Itsepäinen kun olen, en jättänyt tänäänkään risukasaani rauhaan, vaan suunnistin illalla jätevedenpuhdistamolle metsästämään rautiaista, joka oli edellisinä päivinä vielä jäänyt kasalta kuvaamatta.

Nyt onni olikin myötäinen, ja lintu tuli lähes optimille kuvausetäisyydelle. Mutta vain lähes.

Ensimmäinen kuva on täysin rajaamaton, sillä nyt minulla oli aikaa ja kärsivällisyyttä asetella lintu sopivaan paikkaan kuva-alalla. En ole myöskään koskenut väritasapainoon, jotta kuvan keltaisista väreistä välittyisi myöhäisen illan tunnelma.

Toinen kuva taas puolestaan kertoo kuvaajaa kohdanneesta tragediasta, eli lintu päättikin ryhtyä katsomaan oikealle, mikä pilasi kokonaan huolellisesti mietityn komposition.

Koska aikaa ei ollut uuden tarkennuspisteen hakemiselle, minun oli tyydyttävää siihen, mitä oli tarjolla. Tämä vain tarkoitti sitä, että joutuisin kotona rajaamaan kuvaa melko voimakkaasti saadakseni rautiaisen edes puolijärkevään paikkaan.

Valitettavasti lintu oli jätettävä minulle epätyypillisesti kuvan keskelle, jotta saisin mukaan edes osan kauniista taustasta. Arvaa harmittiko!

Koska rajaus oli jo muuttanut alkuperäistä kuvaa huomattavasti, päätin jatkaa syntien tekemistä, ja muutin myös kuvan väritasapainoa silmää enemmän miellyttäväksi.

Myös kolmatta kuvan väritasapainoa on korjattu ja kuva-alaa rajattu. Syy rajaamiseen on kuitenkin eri kuin edellisessä kuvassa: Halusin rajaamalla poistaa häiritsevän oksan kuvan yläosasta.

Hernekerttu

Kiitos vaatimattoman ulkonäkönsä ja vaivihkaisten elintapojensa hernekerttu on melko tuntematon laji suurimmalle osalle tavallisista suomalaisista.

Näin on, vaikkei sitä todellakaan voi pitää mitenkään harvinaisena pesimälajina Suomessa. Lue lisää…

Tänään törmäsin erään tutun metsäautotien sulkevan portin luona outoon, mutta mielenkiintoiseen, ”ympäristörikokseen”.

Joku kieltoja ymmärtämätön kanssakulkijani oli näet hoksannut kiertää portin jollain ajoneuvolla laittamalla portin viereiselle pehmeälle ojanpenkereelle kovapahvilevyt. Tämän jälkeen hän oli ajanut levyjen ylitse ja näin välttynyt jäämästä kiinni pehmeään hiekkaan.

Toisaalta törkymöykyn käyttämistä kauniisti maalatuista levyistä voi päätellä hänen olevan kovin väärällä alalla. Hänessä on selvästi enemmän kuin pari pisaraa taitelijan verta suonissaan. Lue lisää…

punarinta

Muutamina viime päivinä, tai sanoisinko alku-iltoina, olen tosissani yrittänyt kartuttaa punarinta-arkistoani.

Lintuja on kyllä ollut tarjolla niin omassa kotisembrassani kuin kesäkodissani jätevedenpuhdistamolla.

Kovin suuresti ei arkisto ole karttunut, kiitos punarinnan vikkelyyden.

Jonkinlainen ongelma on ollut myös se, että useat linnuista ovat juuri vaihtamassa höyhenpukuaan, mistä syystä ne ovat vähintäänkin nukkavierun näköisiä.

[Show as slideshow]

Noin kuukausi sitten sain mahdollisuuden kuvata rantahämäkkiä ja sen poikasia hyvin hauskassa ympäristössä: Poikasten seittikotelo oli näet kudottu taidokkaasti kauniin punaisena kukkivan pelargonian oksien varaan.

Aihe oli siis mielenkiintoinen, mutta valitettavasti kuvauspaikka oli kuvaamisen kannalta liiankin haastava. Kukka oli nimittäinvedessä kelluvan laiturin nokassa, ja itse paikka oli varjossa koko lähes koko valoisan ajan. Niinpä alati veden liikkeisiin reagoivassa kukassa vikkelästi liikkuvien pienten poikasten kuvaaminen oli jo siitä syystä mahdotonta. Asia ei yhtään helpottanut, että poikaset olivat joka puolelta seitin suojaamia. Lue lisää…

Viimeisen kahden viikon aikana kohtalo on tuonut eteeni niin lintuja kuin hyönteisiäkin, joita yhdistää se julma totuus, ettei elämä ole koskaan tasapuolista.

Ensimmäisessä kuvassa on ennen niin harvinainen hopeatäplä, keisarinviitta, joka jakaa lähes kaikkien perhosten vanhetessaan kohtaaman ongelman: Niiden siivet ovat kuluneet ja usein täynnä eletystä elämästä kertovia lovia. Lue lisää…

Järripeippo

Niille tiedoksi, jotka eivät sembraani vielä tunne: Sembra kasvaa autotallini nurkalla toinen sembra kaverinaan.

Viime vuoden elokuussa huomasin paikan mahdollisuudet ja kuvasin ahkerasti tämän mainion puun ympäristön lintuja ja etenkin sieltä löytyviä värejä. Mielenkiintoisen lisän kuville antavat myös sembran ohuet sivuoksat kauniine pitkine neulasineen.

Tänään käytin pari tuntia sembrani seurassa, ja tulos oli lupaava ainakin lajikirjon puolesta. Lue lisää…

Suonenjoen jätevedenpuhdistamo

Toissailtana lätäkölläni oli jälleen vieraita, kaksi pikkuruista lapinsirriä.

Lintujen ilmestyminen oli melkoinen yllätys sillä pariin päivään paikalla ei ole näkynyt enää ensimmäistäkään kahlaajaa. Niin lirot kuin metsäviklotkin olivat ilmeisesti ottaneet siivet allensa ja lähteneet lopullisesti kohti etelää.

Sirrien touhuja seuratessani sain mielestäni hyvin mielenkiintoisen idean – Joko taas Sinä ehkä sanot – sekä ottaa kuva, josta näkyisi lätäkkö kokonaisuudessaan että mitata se. Näin jokaiselle selviäsi, etten ole kovinkaan paljon liioitellut puhuessani ihmelätäkköni pienuudesta. Lue lisää…

Kivitasku kasteluputken päässä.

Kesäkuussahan ilmoitin yrittäväni seurata kasteluputkessa pesivien kivitaskujen elämää, minkä sitten teinkin vaikka aika vaihtelevasti.

Joka tapauksessa poikasten tultua lentokykyisiksi neljä viikkoa sitten, luulin projektin jo päättyneen.

Tämä ilta kuitenkin todisti, ettei luulo ole koskaan tiedon väärti. Kävi näet niin, että etsiessäni taas leppälintuja – turhaan – huomasin yhden kivitaskuperheen poikasista istuvan pesäputkensa vieressä. Lintu oli tosin huomattavasti muuttunut ulkonäöltään, ja alkoi jo muistuttaa aikuista lintua.

Kun nuori lintu huomasi minun kiinnostuneen itsestään, se poistui kauemmaksi.

Itsepäinen kun olen, palasin paikalle varttitunnin päästä, ja mitä näinkään! Poikanen istui jälleen saman putken päässä.

Tosin se tälläkin kertaa vaihtoi paikkaa hetken päästä, mutta nyt oman pesäputkensa päälle! Lue lisää…

Kuva: Koirasleppälintu

Toissailtana jouduin katsomaan totuutta silmiin ja myöntämään sen, että tältä kesältä kuvaukset jätevedenpuhdistamolla ovat todennäköisesti ohi.

Niin siirryin toiselle vakiopaikalleni, joka sekään ei ole kuin viiden kilometrin päässä kotoani.

Tietenkin kuvausmatkan kasvu yli kaksinkertaiseksi, on merkittävä, mutta edelleen kuvani ovat todellista lähituotantoa ja ekologisesti kohtuullisen kestävällä pohjalla.

Aluksi paikka näytti toivottoman hiljaiselta, mutta sitten sain ensin näköpiiriini pienen kulorastasparven ja hetkeä myöhemmin leppälintuperheen.

Havaittuani leppälinnut kuvausviettini heräsi toden teolla, sillä lajihan on yksi luontomme todellisista väriläiskistä. Onni olikin myötä, ja vaikka otettujen kuvien määrä jäi todella pieneksi, onnistuin saaman muutaman itseäni tyydyttävän kuvan. Etenkin männyntaimien välistä pilkistävä koiraslintu miellyttää silmääni kovasti. Lue lisää…