, koska ilmiö näytti yksinkertaisesti mielenkiintoiselta. Oli todella kiehtovaa katsoa niiden toistavan samoja kuvioita kerta toisensa jälkeen kuin jonkin ulkopuolisen koreografin ohjaamana.
Ennen ilmiön kuvaamista ja sen aikana näin aivan selvästi valkoisten ilmakuplien maalaavan jään alle vanhan koukkuselkäisen miehen. Olin kovin yllättänyt, kun en kotona tietokoneella tuota hahmoa enää nähnyt, sillä nyt jään alle uudestaan ja uudestaan ilmestyi … lohikäärme.
Psykologian hahmoteoria, ellen aivan väärin ole ymmärtänyt, selittää hahmojen näkemisen taustalla olevan ihmismielen pyrkimys nähdä mitä epäsäännöllisimmissä kuvioissa jotain säännöllistä, hyvin usein erilaisia hahmoja. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki hahmottaisivat epäsäännöllisistä kuvioista koostuvan pinnan samalla tavalla.
Eli jos minä näen videolla silmänsä ummistaneen lohikäärmeen, se ei tarkoita sitä, että myös sinä sen näkisit. Lue lisää…