Varis leikkii styroksilla

Olen aiemmin julkaissut kuvan esineellä leikkivästä varislinnusta. Silloinhan kuvauksen kohteena oli Metlan Suonenjoen tutkimusasemalla kumirenkaalla leikkivä korppi.

Tällä kertaa kuvauspaikka oli Suonenjoen jätevedenpuhdistamo. Kuvan varis oli löytänyt itseään syystä tai toisesta kiinnostavan styroksilevyn kappaleen, josta se sitten repi nokallaan pienempiä paloja. Kuvassa olevasta palasta se oli ilmeisesti erityisen ilahtanut, koska se piti sitä pitemmän aikaan nokassaan ikäänkuin esitellääkseen sitä lähellä oleville lajitovereilleen.

Siinä, että varis ylipäätänsä leikkii ei ole nykyisen tieteellisen tiedon valossa mitään ihmeellistä vastaahan sen älykkyys tietyssä mielessä jopa 5-7 vuotiaan lapsen älykkyyttä.

Hyönteiset ruuhkassa heinäkuussa 2012

Viime aikoina olen kuluttanut todella suuren osan vapaa-ajastani käymällä läpi tuhansia vielä nimeämättömiä kuvia. Hyönteiskuvien nimien puutteelle on usein yksinkertainen syy: Lajien tunnistaminen ei ainakaan itselleni ole kovin helppoa. Tämän kuvan hyönteisistä entuudestaan tuttuja olivat päällekkäin olevat viherkukkajäärä ja kimalaiskuoriainen. Muista erillään oleva hoikkakukkajäärä sen sijaan teetätti hiukan töitä.

Syy kuvan ottamiseen oli juuri kuvan tilanne, joka mahdollisti useamman komea lajin vangitsemisen samaan kuvaan. Kolme vuotta aikaisemmin olin sen sijaan kohdannut tilanteen, josta otettu kuva (alla) kertoo paremmin kuin mikään määrä sanoja sen, kuinka tärkeitä kukkivat kukat ovat hyönteisille. Lue lisää…

Harmaasieppo ruokkii poikasiaan kukka-amppelissa.

”Voiko lintu tehdä pesänsä kukka-amppelia kauniimpaan paikkaan? Vesantolainen harmaasieppoperhe ainakin arvosti kaunista elinympäristöä ja päätti kasvattaa poikueensa kylän palvelukeskuksen sisäpihalle johtavan oven vieressä roikkuvassa kauniissa amppelissa.

Jos oli kukista jo itsessään iloa laitoksen pirteille vanhuksille, niin luonnon seuraamisen riemua lisäsi pienen lintuperheen elämän tarkkailu vielä entuudestaan.

Tätä luonnon omaa tosi-tv:tä saattoi näet seurata lintuja häiritsemättä aivan vierestä, ikkunan takaa.”

Yllä oleva tekstin kirjoitin kesällä 2005 vierailtuani vesantolaisessa vanhusten palvelulaitoksessa.

Tuo lyhyt vierailu teki minuun hyvin syvän vaikutuksen, sillä ensimmäistä kertaa sain omin silmin todistaa sitä, kuinka suuri merkitys luonnon päivittäisellä seuraamisella on monille, etenkin iäkkäämmille maaseudun asukkaille.

Oli todella hyvin sydäntä sulattavaa nähdä, kuinka kaksi senioria, toinen heistä pyörötuolissa, seurasi tarkkaavaisesti lintujen elämää aivan niiden pesän takana olevan ikkunan lävitse. Eivätkä he laitoksen henkilökunnan kertoman perusteella suinkaan olleet ainoat, jotka näin päivittäin tekivät.

Palvelukeskuksen asukkaat olivat elävä esimerkki siitä, minkä olin itse ymmärtänyt vasta vuosien saatossa saamieni satojen lukijakommenttien kautta ja jota monen vain asutuskeskuksissa elämänsä viettäneen on varmaankin vaikea ymmärtää:

Lukemattomille maaseudulla asuville heidän omien pihojensa siivekkäiden elämän seuraaminen on todella merkityksellinen ja paljon iloa tuova osa heidän jokapäiväistä elämäänsä.

Näin on etenkin talvella, jolloin pohjoinen luontomme on muuten niin kovin hiljainen.

Pikku Eveliina jättää jäähyväiset joutsenelle.

Elokuussa 2014 suorittamani loukkaantuneen nuoren laulujoutsenen kiinniotto on jäänyt mieleeni hyvin erityisestä syystä. Linnun kiinniotossa itsessään ei kuitenkaan ollut mitään muistelemisen arvoista, sillä se oli sujunut jopa poikkeuksellisen helposti.

Sen sijaan tapahtumaa hiljaisena seuranneen nuoren tytön huolestunut ilme on jotain, joka syöpynyt lähtemättömästi mieleeni. Yhtään pikku Eveliinan ymmärrettävää huolta linnun tulevasta kohtalosta ei tuntunut helpottavan edes se, että lupasin sen pääsevän mahdollisimman nopeasti eläinlääkärin tutkittavaksi.

Onkohan minussa todellakin jotain vikaa, sillä videolla lopulta reporankana nukkuva metsäjänis ei ole ainoa eläin, joka on kokenut äkillisen tarpeen ryhtyä nukkumaan läheisyydessäni.

Ihan kiva tietenkin eläimen kannalta, mutta entäs minä? Mitäs minä kuvaan, kun toinen nukkuu muina miehinä minusta ja minun tarpeista tyystin piittaamatta. Tekisi mieli valittaa jollekin, mutta kenelle? Lue lisää…

Leukistinen kuovi, Suonenjoki 2008

Olen vuosien kuluessa saanut kuvata useita erilaisia leukistisia lintuja, jotka ovat jääneet kaikki hyvin mieleeni. Hyvin mielenkiintoinen oli tapaus erityisesti Suonenjoella 1.6.2008 löytämäni lintu (paikka kartalla), joka toi heti sen nähdessäni mieleeni kolme vuotta aiemmmin Rautalammilla 29.4.2005 kuvaamani linnun (paikka kartalla).

Molempien lintujen yhdennäköisyys oli nimittäin niin merkittävä, että niitä olisi voinut kutsua lähes identtisiksi kaksosiksi.

Kuovien höyhenpukujen samankaltaisuus sai tietenkin helposti innostuvan mielikuvitukseni liikkeelle, ja aloin pohtia lintujen mahdollista sukulaisuutta toisilleen. Jätän kuitenkin tämän asian, samoin kuin sen saattoiko kyseessä olla jopa yksi ja sama lintu, itseäni viisaampien pohdittavaksi. Lue lisää…

Leukistinen räkäkättirastas

Ihannetilanne luontokuvaajalle olisi se, ettei tarvitsisi lähetä merta edemmäs kalaan, vaan voisi kuvata kaiken tarvittavan omassa pihassaan.

Käytännössä tämä on tietysti mahdotonta, mutta synkkyyteen asian suhteen ei tarvitse vaipua, sillä ainakin itse olen vuosien varrella onnistunut ikuistamaan monta mielenkiintoista kuvaa omassa puutarhassani. Joskus kuvaaminen on onnistuakseen vaatinut melkoisia etukäteisjärjestelyjä, mutta joskus kuvattavat tulleet ja jääneet kuvattavikseni niitä mitenkään ennalta houkuttelematta.

Yksi unohtumattomimmista oman pihani tuottamista kuvauskokemuksista oli vain valkoisen ja ruskean sävyjä höyhenpuvussaan kantaneen vaalean räkättirastaan ruokailu takapihallani kasvavassa tuomipihlajassa heinäkuun lopulla 2006. Lue lisää…

Paljaskaulainen räkättirastas talvipakkasella

Tammikuun alussa 2010 koko maassa paukkuvien pakkasten aikaan Sisä-Savossa sinniteli useita räkättirastaita sekä yksi kulorastas, jotka innoittivat minut kirjoittamaan itsestään kahteen otteeseen lehtipalstallani. Alla toinen näistä artikkeleista.

Kalju kurkku kauhistutti

Jos oli Suonenjoella sinnitellyt kulorastas kovilla hyytävien pakkasien aikaan, niin yhtään vähemmällä ei ole varmasti päässyt Rautalammilla viikonloppuna kohtaamani räkättirastas.

Terveelle linnulle pakkaset eivät yleensä ole ylitsepääsemätön koettelemus, jos vain saatavilla on riittävästi ravintoa. Kuvaamallani rautalampilaisella räksällä ei näyttänyt olevan puutetta purtavasta, mutta siltä puuttui jotain aivan yhtä tärkeätä: Sillä oli suuri höyhenetön alue kaulassaan! Lue lisää…

Kuukkeli naavaisella oksalla

Olen käynyt kuukkelieni luona nyt lähes joka päivä. Kovin suurta valokuvauksen juhlaa ei noista käynneistä ole kuitenkaan muodostunut, sillä päivät ovat olleet ajankohdalle kovin tyypillisiä: Valoa ei ole ollut kuin nimeksi, ja nyt kahtena viime päivänä on lisäksi satanut tihkua.

Kuuntele kuinka kuukkeli juttelee minulle!

Niinpä kuvaamisesta ei ole tullut juuri mitään, mistä hyvänä esimerkkinä eilinen päivä, jolloin en edes yrittänyt ottaa yhtään kuvaa. Suurta murhetta en kuitenkaan suostu asiasta kantamaan, sillä minulla on toki kuukkeliarkistossani jo entuudestaan aivan kohtuullinen kuvakokoelma kuvia suosikkilinnustani.

Nyt käyntien pääasiallinen tarkoitus onkin ollut vahvistaa lintujen luottamusta minuun, jotta voisin myöhemmin yrittää saada joitakin niistä kuvista, joiden ottamista olen jo pitkän aikaa etukäteen suunnitellut.

Huom! Et tietenkään voi olla huomaatta kuukkelia yllä olevassa kuvassa, mutta ei siinä kaikki. Jos katsot oikein tarkasti, saatat nähdä siinä myös toisen mutta hyvin pienen mutta kuukkelille kiusallisen eläimen.

Kuukkeli lähikuvassa

Kuukkeliystäväni kuusen oksalla.

Nyt kun olen kahden vuoden tauon jälkeen saanut jälleen yhteyden kuukkeleihini – uskallan kutsua niitä näin, sillä esiintymispaikkansa perusteella nyt kuvaamieni kolmen linnun täytyy olla ainakin osin samoja kuin ne , joita kuvasin etenkin syksyinä 2011-2012 – olen käynyt tapaamassa niitä niin usein kuin mahdollista.

Valitettavasti vain viime päivien säät eivät ole suosineet kuvaamista, joten kuvien kokonaismäärä on jäänyt todella pieneksi. Edes jossain määrin onnistuneiden kuvien määrä on vielä sitäkin pienempi ja laskettavissa yhden käden sormin. Lue lisää…