Laulujoutsen ja luminen nokka
Hitaasti mutta ainakin toistaiseksi varmasti blogini lukijamäärät jatkavat kasvuaan.
Vuoden 2012 aikana lukukertoja kertyi yli 54000.
Kiitos kaikille niille, jotka ovat käyneet tutustumassa niin kuviini kuin havaintoihini ja tarinoihini suomalaisesta luonnosta. Lue lisää…
Tänään sää lopulta hieman pakastui ja kirkastui. Niinpä suunnistin jälleen Tyyrinvirralle kuvatakseni yhden siellä talvehtivan laulujoutsenen tunnisterenkaan.
Kiinnostukseni syy renkaan kuvaamiseen oli se, että ilmoittamalla joutsenen jalassa olevan renkaan koodin rengastustoimistoon saisin tietoja joutsenen aikaisemmasta elämästä. Lue lisää…
Laulujoutsen talvisessa jokimaisemassa
Kävin tänäänkin tervehtimässä Tyyrinvirran laulujoutsenia.
Samalla vein hiukan syötävää yhdelle linnuista, koska epäilen sen ravinnonsaannin olevan vähäisempää kuin muiden virralla talvehtivien joutsenten. Lue lisää…
Kävin tänään pikaisesti Rautalammin Tyyrinvirralla katsomassa, mikä siellä talvehtivien laulujoutsenten tilanne on. Tällä hetkellä joella on tiettävästi ainakin 11 laulujoutsenta, joista kuusi oli ruokailemassa aivan sillan lähettyvillä.
Tänä talvena virralle talvehtimaan jääneet linnut joutuvat kuitenkin monia aikaisempia vuosia kovemmalle, sillä joen normaalia huomattavasti suurempi vedenkorkeus selvästi vaikeuttaa niiden ravinnonsaantia.
Toisaalta olen kuitenkin optimistinen lintujen selviytymisen suhteen. Pelkkään ravinnonpuutteeseen ei joutsenia joella ole tietääkseni koskaan menehtynyt. Miksi siis nytkään.
Vaikka siis olen hyvin tietoinen joutsenten elämän vaikeudesta Tyyrinvirralla, en jaksa olla ihastelematta sitä, kuinka täydellisesti nuo suuret valkeat linnut sopivat talviseen jokimaisemaan.
Tänä vuonna jäivät joulukortit melkein ottamatta johtuen viime viikkojen vähäisistä kuvauspäivistä.
Tänään onneksi sattuma puuttui peliin ja lennätti tilhiparven istumaan muutamaksi hetkeksi pihani kuuran peittämiin puihin. Lue lisää…
Pari päivää sitten sain yllätyksekseni kuulla, että kuukkelitieni oli aurattu. Niinpä kävin eilen tarkastamassa, oliko tieto todenperäinen.
Ja se todella oli: Tie oli höylätty lumesta niin puhtaaksi, että sille olisi voinut laskeutua vaikka lentokoneella. Hyvin kapeasiipisellä kuitenkin.
Kuukkeleita en kuitenkaan nähnyt. Siitä en lannistunut, vaan suunnistin tänään uudestaan paikalle. Kovin paljon paremmin ei tänäänkään pettymyksekseni mennyt, sillä vaikka kuukkelit olivat nyt paikalla, en onnistunut ylipuhumaan niitä saapumaan valitsemalleni kuvauspaikalle.
Niinpä en loppujen lopuksi ottanut niistä yhtään valokuvaa, vaan vähän ennen poistumistani metsästä dokumentoin lyhyesti videolle ystäväni Tähtiotsan ja sen kaverin ruokailua. Hyvin näytti tarjoamani eväs kuukkeleille maistuvan, vaikkei se joulukinkkua ollutkaan.
Heti Madeiran-matkani jälkeen Suomen Luonnosta otettiin yhteyttä ja kysyttiin voisinko käydä melko pikaisesti kuvamaamassa videolle silloin jo talvisemman näköiseksi käynyttä Tyyrivirtaa.
Lupasin tehdä parhaani, kun ja jos tervehtyisin minua vaivaavasta flunssasta. Muutaman päivän kuluttua koin olevani riittävän hyvässä kunnossa – mutta en missään nimessä terve – ja lähdin kohti Tyyrinvirtaa.
Etukäteen olin henkisesti valmistautunut kuvaamaan lähinnä vain virtaa eri paikoista, mutta jouduin muuttamaan suunnitelmaani heti virralle saavuttuani. Joen ylittävän sillan alapuolella lepäili näet kaksi laulujoutsenta, jotka sopivat lehden Tyyrinvirta-artikkelin yhteyteen paremmin kuin hyvin. Lue lisää…
Katuvalokuvaus on kiinnostanut minua jo vuosia, vaikka en ole sitä juuri koskaan päässyt kokeilemaan tosi mielessä. Sen verran olen tätä valokuvauksen muotoa kuitenkin päässyt maistelemaan (Pariisi, Tukholma), ettei kipinä siihen ole päässyt kokonaan sammumaan.
Ne harvat kerrat, jolloin olen katuvalokuvia ottanut, ovat olleet yleensä työmatkoilla (Pariisi, Tukholma). Lomamatkoillani katuvalokuvia ei ole kertynyt joko siitä syystä, ettei kamera ole ollut mukanani tai kulloisenkin matkaseurani aikataulut eivät ole kuvaamista mahdollistaneet. Lue lisää…
Syy siihen, miksi itse olen ihastunut Madeiraan, on sen luonnon kauneus, kasvillisuuden runsaus, korkeat vuoret vihreine rinteineen, syvine laaksoineen ja solisevine vuoristopuroineen.
Unohtamatta tietenkään melkoista määrää lintuja tai suuria kauniita päiväperhosia.
Itse arvostan myös Madeiran lämmintä muttei juuri koskaan kuumaa ilmastoa. Mikä parasta, lämpötilojen vaihtelu vuoden aikana on melko pientä. Kuukausittainen korkein keskilämpötila vaihtelee nimittäin tammikuun vajaasta 20 asteesta elokuun noin 25 asteeseen.
Ja kuitenkin aurinko paistaa talvikuukausinakin minimissään keskimäärin 150 tuntia kuukaudessa.
Niinpä sen lempeä ilmasto on erittäin sopiva jalan liikkumiseen ja suorastaan houkuttelee patikoimaan niin kaupungissa itsessään kuin saaren monilukuisilla kävelyreiteillä.
Ja kävelyreittejä pieneltä saarelta tosiaan löytyy. Niitä kerrotaan olevan peräti yli 2000 kilometriä. Lue lisää…
Kun alkusyksystä ensimmäisen kerran eläissäni törmäsin oikeaan katutaiteseen (street art, art de rue) Norjan Vuoreijassa, en olisi voinut aavistaa kohtaavani sitä myös merkittävässä määrin seuraavassa ulkomaisessa käyntikohteessani, Madeiran pääkaupungissa Funchalissa.
Asia paljastui aivan sattumalta käydessäni madeiralaisen perinteen museon, Story Center’in, kirjakaupassa. Museon sisätiloissa ei katutaidetta tietenkään näkynyt, mutta heti sen ulkopuolella oli suuri värikäs seinämaalaus.
Tämä rakennus oli päällisin puolin hyvässä kunnossa, mutta totuus oli ainakin osin toinen: yläkerran asuinhuoneistojen parvekkeet olivat kuin pommiräjähdyksen jäljiltä. Lue lisää…
