Jääluola, Kourujoki, Suonenjoki, 2014.
Jos ovat Suonenjoen Kourujoen jääluolat erikoisia, aivan tavallisia eivät ole ne äänetkään, jotka luolissa on kuultavissa. Äänen synnyttäjä on jääkuoren alla virtaava vesi. Värinsä ääni saanee sen perusteella, kuinka paksu jää kussakin äänityskohdassa on ollut ja millaisten onkaloiden kautta se on joutunut kulkemaan. Ääninäytteet tunnistaa luolissa äänitetyiksi selvästi kuultavan kaiun perusteella.
Paannejääluola, Suonenjoen Kourujoki.
Kun kuulin, että Pohjois-Karjalan Lieksasta oli löytynyt virtapaikoista upeita jääluolia, päätin heti ottaa selvää oman kuvausreviirini virtapaikkojen tilanteen.
Ja yllätys yllätys, jo ensimmäisestä tutusta koskesta niitä todellakin löytyi aina uteliaan kamerani kuvattaviksi. Tämä paikka on se sama Suonenjoen Kourujoki, jossa olen jo kahden vuoden aikana käynyt kuvaamassa aina tilaisuuden tullen. Lue lisää…
Sulje silmäsi ja kuvittele hitaasti soljuva joki, jonka pinnalla kiitää valkoisia, lähes läpinäkymättömiä sumupilviä.
Joen keskellä kasvavat puut ovat kuin valkean sokerikuorrutuksen peitossa, ja siellä täällä sumupilvien keskellä vilahtaa valkeita ja harmaita joutsenten hahmoja.
Äänimaisemaa hallitsevat sumun seasta kuuluvat vaimeat joutsenten yhteysäänet sekä veden tasainen solina, jonka seasta tarkka korva saattaa erottaa virran kuljettamien jääkappaleiden törmäyksissä syntyvät vienot kilahdukset.
Tällainen on yksi tärkeimmistä kuvauspaikoistani,Rautalammin Tyyrinvirta, parhaimmillaan, suomalainen talviparatiisi vailla vertaa.
Ihminen on lähes ikiajoista pitänyt sekä liekkien katsomisesta että kuuntelemisesta. Tulen ja sen äänen sanotaan rauhoittavan mieltämme.
Syynä tähän yleensä pidetään sitä, että jo kivikaudella ihminen oppi elävän tulen olevan yksi hengissä selviämisen tärkeimmistä edellytyksistä .
Leirinnuotion tarjoama valo ja ennen kaikkea lämpö takasivat sen, että elämä saattoi jatkua. Niin kauan kuin liekit pysyivät hengissä, ihminen tunsi olonsa turvalliseksi. Lue lisää…
Siniset jääputoukset
”Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt”, suurin piirtein tämä oli sanoma, jonka sain poimittua ystäväni puhelusta, jossa hän kertoi luontoretkellä kohtaamistaan kauniin vaaleanturkooseista jääputouksista.
Paikka oli tietenkin käytävä katsomassa. Eikä soittaja todellakaan ollut puhunut palturia.
Korkean ”vuoren, jyrkkään rinteeseen valumavedet olivat loihtineet monenmoisia kauniita jäämuodostelmia: putouksia, puikkoja ja erilaisia kauniita pintoja.
Niiden värit vaihtelivat suuresti. Oli täysin värittömiä lasinkirkkaita, oli ruskeita ja vaaleanturkooseja.
Korkeimmat jääputoukset ja –puikot olivat lähes kolmemetrisiä. Maailmanmittakaavassa ei paikassa ollut tietenkään mitään kovin ihmeellistä, Toisaalta ei tarvitsekaan.
Nautitaan siitä, mitä meillä tällä Suomessa eikä mennä merta edemmäs kalaan, Ei edes Kanadaan, josta löytyy paljon mahtavampia sinisiä jääputouksia.
Kuuntele kissan mieltä rauhoittavaa ja keskittymistä helpottavaa kehräämistä. Kolme tuntia kestävällä videolla kehräävä kissa on toistakymmentä vuotta vanha Siiri.
Äänillä on monia mielenkiintoisia vaikutuksia ihmiseen. Aiemmin olen julkaissut yhden videon, joka perustuu juoksevan veden tuottamaan valkoiseen kohinaan, jonka sanotaan mm. helpottavan keskittymistä.
Ilmiön todenperäisyydestä kertoo omalla tavallaan jo se, että YouTubessa on suuri joukko erilaisia valkoiseen kohinaan perustuvia videoita, joita kutakin on ladattu miljoonia kertoja. Hyvin suosittuja ovat esim. videot, joilla on kuultavissa sateen, ukkosen tai tuulen ääntä. Myös erilaisia mekaanisesti tai digitaalisesti tuotettuja valkoista kohinaa sisältäviä videoita on runsaasti.
Videolla kuultava Siiri-kissan kehräys ei ole varsinaisesti valkoista kohina, mutta – kuten jokainen kissanomistaja pystyy vahvistamaan – sen ääni on monotonisuudessaan hyvin rauhoittava.
Tiesitkö muuten, että vielä joitakin vuosia sitten tietynlaisen klassisen musiikin, etenkin Mozartin, väitettiin nostavan muutamilla yksiköillä ihmisen älykkyysosamäärää. Nimekseen tämä ilmiö sai Mozart-efektin. Lue lisää…
Talvinen koski-idylli Kerkonkoski Rautalampi. ISO 50, F22, 10s.
Kuten aiemmin kerroin kävin viime viikon lopulla kuvaamassa Rautalammin Kerkonkosken myllyn vieressä kuohuvaa koskea: Alun perinhän tarkoitukseni ei kuvata itse koskimaisemaa lainkaan, mutta koska koskesta ei löytynyt mitään eläväistä kuvattavaksi, jouduin muuttamaan kuvaussuunnitelmaa.
Ei siinä kyllä mihinkään itseni ruoskimiseen minun tarvinnut ryhtyä, sillä maisema oli niin silmiähivelevän kaunis. Tästä oli tietenkin kiittäminen jo pitemmän aikaa vallinneiden kireiden pakkasten, jotka olivat kuorruttaneet jäällä joenvarren rantakivet ja puunjuuret sekä ja peittäneet rantapuut valkein kuurankukin. Lue lisää…
Kävin viime viikonloppuna katsomassa löytäisinkö saukkoa tai edes koskikaraa Rautalammin Kerkonkosken kylän keskellä olevasta kauniista koskesta. Ei löytynyt, mutta pettynyt en ollut, sillä lähes 20 asteen pakkasen taikoma luontoidylli huuruineen, kuohuineen ja sokerikuorrutettuine puineen lumosi minut täydellisesti. Jopa siinä määrin, että jäin muutamaksi tunniksi odottamaan valon vähenemistä, jotta voisin yrittää toteuttaa valokuvina sen, mitä sieluni silmin olin jo nähnyt.
Odottaessani päivän hämärtymistä minulla oli hyvää aikaa valita ne maiseman yksityiskohdat, joita halusin kuvillani myöhemmin tutkia. Nämä minua viehättäneet seikat voit Sinäkin nähdä yllä olevasta kuvasta.
En kuitenkaan tyytynyt vain valokuvaaman tuota erinomaisen kaunista jokimaisemaa, vaan tallensin se myös videolle. Videolta näet maiseman sellaisena kuin se todellisuudessa oli. Kerkonkoskella ottamiani kuvia julkaisen heti, kun olen saanut niistä valittua mieleiseni. Todennäköisesti kuitenkin jo seuraavassa blogiartikkelissani. Lue lisää…
Viime kuussa käsieni kautta kulkeneiden haavoittuneen merikotkan ja siipivammaisen laulujoutsenen tapaukset saivat minut kysymään itseltäni, kuinka monen eläimen pelastusyrityksiin olen loppujen lopuksi viimeisen kymmenen vuoden aikana sotkeutunut.
Asiaa hiukan tutkittuani huomasin nopeasti, ettei ainakaan kappalemäärän selvittäminen olisi enää mahdollista, sillä luonteeltani epäjärjestelmällisenä en ole dokumentoinut läheskään kaikkia tapauksia. Niinpä yksinkertaisempaa oli yrittää selvittää ne eri eläinlajit, joiden kohtaloihin olen minulle tulleiden lukijailmoitusten tai suoranaisten avunpyyntöjen takia tavalla tai toisella joutunut puuttumaan.
Näin laskien (luku päivitetty 2019) sain kokoon 27 lajia , jotka jänistä ja oravaa lukuun ottamatta kaikki ovat erikokoisia lintuja.
Se, mitä eläimen kiinnioton jälkeen on tapahtunut, on melko murheellista muisteltavaa: Suurin osa niistä on joko melko pian menehtynyt sairauden tai nälkiintymisen seurauksena. Hyvin useat on eläinlääkäri joutunut lopettamaan.
Muutamat harvat parempionniset ovat päätyneet pysyviin hoitopaikkoihin kuten Heinolan lintutarhaan tai Ranuan eläinpuistoon. Onneksi on kuitenkin ollut niitäkin eläimiä, jotka ovat toipuneet niin hyvin, että ne on voitu laskea takaisin luontoon.
Viimeksi mainituista toistaiseksi mieleenpainuvin tapaus on kerrostalon pihamaalta pyydystämäni ikkunaan törmännyt kanahaukka, jonka muutaman viikon Ranualla hoidossa olon jälkeen sain lopulta itse vapauttaa täysin tervehtyneenä luontoon. Lue lisää…
Satuin kuin vahingossa kaikkien luontolehtien esiäidin National Geographicin sivustolle, jossa silmäni osuivat hyvin kummalliseen uutiseen: Etelä-Afrikassa oli aivan jokin aika sitten kuvattu videolle, kuinka sikäläinen eteläamerikkalaisen piraijan sukulainen, ”tiikerikala” (tigerfish, hydrocynus vittatus ), hyökkää ilmaan veden alta ja nappaa lennosta pahaa aavistamattoman haarapääskyn.
Artikkelissa videotaltioinnin sanotaan olevan ensimmäinen, jossa kuvataan kala saalistamassa lentävää lintua.
Artikkelissa lisäksi kerrotaan, että niiden kalalajien määrä, joiden tiedetään saalistavan lintuja, on yleensäkin ottaen hyvin pieni. Maapallon yli 14 000 makeanveden kalalajista vain noin viiden lajin tiedetään käyttävän lintuja ravintonaan. Lue lisää…
