Maapähkinät ovat kohtuullisen edullinen ja ennen kaikkea siisti tapa ruokkia kotipihan lintuja talvella. Tiesitkö muuten että jopa 45 % auringonkukansiemenen painosta on kuorta.

Kokonaiset ja jopa puolikkaatkin maapähkinät vaikeuttavat kuitenkin monien pienempien lintujen ravinnonsaantia melkoisesti.

Siksi on järkevää murskata maapähkinät joko käsin tai tehosekoittimella. On kuitenkin hyvä tietää, että riippumatta murskaustavasta valmiista murskeesta pitäisi siivilöidä kaikki jauhomainen aines pois.

Maapähkinäjauho on nimittäin ongelmallista kahdesta syystä: Ensinnäkin se kostuu helposti ruokinta-automaatissa ja sitten paakkuuntuessaan ja mahdollisesti jäätyessään saattaa tukkia automaatin kokonaan.

Mikä pahempaa, märkä pähkinäjauho pilaantuu helposti, eikä ole enää sen jälkeen soveliasta pikkulintujen ravinnoksi.

Mikä neuvoksi, sillä maapähkinöitä murskatessa jauhoa syntyy yllättävän runsaasti?

Itse olen kokeillut seuraavaa omaa reseptiäni hyvällä menestyksellä:

 Maapähkinänäjauhopallojen resepti

4 osaa maapähkinäjauhoa

2 osaa sulatettua sian ihraa (käsittääkseni kookosrasva ajaa saman asian)

1½ osaa rypsiöljyä.

(huom. olen mitannut aineiden määrät tilavuusmittoina eli desilitroina, en painomittoina)

Maapähkinäjauhot sekoitetaan kuumaan öljyyn, jotta öljy imeytyy ja  kyllästää jauhot mahdollisimman hyvin ja siten estää niiden kastumisen. Tämän jälkeen lisätään sulatettu kiinteä rasva.

Saadusta puurosta voi sitten pyörittää palloja tai vaihtoehtoisesti tehdä rasvatankoja.

Se, kuinka jähmeää seoksesta tulee, riippuu tietenkin käytettyjen aineiden keskinäisestä suhteesta.

Yllä oleva resepti on tehty kunnon pakkasia varten, ja olen testannut sen toimivuuden pakastimessa. Valmiin seoksen ei siis pitäisi muuttua kivikovaksi kovallakaan pakkasella.

Leudommissa lämpötiloissa seos on puuromaisen pehmeää, mutta linnut eivät ole siitä valittaneet vaan se on kelvannut niin tikoille, tiaisille kuin pikkuvarpusillekin. Ongelma on siis lähinnä esteettinen.

Jos kuitenkin haluaa seoksesta paremmin leudommille keleille sopivaa, öljyn määrää pitää vähentää.

Kuva: Kuikka pakenee laulujoutsenia

Ennakkovaroitus: Tämän jutun kuvat eivät ole todellakaan sellaisia, joista voisin olla ammatillisesti ylpeä. Parempia en yksinkertaisesti saanut otettua talvipäivän hämärässä yllättäen eteeni tulleessa tilanteessa.

Olin jo jonkun aikaa seurannut yksin rauhallisesti uivan kuikan liikkeitä, kun samalle lahdelle ilmestyi nelihenkinen laulujoutsenperhe.

Aikuiset linnut eivät näyttäneet olevan juurikaan kiinnostuneita yksinäisestä kuikasta, mutta nuoret linnut lähtivät sen sijaan uimaan suoraan sitä kohti.

Tämän nähdessään kuikka puolestaan lähti kiireettömästi lipumaan kauemmaksi.

Nuoret linnut tavoittivat sen kuitenkin melko nopeasti, jolloin kuikalle jäi vain yksi vaihtoehto. Lue lisää…

Kyllästyin lopulta siihen, että jouduin vähän väliä puhdistamaan muutama vuosi sitten ostamaani lintujen ruokinta-automaattia ruokintalautaselle kertyvän veden aiheuttamien ongelmien takia.

Muovisessa automaatin ruokintalautasen yläpuolella olevassa sadelipassa oli nimittäin kaksi selvää rakenteellista vikaa: se oli liian kapea ja lisäksi se oli niin väljä, että automaatin ulkoseinää pitkin valuva vedestä osa pääsi valumaan aina syöttölautaselle asti. Lue lisää…

Isokoskelo

Aamupäivä alkoi tavanomaisesti taivaan tarkkailulla. Kun sitten kävi selväksi, että ilma oli kirkastumassa pakkasin kuvausvarusteet kuvakoniini karauttaakseni kohti kuukkelimetsää.

Ehdin kuitenkin hädin tuskin satulaan, kun puhelin soi: ”Nyt se kuikka on täällä aivan kuvausetäisyydellä”, ilmoitti ystävällisesti monivuotinen lukijani. Lue lisää…

Tänään oli pimeä, sateentihkuinen ja sumuinen päivä, joten hellyttävien kuukkelien sijasta päätin viettää päivän aivan yhtä hellyttävän ystäväni Hylätyn Nallen kanssa.

Suuntana oli tällä kertaa pari viikkoa sitten löytämäni autio talo, josta tiesin löytäväni jälleen kerran mielenkiintoisen värimaailman.

Tämänkertainen kohteemme oli hylätty lattialta löytyneiden sanomalehtien perusteella 1990-loppupuolella. Mahdollisesti vuonna 1997. Lue lisää…

Kansainvälisesti tunnettu Lapin luonnon kuvaaja Martti Rikkonen esiintyy su 25.11. klo 18:00  Vesannon liikuntasalissa.

Sisä-Savon Kameraseuran järjestämään tilaisuuteen on yleisöllä vapaa pääsy.

 Tilaisuuden esite.

Lisätietoa Martti Rikkosesta.

Vesannon liikuntasali kartalla.

Olen edelleen käynyt säännöllisesti kuukkeleitani tapaamassa.

Viikonloppuna ja eilen tein kaksi turhaa käyntiä, sillä en nähnyt kummallakaan kerralla vilaustakaan linnuista.

Syy lienee ollut pilvisten päivien tumma harmaus. Sellaisina päivinä kaikkien järkevien olentojen pitäisi pysyä kotonaan, minkä kuukkelit ilmeisesti olivat ymmärtäneet minua paremmin.

Toisella kerralla en tavoittanut edes yhtään minkään sortin tiaista.

Tänään oli onneksi pitkästä aikaa valoisa päivä, joten suunnistin toiveikkaana kohti kuukkelieni naavametsää. Eivätkä ystäväni pettäneet nytkään, vaikka tällä kertaa ne ilmestyivät kuvaspaikalle vasta reilun puolen tunnin odottelun jälkeen. Lue lisää…

Taviokuurna syö pihlajanmarjoja

Kun joskus vuosia sitten näin ensimmäisen kerran kuvan taviokuurnasta (pinicola enucleator), olin kerralla myyty. Tuon pohjoisen linnun papukaijamainen väritys oli niin häkellyttävän kaunis, että lupasin itselleni pääseväni joskus kuvaamaan sitä.

Ja kauan sitä mahdollisuutta olen saanutkin odottaa, sillä Suonenjoella ei kaikkina näinä vuosina lajista ole juurikaan tehty havaintoja.

Toki jos niin olisin halunnut, olisin voinut käydä kuvaamassa lajia muualla Pohjois-Savossa. En ole kuitenkaan halunnut luopua ekologisesta periaatteestani olla ”lentelemättä” kovin kauas lintujen perässä. Linnuillahan on siivet sitä varten, että voivat lentää minun luokseni, jos ne tuntevat siihen tarvetta. Lue lisää…

Kookas oranssimaljakas

Taas minä olen siihen sortunut. Vieläpä useamman kerran, minkä näin julkisesti tunnustan:

Olen kuvannut sieniä, vaikken niistä juuri mitään tiedä.

Ei minulla kuitenkaan ole mitään sieniä vastaan. Itse asiassa pidän kovasti sieniruuista. Lue lisää…

Kun tänään kävin tarkastamassa lämpökompostorini tilanteen, huomasin lumessa sen lähellä tutunnäköisen kuvion. Tai niin ensin kuvittelin, sillä totuus jälkien jättäjästä on tässä tapauksessa taruakin ihmeellisempi.

Nyt Sinäkin voit yrittää arvata – tai ehkäpä jopa tiedätkin – mikä petoeläin oli jättänyt kuvan jäljet?

Ja jos vielä kaiken lisäksi tiedät, mitä se oli tehnyt jättäessään jäljet, voit kutsua itseäsi todelliseksi petoasiantuntijaksi. Lue lisää…